[three_fourth]“On A Storyteller´s Night” on Magnumin viides studioalbumi ja se laukaisi bändin uran nousuun raketin lailla. Metallibändinä Magnumia ei voi pitää, mutta melodisen hard rockin yhtye on aina hallinnut ja juurikin tällä albumilla sävelkynä saatiin teroitettua sellaiseen terään, että menestyksen hedelmät alkoivat olla poimittavissa. Kymmenen kappaleen setti on sisällöltään melodisesti rikasta kitaroiden ja koskettimien varaan rakennettua AOR-sävytteistä hard rockia. Levy nousi ilmestyttyään Brittein listasijalle 24. Pelkästään nimibiisistä julkaistu single on huikeaa kuultavaa ja se on varmasti tuonut bändille paljon lisää kuulijoita. Allekirjoittaneelle tämä albumi on bändin tuotannosta se rakkain ja eniten soitettu, joten on ilo laittaa levy lautaselle jälleen kerran.
Levy starttaa aavemaisella kosketinintrolla. Aloitusbiisiä ”How Far Jerusalem” kasvatellaan maltilla kahden ja puolen minuutin kohdalle, jossa kertosäe päästetään irti. Todella upea kappale, jossa säveltäjä Tony Clarkin ei ole päästänyt itseään helpolla. Tunnelmaa nostetaan hienosti tempon ja biisirakenteen keinoin. Nykymuusikot voisivat ottaa tästä mallia. ”Just Like An Arrow” on toinen albumilta lohkaistu sinkku, joka onkin paljon suoraviivaisempi ja ripeämpi kuin avauskappale ja näin ollen sopiva radioaalloille. Tätä raitaa aika on kohdellut hieman kaltoin pinnassa kulkevien kasarisoundisten kosketinmelodioiden vuoksi.
Seuraavaksi vuoron saa ehdoton kuningasbiisi ”On A Storyteller´s Night,” joka saa kylmät väreet kulkemaan selkäpiissä aina kun sen kuulee. Raita etenee hieman saman kaavan mukaan kuin aloitusbiisikin – tunnelmaa rakennetaan koskettimilla ja laulumelodialla huipentuen timanttiseen kertosäkeeseen. ”Keep your night light burning. I’ll come through the wind and rain. Keep your night light burning, I’ll be with you once again.” Tässä vaiheessa luulisi, että seuraava biisi ei voi olla enää näin hyvä, mutta toisin käy. ”Before First Light” kääntää palikat toisin päin. Rullaavan säkeen jälkeen tehot ja tempo pudotetaan kertosäkeeseen ja tämä ratkaisu toimii komeasti. Jälleen komea näyte Clarkinin biisinkirjoitustaidoista. A-puolen päättävä hituri ”Les Morts Dansant” on surullinen tarina kuolemaantuomitusta miehestä, joka astuu teloitusryhmän eteen. Kappale on hieman siirappinen, mutta toimii hienosti balladin omaisin keinoin. Tästä on hyvä kääntää levyn puolta.
Tomikompilla starttaava ”Endless Love” on hieman outo valinta puolen alkuun, mutta niinhän A-puolikin alkoi kiireettömästi tunnelmaa kasvatellen. Hieman tuhdimmilla soundeilla varustettu biisi tuo taas mukanaan muutoksen tunteen kappalevalikoimassa ja tämän Magnum osaa hienosti. Kahta samasta puusta veistettyä biisiä ei levyltä löydy ja jos samankaltaisuuksia onkin, niin peräkkäin niitä ei kuulla. ”Two Hearts” on ripeähköllä peruskompilla etenevä hard rock-kappale. Täytyy ihmetellä miksi tätä ei julkaistu singlenä, sen verran upea se on. Kuuluu biisinä kerhoon auringonlasku, autio tie eikä kiire minnekään. Erityismaininta täytyy antaa Mark Stanwayn kosketinkuvioista, ilman niitä tämä ei näin komeasti toimisi. Välillä 1980-luku iskee liian pahasti päin pläsiä ja sen huomaa ”Steal Your Heartissa.” Äskeisessä biisissä koskettimet toimivat komeasti, mutta tässä ne hyökkäävät silmille. Onneksi mukana on hyvä kertosäe, jossa koskettimia ei kuulla, Clarkinin kitaran varassa mennään. ”All England´s Eyes” lyö astetta hevimmän vaihteen silmään ja tunnelmaa on jälleen vaihdettu. Tummemmissa vesissä edetään, mutta kappale on hieman tylsä muihin verrattuna. On tullut aika soittaa viimeinen tanssi eli ”The Last Dance.” Molemmat levynpuolet päättyvät balladiin ja upea on tämäkin veto. Pianon varassa kulkeva laulumelodia kuljettaa sävelmää kohti hienoa kertosäettä. Tähän on levy hienoa lopettaa ja kuinka ollakaan, tekee se mieli kääntää heti ympäri ja aloittaa alusta.
Magnum siis löi tällä tuotoksella itsensä suuren kansan tietoisuuteen ja seuraavat kolme albumia jatkoivat menestyksen poluilla. Vaikka suosio kääntyikin 1990-luvun alussa laskuun ja pillit laitettiin hetkeksi pussiin, ei Magnum ole luovuttanut. Bändi on jälleen 2000-luvulta alkaen julkaissut levyjä tasaiseen tahtiin. Joten himmentäkää valaistus, nauttikaa syysilloista ja laittakaa ”On A Storyteller´s Nightin” nimikappale soimaan!
9/10
Tomi Nousiainen-Gunnar
[/three_fourth] [one_fourth_last]
1.How Far Jerusalem
2.Just Like An Arrow
3.On A Storyteller’s Night
4.Before First Light
5.Les Mort Dansant
6.Endless Love
7.Two Hearts
8.Steal Your Heart
9.All England’s Eyes
10.The Last Dance[/one_fourth_last]