[three_fourth]90-luvun alussa suomalainen black metal alkoi todella nostaa päätään ja yhtenä aikakauden legendaarisimpina levyinä voidaan pitää Impaled Nazarenen debyyttia Tol Cormpt Norz Norz Norzia, joka sai aikaan ylistystä mutta aiheutti myös suurta pahoinvointia kaiken maailman jeesustelijoiden, hippien kuin myös metalliväen seassa. Vaikeasti lausuttava levyn nimi on Eenokin kieltä ja tarkoittaa suomeksi ”Meidät kaikki tullaan merkitsemään kuusi kuusi kuusi”.
Vuonna 1992 Impaled Nazarene oli monelle vain black metal bändi muiden joukossa totuuden ollessa kumminkin varsin erilainen. Oululaisryhmä ei missään vaiheessa musiikillisesti eikä myöskään omien ajatusten mukaan lukeutunut yleiseen black metal-aaltoon vaan valitse oman polkunsa ja raivasi tiensä läpi murroksien jatkaen vihaista kulkuaan aina näihin päiviin asti.
Musiikillisesti Impaled Nazarene sekoitteli jo ensimmäiselle levyllään black metalliaan thrashiin, punkkiin kuin myös grindcoremaiseen rymistelyyn. Albumi ei missään nimessä ole helposti lähestyttävä. Tästä huolen pitävät 17 raitaa, joista löytyvät erilaisia instrumentaaleja ja välibiisejä, joita yhdistää sekopäinen tunnelma orgioineen, huutoineen sekä syntikkäsävelmineen. Jollain pimeällä tavalla albumi kietoutuu etenkin kronologisesti alusta loppuun kuunneltuna synkäksi, mutta äärimmäisen ehjäksi ja koukuttavaksi kokonaisuudeksi.
Vielä 23 vuotta albumin ilmestymisen jälkeen pidän levyn käynnistävää introa ”Apolokia” + ensimmäinen varsinainen kappale ”I Al Purg Vompo: My Blessing (The Beginning of the End)” yhtenä metallimaailman parhaimpina avauksina. Mika Luttisen manaukset alussa käynnistävät itse biisin joka hyökkää suoraan helvetistä tappaen kaikki vääräuskoiset. Yllättävänkin pehmeät kitarasoundit saavat tuekseen Kimmo Luttisen voimakkaat rummut, jotka ovat miksattu laulun ohella erittäin pinnalle. Tämä aggressiivinen rummutus on levyn ehdoton voimavara, joka yhdessä Mikan vokaalien kanssa pitävät levyn vielä tänäkin päivänä tuoren kuuloisena.
Vaikka yhtyeen sävellystaso ei debyytillä vielä parhaimmassa terässä ollutkaan, niin albumi on erittäin vahva kokonaisuus. Tästä pitävät huolen legendaariset kappaleet kuten ”Goat Perversion”, ”Mortification Blood Red Razor Blade” sekä ”Condemned To Hell” joita pidän avausbiisin ohella vielä tänäkin päivänä yhtyeen voimakkaimpina taidonnäytteinä. Vielä kun albumin tuotanto on aikaansa nähden nautinnollisen kuulosta, niin levyn voi kevyesti nostaa yhdeksi suomimetallin kivijaloista. Uudemmissa painoksissa on mukana legendaarinen cover länkkärikappaleesta ”Ghost Riders In The Sky”. Suomalaiset tuntevat kappaleen paremmin nimellä aaveratsastajat. Impaled Nazarenen käsittelyssä ”Ghostriders” on aina niin herkullisen kuuloinen. Arviota ei voida lopettaa kuin Mika Luttisen sanoihin ”Ylistäkää saatanaa, sillä vain saatana on todellista”.
8½/10
Juha Karvonen
[/three_fourth]
[one_fourth_last]
1. Apolokia
2. I Al Purg Vompo
My Blessing (The Beginning of the End)
3. Opolokia: Aikolopa 666
4. In the Name of Satan
5. Impure Orgies
6. Goat Perversion
7. The Forest (The Darkness)
8. Mortification Blood Red Razor Blade
9. The God (Symmetry of Penis)
10. Condemned to Hell
11. The Dog (Art of Vagina)
12. The Crucified
13. Apolokia III: Agony
14. Body-Mind-Soul
15. Hoath: Parbs Lucifero
16. Apolokia Finale XXVII A.S.
17. Damnation (Raping the Angels) [/one_fourth_last]
