Jotain vuosisatoja vanhaa rakennetta ja jotain ihan uutta. Näin voisi luonnehtia uutukaista Insomniumin Winter’s Gatea, joka järisyttelee muodollaan fakkiintuneita hevimusiikin kirjoittamattomia normeja. Bändin seuraajille ei liene enää olevan uutinen, että levy rakentuu vain yhdestä kappaleesta, mutta uuden albumin ennakkotietoihin tutustumattomalle tämä voi tulla melkoisena yllätyksenä. Winter’s Gate onkin omanlaisensa mammutti hevimusiikissa, jättäen tyypilliset ”pitkät kollegansa” kauas, kymmenien minuuttien päähän. Bändin rohkea veto tulee varmasti jakamaan mielipiteitä, kun kärsimätön kuulija ei voikaan hyppiä levyllä biisistä toiseen. Hätäiset johtopäätökset kannattaa kuitenkin jättää tuonelaan Winter’s Gaten kohdalla, sillä levy ei missään nimessä ole musiikin pikaruokaa.
Winter’s Gate on erehtymättömästi Insomniumia. Levyä pitkään odottaneiden ei siten tarvitse kokea tyylillistä yllätystä, vaan bändi jatkaa luonnollista kehityskulkuaan edellisiin tuotoksiin verrattuna. Tietyllä tapaa albumi on ehkä soitannallisesti hieman suoraviivaisempaa, sisältäen hitusen vähemmän Insomniumille tyypillistä ”leikittelevää” riffittelyä. Tätäkin toki uusin edelleen pitää sisällään, mutta aavistuksen hillitymmin. Suoraviivaiseksi levyä ei kuitenkaan kannata olettaa, vaan tyylin vaihtelut, aaltoileva dynamiikka ja sen tuomat kevyet utuiset mielenmaisemat sekä biisonilauman tavoin jyräävät tykitysosuudet tuovat levylle runsaasti sulateltavaa. Tästä loistavana esimerkkinä voisi todeta osuudet välillä 24:05 – 31:51, jonka viimeisen osan rankempi runttaus kasvavana virtana saa allekirjoittaneen adrenaliinin nousemaan ja jytkyttimen pumppaamaan villisti.
Yhtenäisen laajan kokonaisuuden luominen vaatii yhdistäviä tekijöitä, niin myös tälläkin kertaa. Winter’s Gatessa yhtenäisen kokonaisuuden tuntua luodaan tunnelmalla ja tarinalla, mutta erityisesti se muodostuu sävelkulun avulla, jota kierrätetään teoksen edetessä. Vaikkakin sama sävelkulku toistuu kappaleen aikana lukuisia kertoja, en ole kokenut sen juurikaan vaikuttavan levyn kulutuskestävyyteen. Tähän varmasti vaikuttaa myös se tapa, jolla kuviota toistetaan. Kukin toistokerta on hieman erilainen – kuin sama lause eri kontekstissa, jolloin samat sävelet saavat aivan toisenlaisen merkityksen.
Kaiken kaikkiaan Winter’s Gate on kunnianhimoinen hanke, jonka luomisesta ja läpiviemisestä tuotantoon saakka on nostettava hattua. Peruskaavasta eroava toteutus on pohjimmiltaan rohkea veto ja Insomnium onnistuu tässä riskivedossa hienosti. Levy on tasapainoinen, vaihteleva ja silti yhtenäinen. Ennen kaikkea levyn kohottaa hienoksi julkaisuksi tunnelma, jonka se pystyy luomaan ja tunnetilat, joita se kirvoittaa. Näiden näkökulmasta valittu tie on ollut oikea. Mielenkiintoista on nähdä millaisen vastaanoton julkaisu saa laajemman yleisön käsittelyssä. Mielenkiintoista on myös nähdä kuinka tämä jättiläisbiisi sovitetaan Live-keikoille.
9/10
Toni Hirvonen
1. Winter`s Gate 40.00