Aikamatkustetaan vielä toviksi vuoden 2023 puolelle, kun joulukuun alussa 2023 Jyväskylän Paviljongissa koettiin suurta metalliyhteisöllisyyden juhlaa, sillä sisäfestivaali John Smith Rock Frozen valtasi tapahtumapaikan parin päivän ajaksi.
Tiiviissä yhteistyössä John Smith Rock Festival -kesäfestivaalin kanssa toteutettu tapahtuma tarjosi mielenkiintoisen kattauksen kotimaamme perinteisiä sekä modernin ja uuden ajan metallibändejä, parilla loistavalla ulkomaalaisvahvistuksella höystettynä.
”Väittävät, että olisi muitakin tapoja pikkujoulujen viettoon, mutta väärässä ovat… Ei ole! Riittävän raskasta, sopivan sisäsiistiä… Mikäli raskasta jalkaa vipatuttaa, niin tule kokemaan John Smith Rock Festivalista tuttu hekuma kuivissa sisätiloissa parin tuhannen muun tiernahenkilön kanssa. Melko jäätävä kattaus tuttua ja turvallista toimitusta, parilla harvinaisuudemmalla höystettynä. Helppoa ja vaivatonta adventtia, siis. Viihtymistakuu.”
Tunnelma ennen ovien avautumista oli odottavan jännittynyt ja hyvistä ennakkoinfoista huolimatta innokkaimmilla faneilla oli pientä epäselvyyttä jo ennen sisäänpääsyä oikean oven löytämisessä. Lopulta oikea ovi löydettiin ja juhlat olivat valmiina alkamaan.
Paviljongin messuhalli sopi tapahtuman pitopaikaksi hyvin valtavilla tiloillaan, mutta ihmettelin vain yhden lavan hyödyntämistä. Esiintyneiden bändien välissä ei ollut juuri muuta kuin taustamusiikkia ja puheensorinaa – sekä myös varsin pidettyjä ja onnistuneita nimmarointisessioita.
Ruokamyynti, anniskelubaarit sekä paita- ja muu oheistuotemyynti palvelivat hieman sivummalla ja jonoa piisasi aina ohi kulkiessa, vaikka jatkuvasti nousevista hinnoista voi olla montaa mieltä. VIP-lipun haltijoille oli varattu fiksusti oma rajattu alue hyvällä näkyvyydellä lavalle ja alueen sisäpuolella toimi oma ruokailu buffet-tyyliin. Se siitä festarialueen esittelystä, eli mennäänpä tapahtuman bändikattauksen pariin.
1.12.2023
Horizon Ignited
Olin törmännyt muutamia kertoja aiemmin vuonna 2017 Kouvolassa perustetun Horizon Ignitedin nimeen ja bändi on saanut hyvin jalansijaa kotimaassa. Keikka oli mukava avaus festivaalille, biisien sisältäessä yllättävän paljon sinfonisuutta, kitaristin matkiessa kauniilla tavalla viulua.
Bändin raskas yleissoundi miellytti ja kokonaisuudessa oli kieltämättä paljon potentiaalia. Lavalla piti olla kaksi kitaristia, mutta valitettavien teknisten ongelmien myötä toinen kitara jäi pelistä pois. Tästä huolimatta toinen kitaristi tuli lavalle hengailemaan ilman kitaraansa. Kosketinsoittimet toivat soundiin paljon lisää syvyyttä.
Eri laulutyylejä yhdistelevä yhtye sai aikaan ensimmäisen esiintyjän mittapuulla yllättävän valtaisan äänivallin ja lavalla nähtiin kunnon moshaamista. ”Towards The Dying Lands” viimeisenä setin päättäneenä biisinä jäi parhaiten mieleen.
Lost Society
Oman kylän pojat palasivat kotiin. Jyväskylästä lähtöisin oleva thrash metal -pumppu on pidetty vieras ympäri Suomen, mutta kotikaupungissa vastaanotto oli kenties parasta. Lahjakas egyptiläistaustainen laulaja-kitaristi ja keulakuva Samy Elbanna pyysi vuolaasti anteeksi sitä, että kesti näin kauan tulla takaisin kotiin.
Enemmän metalcoren suuntaan kumartava ”If The Sky Came Down” -pitkäsoitto (2022) oli asiaan kuuluvalla tavalla hyvin edustettuna ja nimikappaleen bassosoolo teki allekirjoittaneeseen vaikutuksen. Yleisö alkoi pikku hiljaa heräämään horroksesta ja salissa nähtiin sekä iso pitti että wall of death.
Energisyyttä esityksestä ei puuttunut, kun Elbanna riisui vaivihkaa yläosattomiin paljastaen upeasti tatuoidun rintansa ja hypäten paineaidalle fanien iloksi.
Geoff Tate
Odotin eniten Queensrÿchestä parhaiten tutun Geoff Taten esiintymistä ja eturivissä näytti olleen muutama muukin hänen takiaan paikalle saapunut fani.
Homman nimi oli se, että esityslistalla oli Queensrÿchen monien mielestä paras albumi ”Operation: Mindcrime” (1988). Eikä pelkästään Queensrÿchen, vaan 35-vuotisjuhliaan viettänyttä albumia on suitsutettu jopa koko maailman parhaaksi.
Silti yllättävän monelle albumin materiaali tuntui täysin vieraalta. Hieno tarina on tarkoitettu kuultavaksi alusta loppuun keskeytyksettä ja hyvin siinä onnistuttiin, koska käytännössä tunnin mittainen albumi saatiin puserrettua perinteiseen tunnin mittaiseen soittoaikaan.
Kohokohdiksi nousivat reilu kymmenminuuttinen eepos ”Suite Sister Mary”, ”I Don’t Believe In Love” sekä ”Eyes Of A Stranger”. Taten ääni oli hyvässä kunnossa ja ruotsalainen taustayhtye hoiti homman hyvin, joskaan ei tietenkään alkuperäisten soittajien veroisesti.
Stam1na
Rehellisesti sanottuna lemiläinen Stam1na ei ole koskaan kuulunut suosikkeiheni ja seurasin esiintymisen etäämmältä. Kaljan- ja lonkeronhuuruiseen festivaaliyleisöön yhtye tuntuu aina uppoavan kuin veitsi voihin ja jo varhain nähtiin riehakas pitti.
Stam1na julkaisi vastikään kymmenennen studioalbuminsa, mikä kantaa loogisesti nimeä ”X” (2023) roomalaisten numeroiden mukaan. Bändin jäsenten yllä olleet identtiset X-paidat sekä naistaustalaulajat tekivät vaikutuksen. Jo lopettamisen partaalla olleelle yhtyeelle on helppo ennustaa vielä pitkää tulevaisuutta.
”Stam1nan kymmenes on kuin palatsin mosaiikkilattia. Sen jokainen pala on erilainen mutta tarpeellinen täydentämään kokonaisuuden. Tällaista albumia ette ole ikinä kuulleet, sillä se vaati yhdeksän aiempaa albumia valmistuakseen. Tätä albumia ei olisi voinut tehdä ilman yhdeksää edeltävää albumia. Tämä on debyyttimme rinnalla Stam1nan tärkein albumi”, kuvailee laulaja-kitaristi-säveltäjä-
Amaranthe
Ruotsalais-tanskalainen Amaranthe on kulkenut varsin voittoisan tien musiikkipiirien terävimpään kärkeen genrerajoja rikkoen ja päätyen yhä useampien musiikin kuuntelijoiden soittolistoille.
Vuodesta 2008 operoineen aluksi Avalanche-nimeä käyttäneen yhtyeen tavaramerkiksi on muodostunut useamman laulajan kokoonpano, joita on peräti kolme. Kokoonpano on vaihtunut muutamaan otteeseen, ja nyt lavalla nähtiin Elize Rydin sekä Nils Molinin lisäksi ensimmäistä kertaa Mikael Sehlin.
Kitaristi Olof Mörck kertoo Sehlinista seuraavaa:
“After a practically global search, and several amazing guest growlers to help us out on shows and tours we finally found just the right person for the job, in our very own Swedish capital of Stockholm! Mikael Sehlin has EVERYTHING it takes to join the AMARANTHE line up, and his versatility and musicality completes and underscores our vision for our new album and the general future for AMARANTHE perfectly. From the deepest guttural grunts to soaring screams Mikael is growling perfection incarnate, so please give a roaring welcome to the new star upon the AMARANTHE firmament!”
Mikael Sehlinin terveiset:
”Hello everyone, Mike here! I am very thrilled to tell you I will fill the slot as the new Amaranthe growler and I can’t wait to meet you guys out there! I hope you like the upcoming tracks to which I’ve had the honor recording growls to. Take care and see you soon!”
Keikka sai vauhdikkaan alun, kun rumpupatteriston taakse syöksynyt Morten Løwe Sørensen käynnisti ”Fearlessin”, jonka perään kuultiin todellinen korvamato ”Viral”. Vanhempi ”Digital World” sopi mainiosti joukkoon. Amaranthen erittäin tunnistettavaa linjaa jatkoivat tulevan ”The Catalyst” -albumin (2024) ”Damnation Flame” sekä iki-ihana ”Hunger”.
Mörckillä on ”Damnation Flamesta” seuraavaa sanottavaa:
“Damnation Flame breaks new ground for us in many ways, and in all the best ways possible. This is the very first AMARANTHE song to feature symphonic elements, something we’ve wanted to do for a long time, and the darkened vampiric theme melds together perfectly with our take on modern melodic metal! AMARANTHE has always been about being boundless and constantly reinventing ourselves, and by now you know to expect the unexpected. This is 100% pure passion poured into music, as you will no doubt experience yourself from the very first second.”
Vauhdikasta tykitystä jatkoivat ”Maximize”, ”Trinity”, sekä Noora Louhimon kanssa levytetty ”Strong”. Valitettavasti Louhimoa ei tällä kertaa lavalla nähty, mutta ehkä tuo päivä vielä aikanaan koittaa. Amaranthen erikoisempaa sinkkuvetoista tuotantoa edusti ”PvP”, jota ei löydy miltään studioalbumilta. ”PvP” oli Ruotsin joukkueen virallinen hymni kansainvälisissä e-urheilun maailmanmestaruuskilpailuissa.
Toistaiseksi tuoreimman albumin ”Manifestin” (2020) herkkä duetto ”Crystalline” sai arvoisensa esityksen rauhoittaen tunnelmaa. Pian taas mentiin ja fanit saivat makeaa mahan täydeltä, kun tulevan ”The Catalystin” pirteä ”Insatiable” koki live-ensiesityksensä Jyväskylän haltioissaan olleelle yleisölle.
Mörck kommentoi ”Insatiablea”:
“As the release of “The Catalyst” draws ever nearer, we are now very proud and super excited to unveil the second single from the album – “Insatiable”! Contrasts collide like a cataclysm in this ultra-heavy, yet outstandingly catchy groove-monster, which bears all the hallmarks of a classic AMARANTHE hit, and then some!”
”Afterlife” sekä Elize Rydin keikkabravuuri, kaunis “Amaranthine“, herkistivät tunnelmaa. Varsinaisen setin lopuksi Amaranthe soitti parhaimpia biisejään menneisyydestä, joihin lukeutuivat ”The Nexus” sekä ”Call Out My Name”. Loppua kohden tunnelma tiivistyi, kun basisti Johan Andreassen hyppäsi lavan ja yleisön väliin sekä paineaidalle fanien riemuksi.
Vielä oli tilaa kolmelle encorelle, ja aivan viimeisten joukossa soivat rytminen ”Archangel”, mielipiteitä jakava ”That Song” sekä bändin kaikkien aikojen striimatuin ralli ”Drop Dead Cynical”, mikä löytynee hurjan monen treenisoittolistalta. Mielenkiintoisesti ”Helix”-albumi (2018) sivuutettiin tyystin, mutta muuten jokaiselta pitkäsoitolta kuultiin vähintään kaksi kappaletta.
Amaranthen keikka oli toki hyvä ja hyväntuulinen kaikkine pyroineen ja erikoistehosteineen, mutta bändin musiikki on mennyt viime aikoina mielestäni vähän väärään suuntaan loisteliaista alkuajoista. Olof Mörckin soundi on toki metallinen, mutta muuten yhtye kuulostaa yhä enemmän raskaalta popilta kuin metallilta.
Tämä voi olla kuitenkin suurta yleisöä ajatellen vahvuus, ja kaikesta huolimatta aion suunnata 2.3.2024 katsastamaan Amaranthen livekunnon uudestaan Helsingin jäähallin Black Boxiin, jossa heidän lisäkseen esiintyvät Dragonforce sekä Infected Rain.
2.12.2023
Red Eleven
Odotin festivaalin toisen päivän alkajaisiksi Amberian Dawnin esiintymistä, mutta valitettavasti edellisenä iltana sosiaaliseen mediaan tiedotettiin keikan peruuntumisesta sairastapauksen johdosta.
Ilman aikataulun mukaista ensimmäistä esiintyjää ei jääty, sillä Amberian Dawnia paikkaamaan saatiin pikaisella aikataululla paikallinen jyväskyläläinen alternative metal -yhtye Red Eleven.
Kuulin bändistä ensimmäistä kertaa, ja valitettavasti esitys oli ensimmäisen päivän avanneeseen Horizon Ignitediin verrattuna mitäänsanomaton. Groovaava musiikki ei oikein tahtonut upota ensimmäisen esiintyvän artistin haastavassa asemassa yleisöön, jota Faith No More -cover herätteli vähän.
Kiuas
Musiikillisesta monipuolisuudestaan ja vahvoista teemoistaan tunnettu Kiuas kuumeni jälleen helvettiäkin kuumemmaksi ja kunnolliset löylyt olivat taattu, kun hauska ja iloinen yhtye asteli lavalle laulaja Ilja Jalkasen johdolla. Settilista oli täyttä timanttia sisältäen luonnollisesti kaikki klassikot, kuten ”The Spirit Of Ukko”, ”Warrior Soul” sekä ”Across The Snows”.
Kiuas teki hienon kulttuuriteon palatessaan takaisin konserttilavoille alkuperäisessä kokoonpanossaan noin kymmenen vuoden hiljaiselon jälkeen. Yhtye lähtee kiertueelle maaliskuussa 2024 ja esiintyy kuukauden sisään seitsemällä klubilla ympäri Suomen.
Keikat ovat Kiukaan ainoat klubiesiintymiset vuoden 2024 aikana ja niillä tullaan kuulemaan uusittu settilista sekä uutta Kiuas-materiaalia. Kiertue alkaa Tampereen Olympia-korttelista 1.3.2024 ja päättyy Helsingin On The Rocksiin 23.3.2024.
“Luvassa ikimuistoisia keikkaelämyksiä, joita ei sovi kenenkään missata, joten nähdään siellä. Me lunastetaan lupaukset ja räjäytetään!” toteaa Kiukaan kitaristi-säveltäjä Mikko Salovaara.
Kiuas on työstänyt uutta musiikkia paluun jälkeen ja sitä tullaan kuulemaan kevään 2024 kiertueen aikana. Lisäksi luvassa on vanhojen albumien julkaisu ensimmäistä kertaa vinyyliformaatissa, sekä niin ikään vinyyli- ja digiformaatissa julkaistava uusi EP “Samooja: Pyhiinvaellus”.
Finntroll
Finntroll on yksi suomalaisista, kansainvälisistä metallisuuruuksista. Useammin muualla kuin meillä livenä soittava peikkoporukka luottaa shamanistiseen metalliin, jonka mystiset tarinat kerrotaan ruotsin kielellä. Orkesteri on 25 toimintavuotensa aikana kasvanut kulttiryhmästä oman, ilmeikkään genrensä kärkibändiksi.
Finntrollin keikka alkoi valitettavasti noin vartin myöhässä. Lavalla vaikutti olleen omituisia teknisiä ongelmia, jotka supistivat setin tyngäksi. Miksaaja antoi ohjeita lavalle, jossa ihmeteltiin yhtä sun toista. Nähtävästi tekniset ongelmat eivät olleet ainoa syy keikan viivästymiselle, sillä bändin lento Saksasta Lufthansan siivillä oli peruttu.
Keulamies Mathias Lillmånsin laulu ei kuulunut alkuun ollenkaan ja livekosketinsoittajan puute teki kokonaisuudesta sekavan. Oli äärimmäisen sääli ja suuri harmi, ettei soundia saatu tarpeeksi hyvin ruuvattua kohdalleen missään vaiheessa.
Finntrollille tulee antaa ehdottomasti uusi mahdollisuus, sillä nämä suippokorvaiset otukset ovat genrensä kärkikastia niin Suomessa kuin ulkomailla. Maaliskuun lopulla pääsiäisen korvilla 2024 koittaa lyhyt klubikiertue Rytmihäiriön kanssa. Luvassa on neljä erikoista iltaa täynnä metallin moninaisia heijastumia, joista ensimmäinen on 27.3.2024 Tampereen Tullikamarin Pakkahuoneella sekä viimeinen 30.3.2024 Turun Apollossa.
Turmion Kätilöt
Turmion Kätilöt on yksi niistä artisteista, jonka voi olettaa näkevänsä käytännössä jokaisella vähänkään raskaammalla festivaalilla Suomessa. Huikealla tahdilla ympäri Suomea sekä maailmaa keikkaileva ryhmä savolaisia on jättänyt jälkeään kotimaan metalliskeneen jo 20 vuotta. Suomen kielellä laulavalle yhtyeelle kotimaa ei enää riitä, vaan Eurooppaa on jo valloitettu ja tuloillaan on pari keikkaa Japanissa.
Nyt teemana oli tuorein pitkäsoitto ”Omen X” (2023). Kätilöiden diskometalli kahden laulajan voimin toimii saumattoman siistillä tavalla ja on hauska huomata, kuinka yleisö laulaa antaumuksella lyriikat ulkoa esimerkiksi ”Teurastaja”-klassikossa.
Turmion Kätilöiden perustajan ja päälaulajan MC Raaka Peen (Petja Turunen) tytär Netta Turunen kävi lavalla laulamassa ainakin kappaleet ”Isä Meidän”, ”Viha ja Rakkaus” sekä ”Sikiö”. Heleä naisääni toi mahtavaa kontrastia muuten varsin miesvoittoiseen kokoonpanoon ja oli herkkää nähdä ja kuulla kaksikko samalla lavalla jakamassa musiikin ilosanomaa.
Orbit Culture
En ollut kuunnellut Orbit Culturen musiikkia ennakkoon, joten en tarkalleen tiennyt mitä odottaa. Päällimmäisenä adjektiivina keikasta jäi mieleen brutaalius. Parista kitarasta lähti aivan mieletön soundi, basson tehostaessa kokemusta. Valojuovat ja savuefektit toivat pelkistettyyn lavaan näyttävyyttä.
Jo varhain käynnissä oli iso circle pit ja kun soundi jatkoi muuttumistaan, moneen kertaan ajattelin mielessäni, että mitä helvettiä oikein tapahtuu. Musiikillisesta annista tuli mieleen lähinnä Meshuggah, sisältäen myös puhdasta laulua. Taustanauhalta kuului mielenkiintoisia kosketinmelodioita.
Huimalla intensiteetillä esiintynyt yhtye oli sen verran riehakas, etteivät edes mikit meinanneet pysyä telineissään, vaan crew’n jäsen juoksi niitä vähän väliä paikkaamaan. Mielenkiintoisesti yksi mikrofoni vietiin kokonaan pois, eikä uutta tuotu takaisin.
Kokemus oli hämmentävä uuden aallon teknisesti taitavien soittajien parissa ja hämmästelin Orbit Culturen poikkeuksellisen laajaa fanikuntaa jo tässä vaiheessa bändin uraa. Bändi tuuttasi menemään aivan saatanan kovaa, eikä desibeleissä säästelty, vaikkei aivan Slayerin tasolle yllettykään. Korvatulpat korvissa tuntui kuin niitä ei olisi ollutkaan. Orbit Culture pokkasi siis ylivoimaisesti tämän festivaalin desibeliennätyksen voittaneen artistin tittelin.
Lavalla häärinyt crew’n jäsen, kuka kuvasi jatkuvasti videota bändistä ja yleisöstä häiritsi kokemusta negatiivisella tavalla. Keikan loppua kohden laulaja-kitaristi saapui eturiviin kahden onnellisen fanin luokse, jotka saivat soittaa kitaraansa.
Amorphis
Amorphis perustettiin vuonna 1990 ja kuuluu itseoikeutetusti Suomen legendaarisimpiin metallibändeihin erityisesti underground-piireissä debyyttialbumi ”The Karelian Isthmuksen” (1992), ”Privilege Of Evil” -EP:n (1993) sekä klassikko ”Tales From The Thousand Lakesin” (1994) myötä. Sittemmin laulajan paikalla toiminut Pasi Koskinen siirtyi syrjään ja tilalle tuli Lohjan lahja maailmalle, Tomi Joutsen.
Amorphiksen ”Halo”-albumi (2022) on ollut ulkona jo tovin ja yhtye on kiertänyt maailmaa ahkeralla tavalla. Olin aiemmin paikalla nykyisen kiertueen keikalla esimerkiksi Jämsän Himoksella 2022, jossa hyytävän kylmissä olosuhteissa esiintynyt yhtye jätti hieman kylmäksi teknisten ongelmien ja tasapaksun settilistan vesittäessä show’ta. Pelkästään ”Halo”-kiertueella Amorphiksen lukuisia kertoja jo nähneenä pelkäsin jälleen pahinta, mutta mitä vielä.
Nyt teknisistä ongelmista ei ollut onneksi tietoakaan ja keikka starttasi perinteisesti tuoreimman albumin ”Northwards”, ”On The Dark Waters” sekä ”The Moon” -kolmikolla. Nämä usein radiossa soineet biisit kuulostivat Jyväskylän yössä poikkeuksellisen hyviltä ja voi olla, että pääsin biiseihin sisään riittävän monen kuuntelukerran jälkeen. Erityisesti Esa Holopaisen sävellykset sekä kitaramelodiat ovat vertaansa vailla. Teemoina ovat myyttiset pohjoisen tarinat vuosituhansien takaa.
”Death Of A King” toimi vallan mainiosti, mutta kritisoin yllätyksetöntä kappalevalintaa. Se siitä kritisoinnista. Vihdoinkin Amorphis päätti tuulettaa settilistaa oikein huolella ja biisikimara ”The Smoke”, ”The Castaway” sekä ”Magic And Mayhem” oli aivan yhtä juhlaa! Todella kovat biisivalinnat sekä erittäin tervetulleet muutokset settiin, jotka toimivat allekirjoittaneelle täydellisellä tavalla.
Tähän vuodenaikaan varsin ajankohtainen ”Black Winter Day” on yksi Amorphiksen peruspilareista ja olisi vaikea kuvitella esiintyminen ilman tätä klassikkoa. ”Silver Bride” sekä ”Wrong Direction” jatkoivat melankolista, mutta melodista uudemman ajan tuotantoa.
Edellisen ”Queen Of Time” -albumin (2018) kauniilla ”Amongst Starsilla” vierailee hollantilainen erityisesti The Gatheringista tuttu laulajatar Anneke van Giersbergen, ja Anneke saatiin lavalle mukaan screenien välityksellä, hänen lauluosuuksiensa soljuessa saumattomasti taustanauhalta.
Yllätykset eivät olleet vielä ohi, sillä Amorphis päätti vetää pari todellista ässää hihastaan. Hyvin harvoin pääsee todistamaan mitään vastaavaa, mutta niin vain Amorphis päätti esittää yleisölle ensiksi ”Halo”-albumin Tour Editionilta löytyvän harvinaisen bonusraidan ”The Wolf”, jota seurasi ”Queen Of Timen” bonusraita ”Brother And Sister”. Molemmat saivat näin ollen live-ensiesityksensä!
”My Kantele” pitkän ja rauhallisen akustisen outron kera on aina yhtä mahtavaa kuultavaa ja tyylikkäät melodiat valtasivat koko mielen saaden unohtamaan kaiken muun. Livemusiikki on juuri tässä parhaimmillaan.
Keulamies Joutsen jutusteli biisien väleissä yleisölle tuttavallisen leikkisällä tavalla ilman kiirettä. Hän mainitsi bändin saapuneen juuri kattavalta Euroopan kiertueelta ja ei tunnelma kuulemma Suomessakaan pöllömpää ole, vaikka jossain vaiheessa Paviljongin salissa oli Joutsenen mukaan yhtä hiljaista kuin Japanissa.
Seuraavaksi vuorossa oli selvästi ennakkoon harjoiteltu bändiesittely ja ensimmäisenä jäsenistä esiteltiin kitaristi Tomi Koivusaari. Joutsen mainitsi vastikään julkaistun Koivusaaren sooloalbumin saatesanoilla ”Oliks sen nimi Cunt? Tsekatkaa Bjørkø (2023).” Koivusaari päätyi soittamaan pätkän Slayerin ”Raining Bloodia”, johon Joutsen heitti: ”Oliks se tällaista musaa? Toi kuulosti mun mielestä ihan Slayeriltä.”
Joutsen otti puheeksi myös korona-aikana Helsingin Tavastia-klubilla poikkeuksellisesti ilman yleisöä kuvatun ja äänitetyn ”Queen Of Time (Live At Tavastia 2021)” -julkaisun, eikä promootion merkitystä voi näinä päivinä aliarvioida. Basisti Olli-Pekka Laine valitsi paitansa mukaisesti Black Sabbathin ja bassolla soitettu ”N.I.B.” sai kansan villiintymään.
Rumpali Jan Rechberger ei syystä tai toisesta soittanut tunnistettavaa biisiä. Kolmien koskettimien takana seissyt Santeri Kallio revitteli omassa osuudessaan Deep Purplen ”Perfect Strangersilla” ja kitaristi Esa Holopainen AC/DC:n ”Back In Blackillä”. Aivan ratkiriemukasta heittäytymistä, mikä sai hymyn huulille!
Jättihitti ”House Of Sleep” ei ole varmaan koskaan jäänyt soittamatta julkaisunsa jälkeen ja niin vain tälläkin kertaa Paviljongin yössä yleisö yhtyi valtaisaan yhteislauluun kertosäkeessä. ”Queen Of Timen” sekä kyseisen albumin kiertueen aina avannut mahtipontinen ”The Bee” vaihdettiin nyt aivan loppuun, mikä oli hyvä päätös kaikessa eeppisyydessään pidennetyn intron kera.
Kiinnitin huomiota keikan aikana Joutsenen tyylikkään vaatetuksen yläosaan, minkä selkämyksessä luki varsin suomalaiseen tyyliin ”parhaani tein, se ei riittänyt”. Tällä kertaa se riitti. Tuntui, että aivan kaikki palaset loksahtivat kerralla kohdalleen ja kyseessä oli ellei paras, mutta ainakin yksi parhaista Amorphis-keikoista tähän mennessä!
Bändin sisusta ja omistautuneisuudesta kertoi se, että Joutsenen mukaan menomatkalla tapahtumapaikalle liian korkea rekka ajoi siltaan ja tavaraa tuli päälle, mutta bändi olisi saapunut perille vaikka kävellen. Hienon keikan kruunasivat yleisöön heitetyt Amorphis-aiheiset tarrat Joutsenen signeerauksen sekä päivämäärän kera. Kiitos Amorphis!
Yhteenveto
Kokonaisuudessaan John Smith Rock Frozen oli erittäin onnistunut tapahtuma ja tämän kaltaisia sisäfestivaaleja ei ole liikaa tarjolla. Toivotaan, että konsepti saa jatkoa. Muistakaa ostaa konsertti- sekä festarilippuja ja tukea tapahtumakulttuuria! Yksi erittäin hyvä vaihtoehto tulevan kesän laajasta festaritarjonnasta on John Smith Rock Festival Laukaan sydämessä idyllisessä ympäristössä järven rannalla auringon laskiessa horisonttiin.
Raportti: Riku Juutilainen
Kuvat: Iitu Purhonen ©Metalliluola