Kiss on yhtye, joka edelleen kerää ja jakaa mielipiteitä. Musiikki jää usein sivuseikaksi, ja sitäkin on vuosien varrella saatu kuultavaksi laadultaan melko laajalla skaalalla. Harvalla bändillä on silti tarjota niin vankka ja uskollinen fanikunta; tämä konkretisoitui Suomessa marraskuun lopun pimeänä ja koleana viikonloppuna.
Kiss Army Finland kotimaan lipunkantajana järjesti Kiss Expon Helsingin Nosturiin ja alakerran Elmun Baariin. Paikalle oli saatu useita eri Kiss-yhteyksistä tuttuja vaikuttajia ja illan päätteeksi kuultiin kattava annos Kiss-hittejä usean kokoonpanon esittäminä. Tuttuja kasvoja riitti paikan päälle runsain mitoin, ja Kiss tuntuukin olevan vahvasti kotimaisen raskaan musiikin fanikunnan perimässä yhä vuonna 2017.
Yhtenä Kissin tunnistettavana tekijänä on 1970-luvulta lähtien ollut erilaisten fanituotteiden ja krääsän määrä. Tämä konkretisoitui pienimuotoisemmankin Expon ovesta sisään astuessa. Tarjolla oli Kiss-huulirasvaa, Gene Simmons -patsas, kahvikuppeja, paitoja, pullonavaajia, nappeja ja lukuisia muita tuotemalleja.
Olihan myynnissä niitä perinteisempiä levyjä ja kirjojakin, joista komea kovakantinen Kiss Klassified -opus paikalle saapuneilta ruotsalaisilta kirjailijaherroilta mukaan tarttuikin. Myyntipöytien lisäksi ohjelmassa olivat Q&A-sessiot rumpali Bobby Rockilta, basisti Gary Shealta sekä kitaristi Bruce Kulickilta. Kulick nimistä tunnetumpana vaikutti Kissin soolokitaristina vuosina 1984-1996 ennen yhtyeen meikkikauden toista paluuta. Rock puolestaan muistetaan kahdesta Vinnie Vincent Invasion –levystään 1980-luvun lopulta sekä myöhemmästä työskentelystään mm. Nitron, Nelsonin ja Lita Fordin kanssa. Gary Shea vaikutti 1970-luvun lopulla Paul Stanleyn tuottamassa New England –yhtyeessä, vuonna 1982 Vinnie Vincentin kanssa Warrior-kokoonpanossa, jonka ura jäi lyhyeksi Vincentin liittyessä Kissiin. Myöhemmin Gary nähtiin Graham Bonnetin vetämän Alcatrazzin riveissä.
Ensimmäisenä Q&A:n merkeissä vieraista lavalle astui Bobby Rock. Rumpali kertoi värikkäästi tarinoita vasta 13-vuotiaana tapahtuneesta vierailustaan vieroituksessa. Sen jälkeen mies on pysynyt pelkällä vesilinjalla ja muistaa omien sanojensa mukaan kaiken levytyssessioiden pientäkin yksityiskohtaa myöten. Vinnie Vincent Invasionin perustamisesta sekä varsin nopeasta 1989 tapahtuneesta hajoamisesta saatiinkin paljon mielenkiintoista juttua ja itselleni täysin uuttakin informaatiota kuultavaksi.
Puolen tunnin tauon jälkeen Gary Shean vuoro ja Rock siirtyi M&G –nimmarointivuoroon. Huoli siitä, ettei rumpalilla riittäisi Suomessa tunnettuutta osoittautui turhaksi, ja nimmarijonoa katseltiin puolentoista tunnin ajan. Shealla puolestaan riitti juttua New Englandin lisäksi Warriorin taustoista ja kuultiin kokemuksia nuoresta kitaristivelho Steve Vaista Alcatrazzin ajoilta. Varhaisia Vinnie Vincent -demoja sisältänyt Warriorin CD lähti luonnollisesti Shean myyntipöydältä nimmarilla varustettuna mukaan.
Metalliluola kävi tässä välissä tekemässä oman Bobby Rockin haastattelunsa, jonka jälkeen oli Bruce Kulickin Q&A:n vuoro. Kitaristi keräsi saapuessaan ansaitusti suuret suosionosoitukset. Kysymykset liikkuivat miehen äskettäisestä veljensä Bobin kanssa toteutuneesta Kiss Kruise -esiintymisestä kuuluisaan ”Tears Are Falling” -musiikkivideon suihkussa vedettyyn sooloon sekä ”Crazy Nights”-levyn kitarasoundiin. Selväksi tuli myös, että levyn edeltäjäänsä verrattuna vaisun vastaanoton vuoksi Brucen käsityksen mukaan vuosien 1985-1986 ”Asylum” -kiertue ei koskaan saapunut Eurooppaan. Yleisön kysyessä miksi Eric Carrin ajalta ei koskaan ole ilmestynyt virallista livealbumia, Bruce vastasi omistavansa joitakin nauhoja, mutta aiemmin mainitulta ”Asylum”-kiertueelta ei ole mitään julkaisukelpoista saatavilla.
Tässä välissä oli hetki aikaa haukata happea ennen iltatapahtuman alkamista. Elmun baariin saapuikin illan koittaessa kohtalaisen mukava joukko faneja ja keikkojen alkaessa paikka oli lähes täynnä, jonoa oli muutama minuutti ovien aukaisun jälkeen jo useampi kymmenen metriä. Nosturin yläkertaankin olisi mielellään porukan päästänyt, mutta ehkä ensi kerralla sitten. Yleisöä tapahtumaan saatiin käytännössä koko kapasiteetin verran eli noin 300 henkilöä.
Avausnumerona Bobby Rock piti lyhyen rumpuklinikan kertoen soittotekniikasta sekä esitellen taitojaan. Vakuuttavassa kunnossa oleva 54-vuotias veteraani osoitti hallitsevansa tekniset kiemurat edelleen mainiosti ja eturivissä oli selvästi asianharrastajia osoittamassa kiinnostustaan. Ikää on tullut, mutta energiaa ja etenkin intohimoa tuntuu soittajalta edelleen löytyvän.
Hetken aikaa kestäneen tauon jälkeen KAF All Stars -yhtye avasi shown kolmella 1970-luvun Kiss-vedolla. Tämän jälkeen oli aika esitellä illan speacial guest. Lordi asteli lavalle ja esitti setin vanhoja Gene Simmons -kappaleita päätyen vuoden 1980 ”Unmasked” -levyn erinomaiseen ”She’s So European” -valintaan. Lordi teki nyt lavadebyyttinsä jonkin muun kuin oman yhtyeensä säestämänä ja tämän kunniaksi tehty Kiss-maski oli sekin hieno kunnianosoitus illan teemaan. Lordi tulkitsi kappaleet menestyksekkäästi ja omalla tutullä tyylillään.
Tämän jälkeen oli Bruce Kulickin vuoro ja illan teeman mukaisesti otettiin käsittelyyn 25 vuotta täyttänyt ”Revenge” –albumi. Ilmoille saatiin kova trio ”Unholy”, ”Take It Off” sekä ”Thou Shalt Not”. Bruce kertoi välissä yleisölle, ettei ollut esittänyt ”Take It Offia” pitkään aikaan, mutta hyvinhän se irtosi. Biisien Bob Ezrinin vaikutuksesta syntyneet tunnistettavat soolot toivat nostalgiselle fanille kyyneleen silmäkulmaan, ”Revenge” on noussut todella korkealle 25 vuoden aikana yhtyeen fanien arvostuksessa. ”Tears Are Falling” sai näiden biisien jatkoksi myös myrskyisän vastaanoton ja ääntä Elmun baarista lähti tässä kohtaa todella kovalla volyymilla.
Satunnaisista teknisistä vaikeuksista huolimatta, soittamisen iloa tuntui porukassa riittävän ja vaikka Paul Stanleyn kappaleissa vokaalisuoritukset jäivät alkuperäisistä turhankin selvästi, tunnelma oli katossa. Pienen tauon jälkeen Lordi palasi kehiin ja esitti Kulickin kanssa Simmonsin bravuurinumerot ”Dominon” sekä ”Deucen”. Tutut heilumiskoreografiatkin ”Deucen” lopussa saatiin ilmoille. Lordi ylisti Kulickia Kissin 1980-luvun ainoaksi oikeaksi soolokitaristiksi. Bruce kiitti ja kertoi tämän olevan todellinen kohteliaisuus ”tuollaiselta oliolta”.
Viimeiseksi lavalle kipusivat Rock, Shea ja The 69 Eyesin kitaristi Bazie esittämään takuuvarman yhteislaulun ”Lick It Up”. Lordi täydensi menoa taustalauluissa Dear Victimsin vokalisti Tommi Suonpään hoitaessa mikrofonin takaa soolo-osuudet. Lyhyttä kaapelin irtoamisesta aiheutunutta teknistä katkoa lukuun ottamatta biisi saatiin hienosti maaliin saakka ja tähtikokoonpano palkittiin kovilla suosionosoituksilla.
Lopuksi hetken lepotauon ja Lordin valokuvasession johdattamana lavan valtasi tribuuttiyhtye Dear Victims, joka esitti Kiss-materiaalia pikkutunneille saakka varmalla ammattitaidolla ja sitoutumisella. Avauskappaleena kuultu ”Psycho Circus” johdatti tietä setille, joka koostui lähes kokonaan 1970-luvun Kiss-materiaalista. Tämän myötä oli hyvä poistua yöhön yhtä kokemusta rikkaampana.
Oli mukava todistaa tämän kaltasia tapahtumia järjestettävän ja illan kattaus tarjosi nostalgisen sekä lämminhenkisen kunnianosoituksen yhdelle hard rockin suurimmista legendoista. Kun yhtye joskus väistämättä ripustaa maskit sekä bootsit viimeisen kerran naulaan, toivon mukaan tämän kaltaiset Expot jatkuvat ja mielenkiintoisia vieraita saadaan keikkasaleissamme todistaa jatkossakin.
Raportti: Jussi Krannila & Ville Krannila
Kuvat: Ville Krannila ©Metalliluola
