Site icon Metalliluola

Marduk – Viktoria (2018)

Kuva: Jutun yhteydessä mainittu yhtye/artisti/levy-yhtiö/tiedottaja ja/tai sen lähettämä lehdistö- tai promootiokuva tai kuvassa ilmoitettu valokuvaaja.

Ruotsalainen black metal-yhtye Marduk on jälleen palannut eturintamalle. Pelkistetty kansikuva toisen maailmansodan sotilaasta kertoo kaiken oleellisen. Marduk vetää jälleen tyylilleen uskollisena täysillä päin näköä. Jos monet muut saman ikäpolven yhtyeet ovat himmentäneet tahtia, niin ruotsalainen sotakoneisto ei sitä tee. ”Viktoria” on edellistä studiotekelettä ”Frontschweinia” pelkistetympi ja raaempi kokonaisuus, jonka uskoisin kelpaavan yhtyeen vanhemmankin tuotannon faneille.

Heti alkuun täytyy todeta, että ”Viktoria” on erittäin tiivistetty albumi. Reilu puolituntinen rynnäkkö ei yllätyksiä tule tarjoilemaan. Marduk luottaa osaamiseensa. Vaikka päällisin puolin luodit vinkuu ja tykkituli paukkuu, niin hitaampaa runnomista on jälleen mukana. ”Tiger I” sekä ”Silent Night” ovat tuttua kamaa, jonka aikana voi kuvitella työntävänsä kiväärin piipun suuhunsa ja vapautua maanpäällisistä velvotteista. Sota ei ole kaunista, eikä sitä ole myöskään Marduk. Avausbiisi ”Werwolf” räkii päin kasvoja, erittäin rumalla tavalla. Biisihän on marduk-mittapuulla heikohko, mutta jotenkin juuri tämä likaisuus korostaa ”Viktorian” luonnetta.

Tyly meno jatkuu levyn parhaimmistoon nousevissa kappaleissa ”June 44” ja ”Equestrian Bloodlust”. Vaikka särmiä on vuosien aikana hiottu, niin tuore levy muistuttaa etäisesti vuoden 1999 ”Panzer Division Mardukia”. Asennetta ”Viktorialta” siis löytyy. Mortuus rääkyy tuttuun tyyliinsä käskyjänsä ja rumpali Fredrik Widigs hakkaa blast beatia erittäin vakuuttavalla tahdilla. Riffeistä taas tuntuu puuttuvan se viimeinen terä. En pääse irti ajatuksesta useampienkaan kuuntelukertojen jälkeen, että biisimateriaali olisi nopeasti kasattu. Tuntuukin, että Marduk etenee rintamalla liiankin turvallisilla alueilla.

Viktorian suurin ongelma on sen tasaisuus. Se ei haasta kuulijaansa, vaan tyytyy tarjoilemaan ennalta-arvattavaa, jo kuultua paahtamista ja väkinäistä hidastelua. Mardukin perustekeminen on kumminkin sen verran laadukasta, että levy kannattaa omiin kokoelmiinsa hankkia. Pieninä annoksina ja oikeassa tilanteessa levyn tahdissa voi tyhjentää lippaan, jos toisenkin.

7½ /10

Juha Karvonen

1. Werwolf
2. June 44
3. Equestrian Bloodlust
4. Tiger I
5. Narva
6. The Last Fallen
7. Viktoria
8. The Devil’s Song
9. Silent Night

 

Exit mobile version