Muun muassa Symphony X:n, Rushin, Liquid Tension Experimentin ja Fates Warningin kanssa maailmaa valloittanut progressiivisen metallin jättiläinen Dream Theater saapui jälleen Suomeen juhlistamaan noin 40-vuotista taivaltaan.
Erityisen kiinnostavan show’sta teki se, että odotettavissa oli yli kolmen tunnin settilista ja rumpupallilla istui jälleen alkuperäisjäsen Mike Portnoy, joka palasi viime vuonna takaisin Dream Theateriin 13 vuoden tauon jälkeen. Vuosina 2011–2023 rumpuja takoi Mike Mangini. Yleisö hurrasi Portnoylle useampaan otteeseen ja peräti kolmen bassorummun takana työskennelleen legendan tykitystä oli ilo seurata ja kuunnella.
Aikataulussa kello 19.30 startannut show oli yhtä juhlaa alusta loppuun ja herkkua yhtyettä pidempään seuranneille, sillä sen verran monelta albumilta kuultiin tuotantoa laajalla otannalla. 15 studiolevyltä joukosta paitsioon jäivät ainoastaan ”When Dream And Day Unite” (1989), ”Six Degrees Of Inner Turbulence” (2002), ”Black Clouds & Silver Linings” (2009), ”Dream Theater” (2013), ”The Astonishing” (2016) sekä ”A View From The Top Of The World” (2021).
Vartin mittainen väliaika koitti tunnin ja vartin esiintymisen jälkeen ja hengähtää ei ehtinyt kauan, kun taas mentiin. Lavan suurilla ja näyttävillä screeneillä näytettiin hienosti muokattua videomateriaalia Dream Theaterin diskografian kansitaiteista ja taustalla soi otteita jokaiselta DT-albumilta ”Orchestral Overture” –nimisen välisoiton muodossa.
Yhdeksän studiolevyn materiaalin herkuttelun lisäksi setissä oli maistiaisena helmikuussa 2025 julkaistavan ”Parasomnian” kymmenminuuttinen ensisingle ”Night Terror”. Eeppisiin mittasuhteisiin noussut kappale oli itselle yllättäen yksi keikan todellisista kohokohdista. Laulaja James LaBrien mukaan bändi tulee esittämään tulevan albumin seuraavalla kiertueella livenä kokonaisuudessaan, eli luottoa uuteen materiaaliin löytyy täysin mitoin.
LaBrie intoutui muistelemaan Dream Theaterin Suomen vierailuja ja kertoi ensimmäisestä visiitistä olevan aikaa 31 vuotta. Bändin ensimmäinen Suomen keikka oli itseasiassa Helsingin Tavastia-klubilla 1995, eli 29 vuotta sitten. Lisäksi yhtye luuli olevansa Espoon sijaan Helsingissä, kuten aika usein ulkomaisten artistien kohdalla käy. Mutta mitä pienistä, musiikki puhui puolestaan ja esiintyminen oli huipussaan.
Alkuperäisjäsenet kitaristi John Petrucci ja basisti John Myung olivat lavalla itse rauhallisuudet soiton tarkkuuden ollessa huippuluokkaa. Viisikon täydentää ansiokkaasti vuodesta 1999 mukana ollut Jordan Rudess, jonka mitä moninaisimpiin asentoihin kallistuneet kosketinsoittimet toivat vaihtelua perinteiseen linjaan.
”Images And Words” (1992) –klassikolta voisi esittää helposti mitä tahansa, samoin kuin vahvoilta ”Awakelta” (1994) sekä ”Metropolis Pt. 2: Scenes From A Memorylta” (1999). 2000-luvun tuotannosta esiin nousivat erityisesti ”Stream Of Consciousness” sekä jykevä 24-minuuttinen ”Octavarium”, jonka ensimmäinen osa oli nätti akustinen. Myös ”This Is The Life” oli kaunis ja rauhallinen tunnelmointi puhelinten salamavalojen tuikkeessa.
Legendaarinen hymyn korviin vienyt ”Pull Me Under” alkoi suurin piirtein kolmen tunnin kohdalla. Katsojat selvästi pitivät näkemästään ja hyvin myyneen Metro Areenan yleisön ei tarvinnut poistua paikalta pettyneenä.
Kello 19.30 alkanut keikka oli ohi kello 22.40, eli pituutta esitykselle tuli peräti kolme tuntia ja kymmenen minuuttia, vartin väliaika mukaan luettuna. Kyseessä ei silti ollut omalla kohdallani pisin nähty konsertti, sillä Avantasia Tukholman Fryshusetissa vuonna 2019 pisti vielä tästä paremmaksi.
Seuraavalla keikalla tuskin tällaisiin lukemiin ylletään, mutta ”Night Terror” lupaa tulevalta ”Parasomnialta” sen verran hyvää, että luultavasti lähden myöhemmin katsastamaan DT:n keikkakunnon jälleen uudemman kerran. Seuraava helppo tilaisuus koittaisi etelänaapuri Virossa jo kesällä, kun Dream Theater esiintyy osana Tallinn Rock Festivalia kesäkuun lopulla 2025.
Raportti ja kuvat: Riku Juutilainen ©Metalliluola
