[three_fourth]Morbid Angel, yksi death metallin suurimmista julkaisi debyyttialbuminsa jo 26 vuotta sitten. 80-luvun lopussa death metal vielä keräsi voimiaan ja oli pian valmis vyöryämään maapallon eri kolkkiin suurena hyökyaaltona perinteisen heavy metallin suosion notkahduksen kustannuksella. Vaikka Morbid Angel ei virallisten julkaisujen suhteen ihan ensimmäisten joukossa ollutkaan, niin yhtyettä voidaan pitää alan pioneerina. Vuonna 1986 yhtyeen oli tarkoitus julkaista ensimmäinen levynsä Abominations of Desolation, mutta pääpiru Trey Azagthoth ei ollut siihen tyytyväinen ja lopulta se julkaistiin pari vuotta debyytin jälkeen ”kokoelma-levynä”(1991). Vuonna 1989 oli kumminkin aika laittaa pihalle ensimmäinen virallinen albumi nimeltään Altars Of Madness, joka kirjoitti historiaa uusiksi ja näytti death metallille suuntaa, ehkä enemmän kuin mikään muu yksittäinen albumi.
Morbid Angel tekee poikkeuksen moniin muihin kilpailijoihin nähden jo siinä, että yhtyeen sävellystaidot olivat huipussaan jo ensimmäisten levyjen aikana. Myöhemmillä albumeilla yhtyeen taiteelliset visiot karkasivat ns. käsistä ja biisien monimutkaiset rakenteet kasvoivat suhteisiin, joita kaikki fanit eivät enää sulattaneet. Bändin taitotasoa ei voida kumminkaan kyseenalaistaa ja Trey Azagthotia sekä Pete Sandovalia voidaan pitää alansa parhaimpina vielä tänäkin päivänä.
Altars Of Madness on täynnä mielipuolisia riffejä, saatanallisia sooloja, blast beatteja sekä unohtumattomia kappaleita. Osa levyllä olevista biiseistä on vanhempaa tavaraa, jotka olivat jo Abominations of Desolationalla vuonna 1986. Levyn käynnistävä kimurantti ”Immortal Rites” pistää myrskyn päälle ja helvetin joukot saapuvat maan pinnalle rähinöimään. David Vincent ärjyy nuoruuden voimissaan ja kitaristi Richard Brunelle antaa tulitukea Trey Azagthotille niin rytmikuvioissa kuin sooloissakin. Biisien epänormaalit tempokuviot ja monimutkaiset sovitukset ovat osuneet täydellisesti kohdalleen. Levyn kaaosmaista tunnelmaa täydentää kitarasoolot, joissa voi aistia klassisen musiikin vaikutteet.
Soundillisesti levy on 26 vuotta vanhaksi tekeleeksi täyttä rautaa. Albumi ei ole ainostaan raskaampi kuin seuraava Morbid Angelin klassikkolevy Blessed Are The Sick, vaan myös nopeampi sekä ilkeämpi. Riffit hyökkäävät kuin itse saatana hiilitanko kädessä hakaten kuulijoiden viimeisimmätkin uskonrippeet pois. Morbid Angel ei anna armoa ja se todistetaan mm. ”Visions From The Dark Siden” tai ”Bleed For the Devilin” kaltaisissa kappaleissa. Mitään biisien läpileikkausta on turha tehdä, koska jokainen kappale on omanlaisensa mestariteos. Se miten kappaleet vaikuttavat juuri sinuun on lopulta kokonaisuuden kannalta yhdentekevää. Vaikka levy on pääsääntöisesti nopeaa tulitusta, niin riffeissä ja biisirakenteissa on selkeyttä ja mihinkään suunnattomaan sekoiluun ei ryhdytä.
Jos Morbid Angel on mennyt sinulta ohitse, niin nyt on korkea aika tutustua yhtyeeseen. Vaikka myöhemmillä levyillä tulikin heikompia suorituksia, niin bändin ensimmäisiä levyjä voi varauksetta suositella kaikille metallifaneille. Altars Of Madness on yksi parhaista, ellei paras.
Your God Is Dead!
10 / 10
Juha Karvonen
[/three_fourth]
[one_fourth_last]
01. Immortal Rites
02. Suffocation
03. Visions from the Darkside
04. Maze of Torment
05. Lord of All Fevers and Plague
06. Chapel of Ghouls
07. Bleed for the Devil
08. Damnation
09. Blasphemy
10. Evil Spells
[/one_fourth_last]