“On A Storyteller’s Night” on Magnumin viides studioalbumi ja laukaisi bändin uran nousuun raketin lailla. Metallibändinä Magnumia ei voi pitää, mutta melodisen hard rockin yhtye on aina hallinnut ja juuri tällä LP:llä sävelkynä saatiin teroitettua sellaiseen terään, että menestyksen hedelmät alkoivat olla poimittavissa.
Kymmenen kappaleen setti on sisällöltään melodisesti rikasta kitaroiden ja koskettimien varaan rakennettua AOR-sävytteistä hard rockia. Levy nousi ilmestyttyään Brittein listasijalle 24. Pelkästään nimibiisistä julkaistu single on huikeaa kuultavaa ja se on varmasti tuonut bändille paljon lisää kuulijoita. Allekirjoittaneelle tämä kiekko on yhtyeen tuotannosta se rakkain ja eniten soitettu, joten on ilo laittaa levy lautaselle jälleen kerran.
Levy starttaa aavemaisella kosketinintrolla. Aloitusbiisiä ”How Far Jerusalem” kasvatellaan maltilla kahden ja puolen minuutin kohdalle, jossa kertosäe päästetään irti. Todella hieno kappale, jossa säveltäjä Tony Clarkin ei ole päästänyt itseään helpolla. Tunnelmaa nostetaan vakuuttavasti tempon ja sovituksen keinoin. Nykymuusikot voisivat ottaa tästä mallia.
”Just Like An Arrow” on toinen albumilta lohkaistu sinkku, ollen selvästi suoraviivaisempi ja ripeämpi kuin avausraita ja näin ollen sopiva radioaalloille. Tätä esitystä aika on kohdellut kaltoin pinnassa kulkevien kasarisoundisten kosketinmelodioiden vuoksi.
Seuraavaksi vuoron saa ehdoton kuningasveto ”On A Storyteller´s Night,” joka saa kylmät väreet kulkemaan selkäpiissä aina kun sen kuulee. Raita etenee hieman saman kaavan mukaan kuin aloitusbiisi – tunnelmaa rakennetaan koskettimilla ja laulumelodialla huipentuen timanttiseen kertosäkeeseen. ”Keep your night light burning. I’ll come through the wind and rain. Keep your night light burning, I’ll be with you once again.”
Tässä vaiheessa luulisi, että seuraava biisi ei voi olla enää näin hyvä, mutta toisin käy. ”Before First Light” kääntää palikat toisin päin. Rullaavan säkeen jälkeen tehot ja tempo pudotetaan kertosäkeeseen ja tämä ratkaisu toimii mahtavasti. Jälleen osuva näyte vuonna 2024 edesmenneen Clarkinin biisinkirjoitustaidoista.
A-puolen päättävä hituri ”Les Morts Dansant” on surullinen tarina kuolemaantuomitusta miehestä, joka astuu teloitusryhmän eteen. Kappale on siirappinen, mutta toimii hienosti balladin omaisin keinoin. Tästä on hyvä kääntää levyn puolta.
Tomikompilla starttaava ”Endless Love” on outo valinta puolen alkuun, mutta myös A-puoli alkoi kiireettömästi tunnelmaa kasvatellen. Tuhdimmilla soundeilla varustettu biisi tuo taas mukanaan muutoksen tunteen valikoimassa ja tämän Magnum osaa hienosti. Kahta samasta puusta veistettyä esitystä ei levyltä löydy ja jos samankaltaisuuksia on, niin peräkkäin niitä ei kuulla.
”Two Hearts” on ripeähköllä peruskompilla etenevä hard rock -kappale. Täytyy ihmetellä miksi tätä ei julkaistu singlenä, sen verran loistava se on. Kuuluu kerhoon auringonlasku, autio tie, eikä kiire minnekään. Erityismaininta täytyy antaa Mark Stanwayn kosketinkuvioista, ilman niitä tämä ei toimisi näin vakuuttavasti.
Välillä 1980-luku iskee liian pahasti päin pläsiä ja sen huomaa ”Steal Your Heartissa.” Edeltäneessä sovituksessa koskettimet toimivat hyvin, mutta tässä ne hyökkäävät silmille. Onneksi mukana on laadukas kertosäe, jossa koskettimia ei kuulla, Clarkinin kitaran varassa mennään.
”All England’s Eyes” lyö astetta hevimmän vaihteen silmään ja tunnelmaa on jälleen vaihdettu. Tummemmissa vesissä edetään, mutta kappale on tylsä muuhun materiaaliin verrattuna.
On tullut aika soittaa viimeinen tanssi eli ”The Last Dance.” Molemmat levynpuolet päättyvät balladiin ja kaunis on myös tämä sävellys. Pianon varassa kulkeva laulumelodia kuljettaa kappaletta kohti hienoa kertosäettä. Tähän on levy mukava lopettaa ja kuinka olla, tekee se mieli kääntää heti ympäri ja aloittaa alusta.
Magnum siis löi tällä tuotoksella itsensä suuren kansan tietoisuuteen ja seuraavat kolme albumia jatkoivat menestyksen poluilla. Vaikka suosio kääntyi 1990-luvun alussa laskuun ja pillit laitettiin hetkeksi pussiin, ei Magnum koskaan luovuttanut. Yhtye julkaisi 2000-luvulta alkaen levyjä tasaiseen tahtiin aina Clarkinin traagiseen kuolemaan saakka. Joten himmentäkää valaistus, nauttikaa syysilloista ja laittakaa ”On A Storyteller´s Nightin” nimikappale soimaan!
9/10
Tomi Nousiainen-Gunnar
1.How Far Jerusalem
2.Just Like An Arrow
3.On A Storyteller’s Night
4.Before First Light
5.Les Mort Dansant
6.Endless Love
7.Two Hearts
8.Steal Your Heart
9.All England’s Eyes
10.The Last Dance
