Puolan kenties puhutuin ja toistaiseksi menestynein metallikone Behemoth on aiheuttanut paniikkia ja ahdistusta kotimaassaan jo vuodesta 1991, jolloin triona toiminut bändi julkaisi demonauhojaan, kuten ”Endless Damnation” ja ”The Return of the Northern Moon”. Tuolloin vahvasti aggressiiviseen ja riisuttuun black metal -soundiin nojannut bändi haki vielä itseään ja esitteli teini-ikäisen Adam “Nergal” Darskin lauluntekijänä ja kontroversiaalisen yhtyeen keulakuvana ja puhemiehenä.
Nyt, miltei 30 vuotta myöhemmin entistäkin kantaaottavampi Behemoth on kasvanut äkäisestä pahan pistokkaasta synkäksi puun varjoksi muun muassa Puolan konservatiivien riesaksi ja kehittänyt soundiaan black ja death metalin sulavaan, mutta äärimmäiseen symbioosiin. Bändi on julkaissut kymmenen levyä ja kiertänyt maailmaa valistamassa epäpyhää manifestia. Edelleen yhtyeen keulakuvana ja duracel-promoottorina toimiva Nergal jaksaa vastailla toimittajien kysymyksiin vaikka takana on edellisenä iltana päättynyt pitkä kiertue. Olemme Helsinkiläisen The Riff-baarin takahuoneessa ja yllättävän rentoutuneen oloinen Adam “Nergal” Darski aloittaa pohtimalla kiertueen jälkeistä elämää.
– En ole vielä oikein edes ehtinyt tajuta, että kiertue on ohitse. Tahti on ollut todella kova eikä oikein ole ollut aikaa levätä missään vaiheessa.
Sosiaalisessa mediassakin aktiivisena toimivalla keulakuvalla on edessään myös kauan kaivattu loma.
– Muutaman päivän päästä otan kunnolla vapaata. Suljen puhelimen ja somen pariksi viikoksi, mutta sitä ennen työskentelen ahkerasti promoamalla tulevaa levyämme “I Loved You At Your Darkest”. Tiedän jo tässä vaiheessa haluavani pian takaisin keikoille ja tien päälle. Yleensä into lähteä rundille iskee melkein heti, mutta nyt odotan vain taukoa ja lepoa.
Vuodesta 1991 toiminut Behemoth on ehtinyt rymistellä jo useita kiertueita ympäri maailmaa. Joitain tiettyjä akteja on jäänyt mieleen.
– Olemme kiertäneet niin monen bändin kanssa. Niitä on todella monia joista suurin osa on sellaisia joita itsekin palvon. Slayer on yksi kovimmista koska Slayer on Slayer. Devil’s Blood on jäänyt myös mieleeni. Heidän kanssaan rundasimme Yhdysvalloissa Decibel Magazinen kiertueella. Mukana oli myös Watain ja In Solitude. Tunsimme olevamme etuoikeutettuja soittaessamme näiden bändien kanssa. Kiertue oli todella kova paketti ja uskon, että fanit ovat samaa mieltä.
Kiireisellä kiertueaikataululla ei varmaan ehdi katsoa muiden bändien esiintymisiä. Nergal on eri mieltä.
– Käyn edelleen yhteiskiertueilla ja festareilla tsekkaamassa muita bändejä. Samalla haluamme varmistaa, ettemme joudu kiertueille paskojen bändien kanssa tai joiden kanssa emme tule toimeen. Kiertueilla vietämme niin paljon aikaa keikkapaikalla ja viimeisin asia, jota haluamme, on kuunnella naapurihuoneesta jotain paskaa deathcorea.
Behemoth on kiertänyt sekä tunnettujen että vasta aloittavien lupausten kanssa.
– Haluan kiertää bändien kanssa joista diggaamme tai joita haluamme auttaa tuomalla kiertueelle kanssamme. Koen, että meillä on jonkinlainen missio tuoda näytille uusia lupauksia.
Yhtye on nähnyt ne kaikkein räkäisimmät ja kliinisimmät takahuoneet sekä yksittäisillä keikkapakoilla että festivaaleilla. Puhelias Nergal pohtii yllättävän pitkään hänelle mieluisimpia festareita ja päätyy hyvin poliittisesti korrektiin vastaukseen.
– Brutal Assault on kova, Hellfest, Wacken… taidan pitää kaikista isoista festareista. Loppupeleissä ei ole väliä onko paikka suuri. Klubeilla on aivan yhtä kiva soittaa kuin massiivisilla festareilla suuren ihmismassan edessä.
Edellinen albumi “The Satanist” otti ison askeleen yhtyeen visuaalisuuteen. Venäläisen Denis Forkasin kehuttu kansitaide, johon oli sotkettu muun muassa Nergalin omaa verta, puhutti ja yhtye oli panostanut myös live-esiintymisensä näyttävyyteen.
– Bändien visuaalisuus on tärkeää, jonka pitää näkyä levyillä ja etenkin keikoilla. On käsittämättömän tylsää katsoa keikkaa, jossa bändi on pukeutunut farkkuihin ja seisovat paikallaan. Eivät siis tee mitään lavalla. Turhaa ja tylsää… Olen nähnyt useita visuaalisesti huikeita bändejä ja esityksiä, joista saan esteettisesti hyviä viboja. Tällainen yhdistettynä bändin energiaan lavalla on helvetin tärkeää.
Jotkin bändit saavat kuitenkin synninpäästön, koska tärkeintä taitaa kuitenkin olla musiikki.
– Behemoth on teatraalinen ja se toimii meillä. Kaikki bändit ei tarvitse vastaavaa draamaa. Kiersimme esimerkiksi Morbid Angelin kanssa, jolla homma toimii vähemmällä teatterilla. Celtic Frost on myös minimalistinen esiintyjä ja saa homman toimimaan upeasti. Levynkannet ovat myös tärkeitä ja koska olen LP-levyjen keräilijä haluan nähdä kannen suuressa koossa. En hirveästi diggaile siitä pienestä Spotifyn kuvakkeesta. Levynkannella, bookletilla ja hyvällä visuaalisella kokonaisuudella voi säväyttää fanit.
Behemoth on suvereenisti yksi menestyneimmistä metallibändeistä Puolassa ja seuraajia riittää. Bändin merkitys maan skenen suunnannäyttäjän ja lipunkantajan roolissa pistää Nergalin hieman varautuneeksi.
– En oikeastaan tiedä olemmeko olleet suuria suunnannäyttäjiä. Toki toivoisin niin. Pitäisi varmaan kysyä asiaa muilta bändeiltä.
Nergal toteaa Puolan nykyskenen olevan hyvällä mallilla.
– Puolasta tulee tällä hetkellä uskomattomia bändejä, kuten Batushka ja Mgla. Lista on loputon.
(Käytimme pienen hetken arvokasta haastatteluaikaa, miten “Mgla” lausutaan. “Mugva” on lähellä totuutta. Kolmessa parturi-kampaamossa osakkaana oleva ja museon intendentin pätevyyden omaava Nergal osoittautui myös hyväksi kielen opettajaksi.)
Tapetilla on ollut mahdollinen yhteistyö Rob Halfodin ja Ihsahnin kanssa. Tästä on jauhettu paljon mediassa ja se on herättänyt positiivista pöhinää.
– Olemme jutelleet ja kylväneet siemeniä mahdolliseen yhteistyöhön. Tekisimme jotain aivan vitun käsittämätöntä. Juttelin Ihsahnin kanssa, että tekisimme yhdessä biisin ja lähettäisimme sen Robille. Odottelemme tällä hetkellä vain sopivaa hetkeä. Olemme niin kiireisiä. Rob on todella black ja death -metal fani ja tämä olisi upea kokemus meille kaikille.
Tässä vaiheessa on nähtävillä Nergalin turnajaisväsymys pienen haukottelun muodossa. Alunperinkin oli tarkoitus keskustella tulevasta levystä, mutta kun kyseessä on paljon nähnyt, kokenut ja sanonut keulakuva, niin yksinkertaisesti on pakko kattaa muitakin kuulumisia. Vaihdetaan silti aihetta ja pohditaan hetki tulevaa “I Loved You At Your Darkest” levyä ja miten se tulee iskostumaan Behemoth-järkäleen levyrosteriin.
– En haluaisi verrata levyä aikaisempiin albumeihin, koska se on liian vaikeaa. Emme ole koskaan tehneet samanlaista albumia. Haluamme aina tehdä erilaisen kokonaisuuden, joka erottuu (edukseen) aiemmista levyistämme. Emme halua toistaa itseämme jatkuvasti. Tämä on ohjenuoramme ja nyrkkisääntömme. “I Loved You At Your Darkest” tulee olemaan monikerroksisempi ja tulee sisältämään useita ulottuvuuksia. Se on huomattavasti erilaisempi kuin “The Satanist” ja olemme hakeneet levylle uusia ja raikkaita vaikutteita.
Levyllä ja etenkin kappaleessa “God=Dog” kuullaan myös lapsia laulamassa. Kovin konservatiivisessa puolessa luulisi tällaisen järjestämisen olevan hankalaa.
– Levyllä ei kuulla varsinaisesti lapsikuoroa vaan ystävieni lapsia, joiden osuudet nauhoitettiin studiossa. Mitään ongelmaa ei siis ollut ja tuskin tulee jälkikäteenkään.
Ihmettelen miten äärimetallibändi työskentelee lasten kanssa. Asian pohdinta saa Nergalin innostumaan ja nauramaan.
– Lasten kanssa työskentely on hauskaa ja antoisaa, mutta ei ole helppoa. Pirulaiset osaavat käyttäytyä kuin eläimet! Nuorin oli neljävuotias ja suloinen kuin mikä, mutta totaalisen mahdoton. Musiikkivideomme (“God=Dog”) nauhoituksissa oli myös erittäin hauskaa, mutta haastavaa ohjata lapsia, jotka tekevät mitä haluavat.
Vuonna 2014 ilmestynyt levy “The Satanist” on toistaiseksi ollut bändin menestynein ja kenties onnistunein kokonaisuus kaikilla mittareilla mitattuna. Levymyynnit yllättivät positiivisesti ja esimerkiksi Puolassa se saavutti listojen kärkisijan. Suomessakin päästin sijalle seitsemän ja Saksassa sijalle 11. Menestyksen siivittämänä Behemoth kiersi pitkään soittamassa levyä kokonaisuudessaan. Normaalisti vastaavilla erikoiskiertueilla juhlistetaan täytettyjä kymppejä. Bändillä ei kuitenkaan ole suurempia myyntitavoitteita – paitsi salaa toivottu ykkössija.
– Toki toivoisin että levy peittoaisi esimerkiksi “The Satanistin” menestyksen. Suomeen haluan paalupaikan! Myös muualle, mutta jos se ei onnistu, niin en tietenkään lannistu. Kyseessä on kuitenkin vain numerot, mutta mielestäni levy ansaitsee menestystä.
Entä ne paineet?
– Emme ottaneet mitään paineita. Olemme tehneet tätä pitkään emmekä ole koskaan päästäneet käsistämme mitään, johon emme olisi olleet 100% tyytyväisiä. Meidät tekee tyytäväiseksi tietoisuus ettemme julkaise paskaa. Pidimme ensimmäisen kuuntelusession Berliinissä, jossa erään metallilehden toimittaja kertoi pelänneensä, ettei uusi levy voi olla lähelläkään “The Satanistia”. Kolmannen biisin jälkeen hän oli kiitollinen ja helpottunut, ettei hän pettynyt.
Nostetaan esille tulevalta levyltä muutama valittu kappale:
Kappale, joka kulkee kovimmin:
– We Are The Next 1000 Years. Tämä ei ole se nopein biisi, mutta siinä on meininkiä ja kovuutta, josta diggaan.
Kappale, jota et malta soittaa livenä:
– Ecclesia Diabolica Catholica tai Sabbath Mater. Näiltä biiseiltä odotan eniten vuorovaikutusta yleisön kanssa. Jotkin biisit ovat kuin tehtyjä yleisön kanssa kommunikointia varten.
Kappale, jonka aikana voisi harrastaa seksiä:
– Se olisi erittäin häiritsevää seksiä, mutta levyn päättävä We Are The Next 1000 Years.
Tuleeko Behemothin lavashow muuttumaan radikaalisti tulevan kiertueen myötä?
– Olemme jo suunnitelleet sitä. Lavashowsta tulee isompi ja mahtavampi, kuin koskaan aikaisemmin. Isoin produktio mitä olemme koskaan tehneet. “Ylitsevuotavainen” kuvaa tulevaa lavashowtamme hyvin, mutta en halua vielä paljastaa liikaa. Tulette näkemään.
Päätämme haastattelun lyhyeen tulevaisuuden visiointiin. Behemoth ei ole onneksi missään aikeissa ristiinnaulita uraansa ihan heti.
– Haluamme jatkaa tätä niin pitkälle kuin mahdollista. Olemme saavuttaneet niin paljon ja näen, että olemme vielä viisikymppisinäkin helposti kuvioissa mukana. Behemothilla on vielä useita vuosia edessä!
Teksti: Pete Alander Kuvat: Reelika Järvekülg