Törmäsin ensimmäiseen Belzebubs-strippiini lähes tasan vuosi sitten Facebook-feedissäni. Se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Kuinka olisin voinut vastustaa lämpimän humoristisesti kirjoitettua, sekä nörtti- että metallimaailman triviaknopit taitavaa käsikirjoitusta ja yksinkertaisen söpöä piirustustyyliä? Muistan nauraneeni ääneen töissä kahvipöydässä kännykästä sarjakuvaa lukien, vaikka en pysty muistamaan enää tarkkaan, mikä stripeistä oli ensimmäinen.
Taiteilija JP Ahosen Belzebubs-sarjakuva-albumi ilmestyi vastikään kauppoihin Kumiorava-kustannuksen kautta. Taiteilijan improvisoidusta terapiapiirtelystä on kasvanut monimediainen kokonaisuus, jossa tarinankerronnassa yhdistyvät perinteinen sarjakuva, musiikki ja animaatio.
Ahonen ei ole Belzebubsin kanssa ensimmäistä kertaa kvltistia kyydissä. Hänen töitään on voinut seurata aikaisemmin viikoittain Aamulehden sarjisosastolta Villimpi Pohjola -strippien muodossa, sekä useamman sarjisalbumin kautta. Musiikkiaihekaan ei hänelle ole aivan uusi. Ahonen on myös kuvittanut vuonna 2013 ilmestyneen Perkeros -nimisen, avant-garde metal yhtyeestä kertovan sarjakuva-albumin.
Viikottain uudella stripillä Ahosen verkkosivuille, Facebookiin ja Instagramiin päivittyvä Belzebubs on kuitenkin tehnyt Ahosesta kuluneen vuoden aikana myös kansainvälisesti tunnetun. Sarjakuvan faneista suurin osa on Suomen rajojen ulkomailta.
Ensimmäiset omiin silmiini osuneiden Belzebubs-strippien aiheet olivat perhekeskeisiä. Äiti opettaa taaperoa piirtämään seinän oikeaoppisen viisikannan, varhaisteini kapinoi perheen arvoja vastaan löytämällä Jeesuksen ja pariskunta kuvaa toisiaan rakastavasti helvetillisellä termistöllä.
Muutaman ruudun päästä pääsin myös perheen isän bändielämästä kertoviin strippeihin, eikä riemulla ollut rajaa. Sarjakuvan herttaisuus ja kontrasti yhteiskuntamme yleisesti hyväksyttyihin arvioihin tekee Belzebubsin maailmasta vastustamattoman. Ahosen humoristinen ote laskee leikkiä raskaan musiikin maailmankuvan kustannuksella, mutta samantyyppisellä genren sisältä nousevalla lämmöllä kuin keväällä ilmestynyt Hevireissu-elokuvakin.
Ote hahmoihin ja maailmaan on rempseä, mutta tasa-arvoinen niin eri sukupuolten kuin helvetisikiöidenkin kesken. Kaikkia esineellistetään tilaisuuden sattuessa tasapuolisesti, kaikki ovat oikeutettuja luonteenpiirteisiinsä ja tunteisiinsa Suurista Muinaisista teini-ikäisiin ihmisolentoihin. Belzebubsin Facebook-sivuilla taiteilijan omaa sukupuolta on ihmetelty hänen naishahmojensa syvyyden ja vahvuuden perusteella. Ahosen vastaus asiaan on sama kuin Game Of Thronesin luojan G.R.R. Martinin. He luovat hahmoja, eivät jotain sukupuolta edustavia hahmoja.
Alunperin Ahosen nopean piirtämisen harjoittelusta elämään lähteneet hahmot maailmoineen ovat pettävän yksinkertaisesta piirrostyylistään huolimatta ilmeikkäät ja ilmaisuvoimaiset. Yksityiskohtiakin löytyy, mutta suureellista maalailua kannattaa hakea joko sarjan konseptitaiteesta tai jostain toisesta sarjiksesta.
Käsikirjoituksellisesti albumin stripit kietoutuvat runsaampaa verkkoversiota selkeämmin Belzebubs-bändin tarinan ympärille, vaikka etualalla enimmäkseen onkin yhtyeen nokkamiehen Sløthin perhe-elämä teini-ikäisine tyttärineen. Strippejä voi lukea niin yksittäisinä, kuin tarinamuodossakin. Osa tarinasta kuitenkin kulkee selkeästi aikajärjestyksessä. Tässä mielessä kansien väliin painettu paperiversio auttaa hahmottamaan tarinaa paremmin, koska nettiversiosta saattaa tulla lukaistua strippi sieltä, toinen täältä.
Kovakantisen, sopivasti käteen mahtuvan albumin ainoa selkeä ikävä puoli on sen nopea luettavuus. Parin vuoden aikana ilmestyneistä stripeistä koostuvan tarinan ahmaisee hetkessä, varsinkin, jos stripit ovat ennestään jo tuttuja. Someaddiktina myös suosikkinsa haluaisi välittömästi jakaa kavereiden kanssa, mutta albumin kohdalla lukeminen on yksityisempi kokemus. Suomenkielistä albumia läpikäydessä tulee myös hetkittäin samanlainen olo kuin käännöstekstiä lukiessa. Huolimatta artistin suomalaisuudesta taitavat alkuperäiset versiot olla pääosin englanniksi, jolloin vitseistäkin irtoaa toisella kielellä erilaisia sävyjä.
Tässä on mainio lahja niin itselle kuin kaverille. Suosittelen lämpimästi kaikille, realiteettiteapiamielessä myös niin liian kireällä meikkivoiteella corpse-pakkeloiduille kvltisteille kuin päiviräsäsillekin.
Albumia lukiessa voi luukuttaa vaikkapa Belzebubsin vastikään ilmestynyttä ”Blackened Call”-singleä.
Teksti: Raisa Krogerus
Kuvat: JP Ahonen: http://belzebubsofficial.tumblr.com/tagged/belzebubs/chrono