Ruotsalainen black metal-jyrä Marduk julkaisi 4. pitkäsoittonsa Heaven Shall Burn… When We Are Gathered vuonna 1996. Heaven Shall Burnin myötä yhtyeen tyyli alkoi toden teolla hioutua sittemmin tunnetuksi tulleeseen brutaaliin muottiinsa. Albumia voidaankin pitää hyvästä syystä tyylillisenä kulminaatiopisteenä. Myös bändin kokoonpano oli kokenut muutoksen vokalisti Erik ”Legion” Hagstedtin korvatessa 2 edellisellä albumilla karjuneen Joakim ”Av Gravf” Göthbergin.
Soundillisesti terävä, metallinkirkas, rosoinen ja rikas ”Heaven shall burn” pursuaa nopeita konekiväärin lailla tulittavia blast beateja, lihaa ja luuta sahaavia tarttuvia ja helposti mieleenpainuvia riffejä sekä räjähtävää brutaalia voimaa. Järkähtämätöntä hyökkäystä maustetaan hyppysellisellä melodisuutta sekä rytmin- ja tunnelmanvaihdoksilla, mikä tuo sisältöön oivallisesti syvyyttä, rakennetta ja kerroksia. Yhden alusta loppuun toistettavan perusriffin sijaan biisit sisältävät parhaimmillaan useita erilaisia riffi- ja melodiarakenteita, mikä lisää huomattavasti materiaalin moniulotteisuutta, elinvoimaa ja kestävyyttä pitkällä aikavälillä useiden kuuntelukertojen ajan. Esimerkkinä tästä toimii lyhyttä Summon the Darkness-introa seuraava varsinainen avausraita Beyond the Grace of God, joka jakautuu 3 selkeään toisistaan erottuvaan osioon. Jako on niin selkeä, että puolihuolimattomalla kuuntelulla luulee biisin vaihtuneen kesken kaiken. Myöhemmässä materiaalissa osiot nivoutuvat toisiinsa avausta saumattomammin.
Yksitotisen ja pelkkään raakaan voimaan perustuvan rynkytyksen luoma puudutuksen ansa onnistutaan välttämään mallikkaasti lähes koko albumin ajan tinkimättä kuitenkaan tiukasta energialatauksesta. Tylsään ja yksinkertaiseen melodiaan perustuvaan takomiseen jämähdetään ainoastaan Darkness it Shall Be:llä, joka sopisi tyylinsä puolesta paremmin 3 vuotta myöhemmin julkaistulle Panzer Division Mardukille. Toinen ja vielä selkeämmin albumin muusta linjasta poikkeava biisi on hidastempoinen ja eeppinen Dracul va Domni Din Nou in Transilvania, joka tuntuu vähän liiaksikin uneen vaipumiselta siihen astisen sisällön jälkeen, mutta se tarjoaa toisaalta pienen hengähdystauon ennen albumin päättävää suoraviivaisemmalla otteella rymistelevää Legionia.
Albumin ehdoton kruununjalokivi on The Black Tormentor of Satan. Black Tormentor tarjoilee loistavaa riffittelyä ja synkkää melodisuutta yhdistettynä raivokkaaseen jyräämiseen. Tunnelmaa syvennetään myös melodisella bridge-osiolla, jota voi luonnehtia jopa herkän kauniiksi kunnes se lyhyt hetki räjäytetään rujosti kappaleiksi. Kun tähän yhtälöön ynnätään Legionin rähisevät, raastavat ja sisälmykset riekaleiksi repivät vokaalit, on kasassa lähes täydellinen black metal-paketti, joka jo yksistään nostaa ennestään vahvan albumin arvoa. Silkkaa murhaa, verta ja mustaa kidutusta.
Black Tormentorin ohella top-3:een on luettavissa Mardukille tunnusomaisella pääriffillä varustettu Infernal Eternal ja monisävyinen avausbiisiä paremmin eri osionsa yhteensulauttava Glorification of The Black God, jotka molemmat perustuvat vahvasti albumia kannattelevaan rakenteelliseen perusideaan. Paria notkahdusta lukuunottamatta puhutaan todella kovasta kattauksesta, jolla noustaan Marduk-albumien kärkeen ja samalla ylipäänsä black metal-julkaisujen eliittiin. Mardukista puhuttaessa mainitaan usein Panzer Division Marduk, mutta suosittelen tarttumaan ensimmäisenä Heaven Shall Burniin, sillä se tarjoaa huomattavasti Panzer Divisionia viihdyttävämmän kuuntelukokemuksen. Lopuksi on hyvä siteerata taannoin vaimoni kanssa käymääni keskustelua black metallista. ”Millainen fiilis sinulle tulee tästä musiikista?” -”Kuolema!”
9+/10
Tomi Väänänen
1. Summon the Darkness 0:21
2. Beyond the Grace of God 5:16
3. Infernal Eternal 4:40
4. Glorification of the Black God 4:52
5. Darkness It Shall Be 4:39
6. The Black Tormentor of Satan 4:15
7. Dracul Va Domni Din Nou in Transilvania 5:38
8. Legion 5:55