[three_fourth]Oulusta kajahtaa rock´n roll-musiikkia Liverboxin uutukaisella viiden kappaleen painoksella varsin tanakasti. Homma on riittävän karua ja yksinkertaista, eikä liiallisiin kikkailuihin sorruta missään vaiheessa. Tässä on vähän sitä fiilistä, kun rautalapiolla kauhotaan kohtalaisen kokoista soramurskaa kesähelteessä! Kyllä tärisee…
Liverbox on synnyttänyt loppusyksystä kylmään talveen oikein mukavasti menevän rock -levyn. Menoa ja riffiä riittää, eikä soitannossa ole pahaa sanottavaa, laulusta puhumattakaan. Kitaroinnissa on kuultavissa 70 – 80 -luvun kitaralegendojen vivahteita ja soitto kulkee mallikkaasti. Etenkin soolot uppoaa allekirjoittaneeseen ihan 10+ arvoisesti. Harvoin valtavirran rock – kappaleessa soitellaan tapping -sooloja yms. meheviä kitarakikkareita. Hienoa rilluttelua! Googletin tuossa aikaisemmin bändin livetouhuja ja tuntuma kitarawelhon olemassa olosta varmistui.. kitarassa näyttää heiluvan kunnon Gandalffi, tosin tummassa tukassa. Soitto kulkee ja sen huomaa tällä kiekolla.
Kappaleet ovat tasaisen varmaa poljentoa ja koukkuja pienien riplauksien kanssa on sopivassa suhteessa. Homman perusajatus ei hienoista kitarajipoista kärsi, vaan rytmipatteristo bassoineen pyörittää tahkoa eteenpäin. Ilkka Järvenpään laulu toimii ja ääni on kuin luotu bändin genreen. Tuosta jos ääni vielä enempi raastaa ja vaikertaa, niin Oulun seudulta lähtee kesällä lehdet puista.
Avausraidasta tulee heti mieleen vanha oma suosikkibändi Badlands ja Jake E Leen soundimaailma. Kappaleessa on hyvä rytinä ja kokonaisuutena kolahtaa mallikkaasti omaan ruotuun. Muita yhtymäkohtia vanhempiin alan isoihin lehahtelee mieleen tasaisesti kappaleesta toiseen liihotellessa. Tuttua vuosien takaa, mutta kuitenkin ”Liverretyllä” otteella. Kappaleet pitävät perusrockin kuuntelijan tukevasti otteessaan. Ei liene veikattu pahasti vihkoon, jos aavistelee näiden kappaleiden toimivan myös livenä. Oikein, toimivat varmasti. Viimeisessä kappaleessa ”Motormenissä” on kyllä iso lapiollinen sitä aitoa, nyt jo valitettavasti kuopattua MOTÖRHEADia, Lemmyn (R.I.P.) siirryttyä lopullisesti tuonpuoleiseen rock legendojen ritarikuntaan. Se ei menoa haittaa, vaan meininkiä riittää.
Äänitys on tasalaatua ja livemäinen soundi on kyllä ”mucho bueno” kuunteluelämyksen kannalta. Paskaako tässä enempää lätisemään – kuunnelkaa ite, on hyvä kimara tanakkaa tavaraa.
Vielä sen verran on mainittava noista bändin some-materiaaleista pääteltynä, että kokonaisuudessa bändin rockkihomma on viimeistä piirtoa myöden jiirissä. Rock´n Rollin sekoilusysteemit ovat juttujen ja kuvagallerian kautta tarkasteltuna hallussa ja tunnelma katossa siellä missä LiverBox rymistelee. Hyvää materiaalia! Tämän junan lähtiessä liikkeelle illan viimeisestä pysäkistä ei ole tietoa.
ps. Onneksi näitä vanhanliiton rock-yhtyeitä on olemassa. Vanhemman rock`n rollin ystävää alkaa aina välistä ahistamaan liiallinen raitakikkailu ja Bieberöinti. Tämä tuote on hyvä!
4+/5
JEMi Karvonen
[/three_fourth]
[one_fourth_last]
1. Bulldozer
2. Rock´n´Roll Is My Religion
3. Open Road
4. No Other
5. Motormen[/one_fourth_last]