Jos olet Led Zeppelin -puritaani, etkä voi sietää viitauksia bändin musiikkiin kenenkään toisen esittämänä, Kingdom Come ei varmasti ole juttusi. Tämä albumi on nimittäin näitä tulvillaan. Albumin kymmenestä raidasta kolmella plagiaatti tulee mieleen välittömästi. Ja homma tehdään vielä niin röyhkeästi, että ihmetellä saa kuinka bändi on välttynyt oikeusjutuilta asian suhteen. Kirsikkana kakun päällä Kingdom Comen laulaja Lenny Wolf väitti albumin julkaisun jälkeen, ettei ollut kuullutkaan Zeppelinistä. Mutta jos tämän asian voi unohtaa ja keskittyy albumiin Kingdom Comen omana tuotoksena, näkökulma on täysin erilainen. Silloin tämä paketti toimii komeasti.
Saksalaissyntyinen Wolf kasasi bändin vuonna 1987 ja ensimakua albumilta tuli seuraavana vuonna ”Get It On” -singlen muodossa. Kyseessä lienee pahin haudanryöstö mitä tältä albumilta löytyy. Kukaan säveltäjistähän ei siis tietenkään ollut kuullut Zeppelinin ”Kashmiria” tätä tehdessään. Sen kun pitää mielessään tämä on loistava biisi. Muuten kopiointi on niin selvää, ettei myötähäpeältä voi välttyä. Tämän kappaleen siivittämänä albumi lähti sellaiseen nousukiitoon, että oksat pois ja platinaa tuli jenkkilästä heilahtamalla. Ostajat lienevät luulleen kyseessä olleen Zeppelin-ukkojen uuden bändin singlen, ei tätä muuten voi käsittää.
Seuraava singlejulkaisu ”What Love Can Be” sai tarttumaan tilaisuuteen kirjoittaa tästä albumista. Se on tämän levyn terävin miekka, kappale jossa toimii aivan kaikki. Siis jälleen kerran jos unohtaa faktan, etteivät säveltäjät tietenkään olleet kuullet Zeppelinin ”Since I´ve Been Loving Youta.” Ja vaikka olisivatkin niin so what? Tässä ollaan nimittäin elämän perusasioiden äärellä. Rakastunut mies purkaa sydäntään rakkaudelleen sellaisella tunteenpalolla, että sielua kutittaa. ”Now that you´ve come and set me free, now that I know what love can be, all that I want is you with me, that´s all I want.” Ei voi kuin olla hiljaa ja kuunnella lumoutuneena. Jos tätä albumia ei kestä kuunnella kokonaisuutena, tämä on SE biisi mille kannattaa antaa tilaisuus. Kappale toimii niin vastarakastuneille kuin rakkautta hamuaville, luottakaa minuun. Viimeinen single ”Loving You” tuo kummasti mieleen… Led Zeppelinin! Ei mitään yksittäistä biisiä suoraan, vaan yleisesti esimerkiksi ”Led Zeppelin III:lta” löytyvät akustiset palat. Kappale on kumma singlevalinta muutenkin ollen täysin akustinen ja melko mitäänsanomaton.
Jäljellä olevat seitsemän kappaletta ovatkin sitten eri asia mitä Zeppelin-vertauksiin tulee. Tosin kappaleessa nimeltään ”17” kuullaan oikein kivasti Robert Plantin ”Whole Lotta Loven” laulusoololta muistuttava osa, mutta muuten tämä seitsemän laulun pakka toimii omillaan. Todella mainiota hard rockia. Näistä biisit ”Now Forever After,” ”Living Out Of Touch” sekä ”Hideaway” toimivat parhaiten ollen toinen kolmikko, joista jokaisen olisi voinut julkaista singlenä.
Tämän albumin voi siis nähdä kahdelta kantilta: joko säälittävänä Led Zeppelin rip-offina tai hienosti omilla jaloillaan seisovana hard rock klassikkona. Suosittelen tätä levyä varovaisesti hyvistä laulumelodioista pitäville rokkareille, jotka diggaavat myös komeista kitarasooloista. Levyllä soittava vikkeläsorminen Danny Stag nimittäin hoitaa sen tontin komeasti. Ja pakko on suositella vielä tutustumaan myös orkesterin seuraavaan tuotokseen ”In Your Face,” jolla Zeppelin on saanut väistyä taka-alalle bändin omien hienojen sävellysten tieltä. Zepu-fanit antanevat levylle 4/10, itse nostan sen selvästi korkeammalle jalustalle.
8/10
Tomi Nousiainen-Gunnar
1.Livin’ Out Of Touch
2.Pushin’ Hard
3.What Love Can Be
4.17
5.The Shuffle
6.Get It On
7.Now Forever After
8.Hideaway
9.Loving You
10.Shout It Out