Kotimaisen melodisen death metalin huippuhin kuuluvan Mors Principium Estin debyyttialbumista ”Inhumanity” on kulunut 20 vuotta. Julkaisuhetkellä suosiota olivat saaneet lukuisat nuoret eurometalliyhtyeet, joita suuremmat levy-yhtyööt promotoivat ahkerasti ympäri vanhaa mannerta. Vaikutteet imettiin pääasiassa edellisen vuosikymmenen ruotsalaisesta miljoonia myyneestä soundista.
Näin ollen suomalaisryhmä tarjoilee aikanaan kolmen demon jatkoksi ilmestyneellä ”Inhumanitylla” levyllisen melodista kuolonkorinaa Soilworkin, Dark Tranquillityn ja muiden länsinaapurien taitajien tapaan. Soittotaidossa ei ole valittamista ja tuotanto ei ole huonoa tekoa. Ajoittain ohut sekä muovinen äänimaailma kuului olennaisesti tähän ohjenuoraan, joten rakennuspalikat on järjestetty loogiseen riviin.
Albumi on ilmeetön kokonaisuus, josta bändin sielua ei erota edes suurennuslasilla. Genren sovituskliseitä noudatetaan joka kohdassa orjallisesti. Tekniset kitaraosuudet, repivä ärjyntä, taustalla huokuva kosketinsoitinmatto sekä ajoittaiset välikuiskailut saattelevat 38 minuuttisen kiekon alusta loppuun.
Mors Principium Estin tulevan materiaalin tasosta muistuttavat vain ajoittain pinnalla kuuluvat koskettimet. Ne tunnelmoivat korostetusti kappaleiden keskeisissä osissa, kuulostaen enemmän edellisen vuosikymmenen black metal -pastissilta kuin todelliselta melodisen kuolon johtoinstrumentilta.
Albumi alkaa nopeatempoisella thrash-vaikutteisella kappaleella ”Another Creation”, joka Dark Tranquillityn sointukuvioita jäljitellen saa nyökkäämään hyväksyvästi. Myös jatkoksi soiva ”Eternity’s Child” sisältää tarttuvan kitaraharmonian ja mukavan kertosäkeen. Tämä on ”The Lust Called Knowledgen” ohella pitkäsoiton ansiokkainta antia.
Ville Viljanen ei ole vielä mestariluokkaa tulkitsijana, mutta ei hänen suoritustaan tarvitse hävetä. Pahempi ongelma on se, että levyn edetessä tunnelma hajoaa ja riffit hukkuvat toistensa suohon. Joku on myös saanut idean työntää kitarasooloihin Yngwie Malmsteen ja Dragonforce-maalailua, jolla mennään metsään pahasti. Paketti on toki pidetty lyhyenä, mistä on aina jaettava kiitoksia.
Bändi taltioi 20 vuotta myöhemmin osan tämän levyn kappaleista uusiksi ja julkaisi tätä varhaisvuosien materiaalia äskettäin albumilla ”Liberate The Unborn Inhumanity”. Tulkinnat ovat selvästi kypsempiä ja parempia versioita todistaen yhtyeen matkan edenneen kiistatta mielenkiintoisempaan suuntaan.
6+/10
Ville Krannila
1. Another Creation
2. Eternity’s Child
3. In My Words
4. Inhumanity
5. D.I.B.
6. The Lust Called Knowledge
7. Oblivion
8. Life In Black
9. Last Apprentice
10. Into Illusion
