32-vuotiaan Amalie Bruunin yhden naisen black metal-yhtye on edennyt uransa toiseen täyspitkään albumiin. Tanskassa syntyneen, paremmin Myrkur-nimellä tunnetun, muusikon tekemiset herättivät huomion ensimmäisen kerran vuonna 2014, kun yhtyeen nimi hyppäsi esiin Metal Archives-sivuston etusivulta. Tuolloin päivänvalon nähnyt yhtyeen nimeä kantava EP esitteli mielenkiintoisen artistin, jonka musiikissa oli sitä kuuluisaa ”jotain” ja seuraavana vuonna julkaistu debyyttialbumi ”M” olikin jo odotettu julkaisu. Vaikka debyytti oli kypsän, omaperäisen ja kehityskelpoisen kuuloinen pelinavaus, jätti se silti hieman toivomisen varaa. Uudelta albumilta ennakkoon tarjoillut kolme kipaletta (”Måneblôt”, ”Ulvinde” sekä ”De Tre Piker”) osuivat maaliin, kuin Laineen Patu NHL-askissa konsanaan, joten mahdollisuudet Myrkurin onnistumiselle kakkosalbumillaan ovat siis oikein hyvät.
”Mareridt” käynnistyy levyn nimibiisillä, joka kuljettaa rauhaisissa tunnelmissa mystisyyden verhon taakse käytännössä vain Myrkurin kauniin tulkinnan johdattamana musiikin maalatessa eeppistä tunnelmaa taustalle. Albumi etenee jylhissä tunnelmissa kappale kappaleelta, eikä tällä usvaisella matkalla astuta harhaan missään vaiheessa. Levy on upea yhdistelmä kauniita melodioita, raskautta, eeppisyyttä, folk-elementtejä sekä Myrkurin uskomattoman hienoa tulkintaa, joka vaihtelee brutaalimman örinän sekä kauniin laulun välillä. Kappaleista parhaiten iskevät levyn raskaampia osia sisältävä ”Måneblôt”, hienon videon kera julkaistu ”Ulvinde” sekä englanniksi tulkittu ”The Serpent”. Muistakaan biiseistä on vaikea löytää negatiivista sanottavaa, eli sävellyskynä on ollut terävänä.
Siinä missä debyyttilevy ”M” haki vielä hieman paikkaansa ja vaati kuulijalta tietyn tunnetilan avautuakseen, tappaa ”Mareridt” puolestaan niin talossa kuin puutarhassakin. Tyylillisesti mitään ei ole debyyttiin nähden muutettu, mutta tällä kertaa biisit vain ovat niin hyviä, että levy toimii missä mielentilassa tahansa. ”Mareridt” onnistuu pitämään kuulijan otteessaan koko pituutensa ajan ja vaatii soittamaan itseään yhä uudelleen ja uudelleen. On hienoa nähdä, ettei Myrkur ole ottanut itseensä saamastaan kritiikistä eikä lähtenyt muuttamaan musiikistaan mitään, vaan tekee sitä minkä parhaiten osaa.
”Mareridt” on ehdottomasti yksi vuoden 2017 kovimmista julkaisuista tähän mennessä sekä vahva kandidaatti ottamaan korkean sijoituksen, kun vuoden kovimpia suorituksia aletaan lyödä yksiin kansiin parin kuukauden kuluttua.
9/10
Miika Manninen
1. Mareridt
2. Måneblôt
3. The Serpent
4. Crown
5. Elleskudt
6. De Tre Piker
7. Funeral (featuring Chelsea Wolfe)
8. Ulvinde
9. Gladiatrix
10. Kætteren
11. Børnehjem
