Legendaarinen Mercyful Fate teki ensimmäisen paluunsa ”In The Shadows” -levyllä vuonna 1993 kahdeksan vuoden tauon jälkeen. Kyseinen albumi oli aikanaan ysärillä yksi raskaan musiikin odotetuimpia. Nyt 30-vuotisjuhliaan viettävä ”Time” seurasi tätä syksyllä 1994.
Yhtye nähtiin jo tuolloin veteraaneina, mutta tosiasiassa kyse oli vasta uran neljännestä studiolevystä. Usean vuoden huili välissä toki sai ajan tuntumaan pidemmältä kuin se oli. ”In The Shadows” täytti fanien toiveet hienosti ja ”Time” oli sen tutun haasteen edessä: pystyikö Mercyful Fate pitämään laadun yllä myös toisella yrityksellä?
Vastaus on kyllä. 1990-luvun Mercyful Fate on jäänyt historiaan todella laadukkaana kokonaisuutena ja ”Time” seisoo ylpeänä tässä joukossa. Kokoonpanomuutoksia vuosien varrella käynyt bändi ei ollut välttynyt muutoksilta ”In The Shadowsin” jälkeen. Basisti Timi Hansen oli poistunut riveistä kiertueen jälkeen ja uudelle albumille hänet korvasi Sharlee D’Angelo. Rumpuihin puolestaan saapui jo ”In The Shadows” julkaisun aikaan Snowy Shaw.
Muilta osin tutut herrat johtavat hyökkäystä. King Diamond laulaa läpi levyn vanhasta vihtahoususta tavalla, jonka vain kunkku osaa. Kitaristit Hank Shermann sekä Michael Denner ovat aina kuuluneet genren lahjakkaimpiin ja samalla aliarvostettuimpiin muusikoihin. He taikovat soittimistaan hienolla tavalla vanhakantaisia riffejä sekä teräviä sooloja, jotka palauttavat uskon perinteisen ja tumman metallin voittoon.
Diamondin säveltämät kappaleet erottuvat joukosta, tosin parissa kohtaa laulajan oman yhtyeen vaikutteet kuuluvat läpi sovituksissa. Onneksi nämä hetket ovat vähemmistössä, ja kitaristien ansiosta tunnelma säilyy läpi LP:n hyvällä tavalla perinteisen metallin ytimessä.
Albumin ainoa heikko kohta on sen paikoitellen epätasainen tuotanto, joka vie biiseiltä voimaa erityisesti kitarariffien osalta. Osasto on merkitty Diamondin, Shermannin sekä Tim Kimseyn nimiin. Kimsey lienee toiminut pääasiallisena studioteknikkona, laulajan ja kitaristin vastatessa varsinaisesta työstä. Uudelleen miksaus olisi tästä levystä enemmän kuin paikallaan. ”In The Shadows”, ”Time” sekä tätä seurannut vuoden 1996 ”Into The Unknown” taltioitiin kaikki Dallas Sound Lab -studioilla saman tiimin toimesta, ja sama ongelma vaivaa enemmän tai vähemmän kaikkia näitä teoksia.
Näiden pitkäsoittojen jälkeen yhtye kokeili eri ratkaisuja ja ”Dead Again” sekä loistava ”9”-albumi vuosikymmenen päätteeksi ovat jo kaikilta osa-alueiltaan 1980-luvun klassikoiden tasolla. Aivan tämän kaksikon rinnalle ”Time” ei paljolti aiemmin mainittujen tuotannollisten ongelmien vuoksi yllä. Tästä huolimatta kappaleiden laatu ja muusikoiden korkeatasoinen esitys vievät mukanaan.
Uuden vuosituhannen sarastaessa Mercyful Fate laitettiin jäihin toisen kerran. Tauko kesti tällä kertaa yli 20 vuotta. Yhtye teki paluun keikkalavoille pari vuotta sitten, ja uutta studiomateriaalia on lupailtu. Se olisi jo paikallaan, sillä päämiehet King Diamond mukaanlukien jatkoivat aikanaan poikkeuksellisen aktiivista levyjen tekoa 2000-luvun alkupuolelle, jonka jälkeen vauhti tällä osastolla pysähtyi kuin seinään.
Tuievaa Mercyful Fate -albumia pidetään vielä seisonnassa odottamassa King Diamondin ”The Institute” -levyä, jonka julkaisua on odotettu tässä vaiheessa jo vuosia kauemmin kuin aikanaan ikuisuudelta tuntunutta Guns N’ Rosesin monoliittia ”Chinese Democracy”.
8+/10
Ville Krannila
1.Nightmare Be Thy Name
2.Angel Of Light
3.Witches’ Dance
4.The Mad Arab
5.My Demon
6.Time
7.The Preacher
8.Lady In Black
9.Mirror
10.The Afterlife
11.Castillo Del Mortes
