Michael Schenkerin uraa seuranneet tietävät sen pitkäksi ja julkaisujen lukumäärä eri bändien levyillä sekä soolona mitataan jo kymmenissä. Scorpions oli ensimmäinen suuren luokan bändi, johon Schenker liittyi vuonna 1972. Nuorukainen pääsi tekemään ensilevytyksensä ”Lonesome Crow” vain 17-vuotiaana. Pian tämän jälkeen Scorpionsin toimiessa brittibändi UFO:n lämmittelyaktina, Schenkeria pyydettiin liittymään pääesiintyjän joukkoihin. Tästä alkoi hittialbumien sikermä, joka päättyi vasta vuonna 1978 Schenkerin lopetettua UFO:ssa. Yhtyeen viisi kovan luokan studioalbumia ja yksi live viimeiseksi jääneeltä kiertueelta Schenkerin kanssa tekivät miehen tunnetuksi maailmalla ja tästä oli kätevää siirtyä takaisin lähtöruutuun, eli Scorpionsiin.
Schenker vaikutti bändissä vain hetken, soittaen ainoastaan muutamalla raidalla ”Lovedrive”(1979) -albumilla ja muutamilla levyä seuranneilla keikoilla. Seuraavaksi oli aika kokeilla omia siipiä ja soolouraa omaa nimeä kantavan Michael Schenker Groupin avulla. Bändiin saatiin nimimiehiä heti ensijulkaisulle. Tosin vain sessiopohjalta, vokalisti Gary Bardenin ollessa ainoa, joka jäi bändiin pidemmäksi ajaksi. Kaikkiaan neljä studiojulkaisua ja pari livealbumia julkaissut yhtye oli valmis kuopattavaksi 1980-luvun puolivälissä.
Schenker ei kuitenkaan jäänyt odottamaan eläkepäiviä, vaan perusti vuonna 1986 uuden kokoonpanon, joka kantoi vähemmän yllättäen nimeä MSG. Tuota lyhennettä käytettiin myös Michaelin aiemmasta ryhmästä. Ja jotta juttu ei menisi liian helpoksi, otettiin tuoreen bändin viralliseksi nimeksi McAuley Schenker Group, uuden laulajan Robin McAuleyn mukaan. Myös tyylisuuntaa muutettiin ajan hengen mukaisemmaksi ja kaupallisemmaksi Schenkerille tyypillisiä huimia kitarasooloja sekä melodioita unohtamatta. Ensilevytys ”Perfect Timing” (1987) oli loistava näyttö bändin potentiaalista. Tälle tuli jatkoa vuonna 1989 nyt käsittelyssä olevan 30 vuotta täyttäneen ”Save Yourselfin” muodossa.
1980-luvun lopulla vallitsevaan hair metal-buumiin ”Save Yourself” sopi kuin nappi otsaan. Levylle on loihdittu tuhti ja täyteläinen äänimaailma, jossa pääosaa näyttelee kaksi elementtiä: Schenkerin kitara sekä McAuleyn laulu. Muut bändin jäsenet jäävät väkisin sivuosan esittäjiksi, tai tarkemmin ottaen pohjan luojiksi. Heti levyn avaava nimikappale starttaa Schenkerin kitarasoololla ja kitara laulaa komeasti McAuleyn ohella koko raidan ajan. Tuhdit ja erottelevat soundit tuovat tähän levyn nopeimpiin biiseihin kuuluvaan menopalaan tuhdin sekä tanakan tarttumapinnan. Schenkerin melodinen soolo kappaleen keskivaiheilla on todella hieno, kuten on kertosäe.
”Bad Boys” jatkaa heavy vaihteella ja tuntuu, että kovat on laitettu piippuun heti kättelyssä. Vaikka rummut lyövät oudosti pinnassa, erottuvat kitarat komeasti ja niitä on selkeästi soitettu raidalle useampia. ”Anytime” on levyn hittibiisi, joka takuuvarmasti nosti albumin myyntiä. Vaikka kappale on puolitempoinen ja lähtee käyntiin akustisin kitaroin, on tässä löydetty ne keinot jotka koskettavat kuulijaa. Sanoitukseen kertojan ikävästä ja rakkauden kaipuusta on helppo samaistua ja se paras tehokeino eli tarttuva kertosäe jää todella soimaan päähän. Upea kappale, jota kelpaa kuunnella uudelleen ja uudelleen.
Neljäntenä tuleva ”Get Down To Bizness” on jälleen hard rock -rykäisy, jonka säekuvio ja bridge toimivat yllättäen paremmin kuin kertosäe. Tästä jää hieman puolivillainen maku, mutta syynä lienee ”Anytimen” timanttinen melodia, jota ei tuosta vain unohdeta. Onneksi ”Shadow Of The Night” on jälleen upeasti kulkeva hitaampi ja raskaampi kappale, jonka kertosäe jää jälleen soimaan mielen perukoihin siellä yhä vellovan ”Anytimen” ohella. Jälleen täytyy nostaa hattua Schenkerin kyvylle luoda samaan aikaan uhkaava ja herkkä tunnelma kitaran avulla.
Levyn B-puolen avaava ”What We Need” on väliinputoajan roolissa alun kovien kappaleiden joukossa. Komea kertosäe pelastaa paljon, kuten tekee melodinen soolo. Muistan syksyn 1989, jolloin tämän levyn hommasin ja seuraavana tuleva ”I Am Your Radio” tuli vastaan. Tätä raitaa tuli silloin luukutettua todella usein komean kertosäkeen ansiosta. Nyt kun raidan kuulee, huomaa sen viehätyksen perustuvan pitkälti siihen. Säemelodian Queenin ”We Will Rock Youta” muistuttava junttamaisuus ei toimi aivan niin kuin pitäisi. Huomaa odottavansa kertosäettä ja Schenkerin sooloilua, jota kappaleen loppupuolella tuleekin täyslaidallinen. Schenker ei aiemmilla levyillään instrumentaalibiisejä juuri harrastanut, mutta ”There Has To Be Another Way” täyttää nyt tätä tehtävää. Kitaroita on soitettu raidalle useita ja kaikessa lyhytkestoisuudessaan (vajaat kaksi minuuttia) tämä sopii levyn tunnelmaan hyvin. Myös pieni hengähdystauko komeista laulumelodioista tässä vaiheessa toimii tehokeinona seuraavana tulevaa ”This Is My Heartia” ajatellen. Aavistuksen siirappinen ja hitaampi veto olisi menettänyt tehoaan suoraan ”I Am Your Radion” jälkeen.
Vastaan ei tässä vaiheessa ole tullut yhtään huonoa kappaletta, vaikka yhdeksän raitaa on jo soitettu läpi ja jäljellä on enää viimeiseksi säästetty ”Destiny.” Voisi kuvitella, että levy loppuu komeaan hitaaseen balladiin, mutta vielä mitä. Tempoa nostetaan reilusti ja tuntuu, että nyt laitetaan luu kurkkuun. Tämä raita nousee albumin top 3:seen. Useammalla kuuntelulla se vain tuntuu paranevan. Pääosassa on McAuleyn upea laulumelodia, jossa on paikoin räkää ja rähinää. Schenker maalaa myös kitaramelodiallaan sellaista kudosta, että tuntuu oikealta päättää levy tähän.
Levyn loputtua päällimmäinen tunne käskee laittaa sen uudestaan soimaan. Kitaristien korville levy on täyttä hunajaa. Sooloja on mukana todella paljon ja Schenkerille tunnusomaisesti niistä huomaa melodiatajun sekä rakennevaihtelut. Vaikka kitaraa välillä kuritetaan tilutukseen asti, löytyy sooloista myös hienosti tarttuvia koukkuja palvelemaan biisejä. Tätä albumia voi huoletta suositella kaikille melodisesta hard rockista pitäville!
9/10
Tomi Nousiainen-Gunnar
1.Save Yourself
2.Bad Boys
3.Anytime
4.Get Down To Bizness
5.Shadow Of The Night
6.What We Need
7.I Am Your Radio
8.There Has To Be Another Way
9.This Is My Heart
10.Destiny