Itävaltalainen post -black metal yhtye Harakiri For The Sky vieraili Suomessa toiseen kertaan tammikuussa 2018 esiintyen Metal Crane Festivalin sekä JKL Metal Festivalin lisäksi Turussa ja Tampereella.
Yhtyeen neljäs pitkäsoitto “Arson” julkaistiin 16.2.2018 AOP Recordsin toimesta, ja maistiaisia levyltä on saatu pitkin talvea.
Kahden miehen luova projekti, mutta kiertueella yhtä perhettä
Musiikkia luotaessa ja taiteellisia päätöksiä tehtäessä Harakiri For The Skyn leirissä on selkeä roolitus ja työnjako. Matthias Sollak tekee musiikin ja soittaa instrumentit studiossa ja Michael “Jimbo” Wahntraum kirjoittaa lyriikat sekä huolehtii vokaaliosuuksista.
“Kerron ihmisille mielelläni, mistä bändi sai alkunsa, koska se kuvaa niin hyvin sitä, mistä tässä on kyse”, Jimbo kertoo. “Olimme kahdestaan juomassa minun luonani. Kuuntelimme Woods Of Desolationia, ja sanoin Matthiakselle, miksi emme mekin tekisi jotain tällaista? Jotain erilaista, kuin mitä teimme muiden bändien kanssa. Siitä se sitten lähti.”
“Me olemme vain kaksi kaveria, jotka halusivat tehdä musiikkia, josta molemmat pidämme. Emme halunneet toisten bändin jäsenten rajoittavan meitä. Tässä bändissä on vain minä tekemässä musiikkia ja Jimbo kirjoittamassa sanoituksia. Voimme kumpikin keskittyä juuri siihen, mihin haluamme”, summaa Matthias.
“Studiossa soitan itse kitarat, bassot ja koskettimet. ”Arsonilla” rumpuja soittaa Kerim “Krimh“ Lechner (Septicflesh, Decapitated). Oli hienoa tehdä töitä hänen kanssaan, koska hän on todella kova ammattilainen”, yhtyeen multi-instrumentalisti jatkaa.
Harakiri For The Sky ei ole ensimmäinen bändi, jossa luova vastuu on rajattu vain osalle jäsenistä, mutta ero livekokoonpanoon on olemassa. Livenä bändissä soittavat basisti Thomas Dornig (Anomalie), rytmikitaristi Marrok (Anomalie) ja rumpali Mischa Bruemmer.
“Bändi toimii niin, että minä annan heille nuotit, ja me harjoittelemme biisejä yhdessä, mutta he eivät ole palkattuja kiertuemuusikoita. Olemme myös todella hyviä ystäviä. Pitkillä kiertueilla tämä ei toimisi muuten mitenkään. Olemme kuin pieni perhe”, naurahtaa Matthias.
Musiikkia ei kannata tehdä väkisin
Harakiri For The Sky on tähän mennessä pitänyt yllä kahden vuoden syklejä julkaisutahdissa. Tahti ei kuitenkaan ole levy-yhtiön sanelema, vaan levy tehdään, kun materiaali on kasassa.
“Se on yksi syistä, miksi pysymme nykyisen levy-yhtiömme listoilla. Saimme tarjouksia muiltakin, mutta monille tämä on vain bisnestä, ja se tappaa hommasta hauskuuden. He näkevät kaiken dollarin kuvina, ja pudottavat bändin heti kelkasta, jos levy ei myy tarpeeksi. En pystyisi tekemään töitä sellaisten ihmisten kanssa”, tuumaa Matthias.
“Mutta jos sinun täytyy tehdä albumillinen materiaalia tietyin väliajoin vain, koska levytyssopimuksessasi sanotaan niin, saatat päätyä laittamaan mukaan myös paskaa. Siinä ei ole mitään järkeä”, pohtii Sollak, Wahntraumin myötäillessä.
Synkät teemat nousevat elämästä ympärillä
Nosturin takahuoneen sohvalla istuu kaksi kohteliasta ja puheliasta itävaltalaisnuorukaista juttelemassa lempimusiikin soittamisesta kavereiden kanssa. Kontrasti yhtyeen depressiivisiin ja angstia tihkuviin sanoituksiin sekä melankoliseen ja aggressiiviseen musiikilliseen ilmaisuun on vähintään kohtalainen. Mistä inspiraatio ja vaikutteet musiikkiin tulevat?
“Sanoisin, että jokapäiväisestä elämästä. Sanoituksissa kerrotaan elämästä, katkenneista ihmissuhteista, kaikenlaisesta, mitä saattaa tapahtua nuoren aikuisen elämässä”, pohtii Jimbo.
“Kaikki ympärillä tapahtuva vaikuttaa jollain tavoin. Minusta on myös terapeuttista kirjoittaa musiikkia. Pystyn ilmaisemaan tunteitani paljon paremmin musiikilla, kuin sanoin”, Matthias lisää oman näkemyksensä.
Jokainen kappale on oma tarinansa
”Arson” kuulostaa edeltäjäänsä ”III:Trauma” -albumia tasaisemmalta ja kappaleiden sanoituksissa on hieman enemmän väljyyttä. Millaiset vaikutteet ovat levyllä eniten läsnä?
“Mielestäni se on yhä todella henkilökohtainen, mutta vähemmän suorasukainen. Kielikuvat ovat ehkä kehittyneet hieman”, aprikoi Matthias.
“Toinen juttu on, että ”Arson” ei kerro tarinaa alusta loppuun, kuten ”Trauma”, vaan jokainen kappale on oma kokonaisuutensa sekä musiikillisesti että sanoituksiltaan”, jatkaa Jimbo. “Esimerkiksi “Stillborn” kertoo huumeriippuvuuden aiheuttamasta sisäisestä konfliktista, sekä riippuvuudesta lääkkeisiin, kuten masennuslääkkeisiin. Biisi kertoo lääkkeiden jättämisen aiheuttamasta tunteesta”.
“Pystyin kirjoittamaan sanoituksia luovammin ja käyttämään kielikuvia vapaammin, koska minun ei tarvinnut keskittyä viemään tarinaa alusta loppuun. ”Arsonin” kappaleet on kirjoitettu enemmän runoiksi kuin tarinaksi”, kuvailee kaksikon kynäniekka.
“Siinä on helpompi laulaa mukana”, tuumaa Matthias hymyillen hieman sarkastisesti.
”Arsonin” biiseistä useampi, esimerkiksi “Fire Walk With Me” ja “You Are The Scars”, pui ihmissuhteen päättymisen jälkihöyryjä. Osa kappaleista käsittelee kuitenkin vielä paljon synkempiä elämän sävyjä, kuten “Tomb Omnia”, joka kertoo perhetragediasta, edellä mainittu ”Stillborn”, jonka aiheena on huume- ja lääkeriippuvuus kuten videonakin julkaistussa “Heroin Waltzissa.”.
“The Graves We Dug” kertoo tästä kaikesta hulluudesta, päihteiden käytöstä ja henkilökohtaisista ongelmista, joiden ympäröimänä minä ja suurin osa ystävistäni elämme. Kappaleessa sanotaan “Now we sing and drink beside the grave we dug”, ja tarkoitan sillä, että eläisimme varmasti vanhemmaksi, jos elämäntapamme olisi toinen”, pohtii Jimbo.
Ei profeetta omalla maallaan
Suomessa Harakiri For The Sky on otettu vastaan mukavasti, vaikka mistään fanimassoista ei vielä voikaan puhua. Tammikuun kiertueella ja viime kesän SaariHelvetin reissulla bändi ehti tutustua suomalaiseen metalliväkeen myös henkilökohtaisesti.
“Suomalaiset ovat hauskoja. Ensin kaikki istuvat hiljaisina, ja parin tunnin päästä he ovat ihan päissään ja puheliaita”, tuumaa Matthias.
Kansallisten metallikulttuuristen erojen pohdinnan lomassa tulee käsiteltyä itävaltalaisten perinteinen ennakkoluuloisuus saksalaisia kohtaan, brittihuumorin hienoudet, sekä pakolliset suomenkieliset sanat, kuten myötä häpeä, kalsarikännit, välikuolema ja paskanmarjat. Mutta missä HFTS:llä on paras yleisö?
“Kaikkialla muualla, paitsi Itävallassa”, vastaa multi-instrumentalisti Sollak nauraen. “Espanja ja Ranska vetävät hyvin.”
“Levyjä myydään paljon Saksassa ja meillä on paljon keikkoja siellä”, vastaa puolestaan yhtyeen vokalisti. “Saksassa on suuri metalliyhteisö ja siellä myydään yleensäkin paljon metallialbumeita.”
Venäjä ja Itä-Eurooppa saavat Itävallan metallimiehiltä sekä risuja että ruusuja. Venäjän keikoilla yleisö ylitti odotukset ja keikkoja myytiin loppuun.
“Itä-Euroopassa on hyvä fiilis keikoilla, mutta järjestelyt ovat usein hankalia. Ei kannata odottaa saavansa paljoa unta”, pohtii Matthias. “Meininki on todella rock’n’roll. Kukaan ei puhu sanaakaan englantia, ja jos sinulla on mitä tahansa kysyttävää, saat vastaukseksi siksarin olutta. Siitä huolimatta keikan päätteeksi ei ole mitään hajua, missä sinun pitäisi nukkua.”
“Se oli hauskaa viisi vuotta sitten, mutta ei oikeastaan enää nykyään. Tämä on työ, ei juopottelureissu kavereiden kanssa”, täydentää Jimbo.
“Suomessa Nem Agency on järjestänyt aina kaiken todella hienosti”, kiittää Matthias.
Vuoden 2018 aikana Harakiri For The Sky keikkailee ahkerasti. Keväällä tiedossa on Euroopan kiertue ja kesällä festareita.
“Syyskuussa lähdemme Kiinaan ja todennäköisesti myös Japaniin. Ja ensi joulukuussa teemme toisen Euroopan kiertueen”, kertoo Matthias.
Metalliluolan lukijoille Harakiri For The Skyn kaksikko lähettää terveisiä.
“Kiitos tuestanne! On mahtava nähdä teitä keikoilla! Tulkaa juttusille, olemme aina valmiita ottamaan oluen ja juttelemaan!” kannustaa Matthias.
”Arson” on nyt nyt saatavilla. Metalliluolan arvion levystä saa lukuun linkistä.
Haastattelu ja livekuvat: Raisa Krogerus ©Metalliluola
