Swallow the Sunin luovana voimana tunnetun Juha Raivion luotsaama Hallatar aloitti kuuden keikan Suomen kiertueensa perinteikkäällä Tavastialla torstaina 15.2.
Livekokoonpanossa nähtiin levyllä laulaneen Tomi Joutsenen (Amorphis) ja Gas Lipstickin (HIM) lisäksi Swallow the Sunissakin Raiviota tuurannut Juho Räihä (kitara) sekä Jaani Peuhu (basso).
Hanging Garden johdatti tunnelmaan
Kuluneen talven aikana useampaan kertaan doom-iltamissa näyttäytynyt helsinkiläinen Hanging Garden johdatti paikalle hissukseen saapuvan yleisön illan tunnelmaan puoliakustisella setillään. Pehmeän unenomainen aloitus sähköisen energian sijaan toimi mainiosti, ja Toni Toivosen sekä parin biisin ajan lavalla vierailleen Riikka Hatakan laulut virittivät ilmapiirin otolliseksi Hallattaren tunnelatauksen täyteiselle esiintymiselle.
Carry the torch
Hallattaren debyyttialbumi ”No Stars Upon the Bridge” oli jo ennakkotietojen perusteella henkilökohtaisesti yksi vuoden odotetuimpia levyjä, ja ensikuuntelulta odotetuinta livemateriaalia. Yhtyeen ensiesiintymiselle oli kasautunut siis lähtökohtaisesti valtavasti odotuksia. Ennen syvempiä analysointeja voin kertoa, että ilta lunasti lupaukset täysin. And then some.
Jokainen suomalaisen metalliyhteisön jäsen tuntee Hallattaren musiikin syntymisen tarinan, joten keikalle saapuneet odottivat varmasti tunnelatauksen olevan illan aikana tapissa. Keikalla haluttiin paitsi kuunnella äärimmäisen kaunista doom metal -ilmaisua, myös osoittaa kunnioitusta Raivion edesmenneen puolison, muusikko Aleah Starbridgen muistolle.
Setin aikana Starbridgen muisto oli vahvasti läsnä, paitsi esitettyjen kappaleiden sanoituksissa, myös osin taustanauhalta tulleissa lauluosuuksissa, poislukien Heike Langhansin (Draconian) osuudet kappaleessa “My Mistake”. Toisaalta Langhans kuulostaa aavemaisen paljon Starbridgeltä, joten hänen osuutensa kantoivat yhtä lailla muistoa.
Tomi Joutsenen jo aikaisemmin Amorphiksen live-esiintymisillä toteamastani ammattimaisuudesta ja ilmaisuvoimasta huolimatta Hallattaren keikka oli mahdollisesti vahvinta Joutsenta koskaan. Aloituskappale “Mirrorsin” ensi säkeistä alkaen aina encoreina soitettuihin Trees Of Eternityn “Broken Mirrorsiin” ja “Gallows Birdiin” saakka. Varsinkin ”Broken Mirrorsin” Starbridgen osuuksia taustanauhan sijaan laulaessa Joutsenen tulkinta ryösti emotionaalisen pankkini viimeistä ropoa myöten.
Joutsenen lavaesiintymisessä erityisen kaunista oli hänen taitonsa antaa tilaa muulle musiikille, kuten nauhalta tulevalle laululle, vetäytyen taustalle silloin, kun musiikissa oli aika kiinnittää huomiota muihin elementteihin.
Joutsenen ja luonnollisesti Raivion itsensä lisäksi jokainen yhtyeen jäsen ansaitsee kiitoksen lämpimästä, ammattimaisesta sekä eläytyvästä esiintymisestä. Erityisesti Raivion ja Räihän näkeminen yhtä aikaa lavan molemmin puolin kiinnitti huomioni heidän hyvin samantapaiseen ilmaisuun. Ilmankos Räihä on ollut sopiva astumaan Raivion saappaisiin Swallow the Sunin kiertueilla aikaisemmin.
Myös yleisö ansaitsee keikalla kiitoksen. Muutamaa tunnelmaa hajottanutta huudahdusta tai satunnaista selfien ottajaa lukuun ottamatta ilmapiiri keikalla oli käsin kosketeltavan harras. Encoreille bändiä odotettaessa jopa yleisössä ääneen rupatelleille sihahdettiin kipakka “ssshhh”. Tässä mielessä metallikeikaksi Hallattaren Tavastian esiintyminen oli erityislaatuinen. Moshausta, pittiä tai nyrkinpuintia ei tänä iltana haettu eikä tarjottu.
Keikan jälkeen juttelin useiden ystävien ja tuttujen kanssa ja sain myös jälkikäteen viestejä: “Tunsitko sinä sen?” ja “Olen aivan kananlihalla, onko tämä todellista?” Tämän perusteella päättelen, ettei kokemukseni illasta ollut omaa, pelkkää artistien työn ja Hallattaren levyyn kohdistuvaa hypetystä. Illan magia oli todellista.
Raportti ja kuvat: Raisa Krogerus ©Metalliluola
