Andrew ”Akhenaten” Harrisin yhden miehen projektina alkunsa saanut yhdysvaltalainen black metal -pumppu Judas Iscariot lukeutuu uuden mantereen mustan metallin kantaisiin, jonka 10 vuotta kestäneeseen uraan sisältyy 6 studioalbumia, 4 EP:tä ja kourallinen muita julkaisuja.
Projektin vuonna 1996 julkaistulla toisella albumilla Thy Dying Light sukelletaan alkukantaiseen norjalaisvaikutteiseen materiaaliin. Albumi kroolaa vankasti eritoten 90-luvun alkupuolen Darkthronen ja Burzumin synkeässä ja vahvan tunnelmallisessa vanavedessä askeettista ja korutonta äänimaailmaa myöten. Yhteneväisyyksiä muihinkin norjalaisbändeihin on löydettävissä monin paikoin kitarariffeistä, melodioista ja rumpukompeista eli skandinaavisen helvetin äänikirjaston korttia on höylätty antaumuksella jopa kulumiseen asti. Thy Dying Light ei pröystäile syvyydellä, vaan korostetun yksinkertaisella ja monologimaisella ilmaisulla. Albumia kuunnellessa voi hyvin kuvitella Harrisin istuneen yksin korpimökissä myrskylyhdyn valossa ja ulkomaailmasta eristäytyneenä jupisemassa nauhalle pimeitä näkemyksiään maailman tilasta kristinuskon saatanallisessa ristipaineessa.
Kaksijakoisuuteen taipuvaisen biisikattauksen parempaa päätä edustavat hippusella melodisuutta varustettu But Eternals Beheld His Vast Forest, yksinkertaisen raa’at Behold, Our Race of Unstoppable Genius ja From His Woven Darkness Above, Attila Csiharia imitoivia vokaaleja ja Mayhem-tyylisiä kitaramelodioita puolivahingossa mukaileva Writhing Upon the Winds of Mystic Philosophy and Dreams sekä kiekon tiukin, aggressiivisin ja intensiivisin rutistus They Saw His Pale Visage Emerge from the Darkness. Tämä viisikko muodostaa kuunteluelämyksen kannalta albumin olennaisimman selkärangan ja sielun, josta löytyvät myös suorimmat viittaukset Norjan poikain tekeleisiin.
Sekaan on heitetty paatokselliset ja tervalla maalailevat His Eternal Life, Like a Dream was Obliterated ja Helpless it Lay, like a Worm in His Frozen Track, joiden massiivinen pituus toimii enemmänkin meiningin tappajana kuin vaihteluna. Ko. kappaleita kuunnellessa vaipuu valveunen kaltaiseen transsiin, josta havahduttuaan ei muista oikein mitään muuta kuin, että kylläpä se kesti. Liiallisuuksiin asti venytetyt mustat saarnat menettävät otteensa viimeistään puoleen väliin tultaessa, johon mennessä ideat on jo kierrätetty useaan kertaan ja edistystä ei ole tapahtunut riittävästi mielenkiinnon ylläpitämiseksi. Instumentaali Thy Dying Light, and Desolate Darkness on puolestaan turhake, jonka vajaat 6 minuuttia kestävä parin simppelin melodian sahaaminen kompastuu jo lähtötelineisiin puhumattakaan albumin päättävästä Arise, My Lord of Internal Wisdom-outrosta, jolle ei keksi minkäänlaista varsinaista virkaa.
Tämän tyyliisessä musiikissa eivät soittotaidot näyttele pääosaa, mikä on pelkästään hyvä asia, sillä Harris hoitaa instrumentit parhaimmillaankin rima väpättäen. Rummut ovat aivan oma tarinansa aiheuttaen välillä lähes naurun purskahduksia. Esim. avausraidalle on jostain kumman syystä lisätty tyylitajuttomia ”ryntäyksiä”, jotka olisi voinut jättää tekemättä, sillä Harrisin taidot rumpalina eivät riitä muuhun kuin yksinkertaisen kompin hakkaamiseen ja siinäkin on monin paikoin kylliksi haastetta jo pelkästään rytmissä pysymisen suhteen. Onkin osuvaa, että Harris käytti apunaan myöhemmällä urallaan sessiorumpalia. Vokaalit on sen sijaan hoidettu mallikkaasti ja ne istuvat albumin hypnoottiseen, synkeään ja primitiiviseen ilmapiiriin mainiosti.
Uraauurtavaksi ja omaperäiseksi ei Judas Iscariotin kakkosjulkaisua voi kehua muuten kuin alkuperämaan puolesta. Pohjoismaiset vaikutteet ovat liian selkeitä riittävän omaleimaisuuden saavuttamiseksi ja lainaaminen onkin paikoin jopa häiritsevän peittelemätöntä. Meininki on kyllä kohdillaan ja Thy Dying Lightin parasta antia onkin vangitseva ja mukaansatempaava pikimusta tunnelma, jonka vuoksi se on oivallista kamaa hämärtyvissä syysilloissa mustarunkoisten havupuiden seassa hiiviskelyyn ja itsensä säikyttelyyn.
7-/10
Tomi Väänänen
01. But Eternals Beheld His Vast Forests
02. His Eternal Life, Like A Dream Was Obliterated
03. Helpless It Lay, Like A Worm In His Frozen Track
04. Behold, Our Race Of Unstoppable Genius
05. From His Woven Darkness Above
06. Writhing Upon The Wind Of Mystic Philosophy And Dreams
07. They Saw His Pale Visage Emerge From The Darkness
08. Thy Dying Light, And Desolate Darkness
09. Arise, My Lord Of Infernal Wisdom