Melodista death metallia soittava suomalaisyhtye I Am Your God julkaisi kolmannen albuminsa, joka kantaa nimeä △ (Trinity). Tuoreen bändin soittotaidot kuuluvat selkeinä uudelta levyltä, eikä I Am Your Godin kyvyt ole jääneet maailmallakaan huomaamatta: Saksalainen Out Of Line levy-yhtiö nappasi tuoreen metallibändin siipensä alle. Metalliluola tavoitti haastateltavaksi yhtyeen solistin ja perustajajäsenen, Julius Vetämäjärven.
Jutun kuvat: Salla Kolehmainen
Millainen kokemus oli △ (Trinity) albumin kirjoittaminen ja levyttäminen?
Se oli aika pitkä prosessi. Me käytännössä saatiin tehtyä ekoja demoja tuolle kolmoslevylle jo vähän ennen kuin tuo meidän kakkoslevy SINister oli julkastu. Eli 2023 vuoden alussa, silloin kun SINister oli jo nauhoitettu sekä masteroitu, niin samalla alettiin jo työstää seuraavaa albumia.
Pitkä prosessi ollut kyllä, ja mennyt vähän silleen sykleittäin. Että on tullut biisi, kaks tai kolme, ja sitten taukoa. Ja sitten taas kaks tai kolme biisiä. Ei olla mitenkään 24/7 värkätty niitä demoja, vaan ollaan pikku hiljaa kypsytelty paria biisiä putkesta ulos.
Sitten jos miettii vielä biisien kirjoituksen sanoituspuolta, niin osa sanoituksista tuli tosi helposti, mutta osaa piti puristaa pihalle lujempaa kuin koskaan. Tosi jännät kontrastit kyllä siinäkin, että joskus esimerkiksi saunasta jäähyllä tein The Chateau -biisiin lyriikat tyyliin varmaan alle puolessa tunnissa miltei valmiiksi. Ja sitten osaa saatoin hieroo pari kuukautta että sai oikeesti valmiiks lyriikat.
Ja sitten toi levytyspuoli, se oli tosi siistiä. Käytiin ekaa kertaa ikinä oikeassa studiossa äänittämässä rummut Hämeenlinnassa Sound Supreme studiolla Kauppisen Juhiksen kanssa. Atte kävi siellä pannuttelemassa rummut. Ja sen jälkeen käytiin niin ikään Juhiksen kanssa äänittämässä laulut Keravalla Juhiksen omalla studiolla. Tehtiin käytännössä kahdessa osassa: äänitettiin neljä biisiä alkuvuonna 2024, ja sitten loppulevy niputeltiin tossa syksyllä 2024 valmiiksi. Oli kyllä todella mielenkiintoinen kokemus, itelle varsinkin, kun ollaan ennen äänitetty laulut Rovaniemellä meidän kitaristi Matin kotistudiossa kautta meidän treenistudiolla. Niin nyt kun oli ulkopuolinen tyyppi äänittäjänä ja myös tuottamassa niitä lauluosuuksia, niin se oli kyllä hieno kokemus itellekkin.
Mistä tulee levyn kolmioteema?
Se on meille aika monimerkityksellinen juttu sinänsä. Se on meille kolmas levy ja meidän kolmen ekan levyn sykli kulminoituu tähän levyyn. Kun meidän ihan ekoja biisejä julkaistiin aikoinaan, niin me käytettiin myös logona kolmiota, se on siis kunnianosoitus niille alkuajoille mistä me ollaan lähdetty.
Ja sitten tottakai tuo Trinity, pyhä kolminaisuus, niin onhan meillä joka levyllä ollut jotain raamattu tai uskonto viittauksia enemmän tai vähemmän pilke silmäkulmassa. Sillä on tosi monta merkitystä, ja se meidän mielestä tosi hauskasti kulminoitu sit siihen, et valitaan ihan vaan kolmio. Kutsumanimi piti olla tietenkin niin Trinity sointuu aika sujuvasti siihen rinnalle ja osu kuin nenä päähän siihen kaveriksi.
Millaista oli tehdä musiikkivideoita levyn singleille?
Se oli melkosta. Onhan se aina ihan järkyttävää säätöö kun musavideoo kuvataan, kun meillä on jengi vähän kuin haulikolla ammuttu ympäri Suomea. Pari tyyppiä asuu Rovaniemellä, pari Helsingissä ja rumpali vielä Ylivieskassa, niin aina saa sopia aikoja ja paikkoja mitkä sopii kaikille, ja siihen vielä sitten kuvaajat ja muut. Mutta oli kyllä tosi siistejä juttuja mitä päästiin tekemään.
Ehkä rankin kokemus oli noista musavideoista, kun me kuvattiin yhteen viikonloppuun kaksi musavideota. Eli me kuvattiin Saaran kanssa toi Part Of The Ocean Lumijoella, Oulun kupeessa. Sitten siitä seuraavana päivänä, kun oltiin – tai ei oltu – toivuttu, niin kuvattiin vielä Joonan kanssa Oulussa Death Row sinkulle musavideo, että sellainen rutistus.
Part Of The Oceanissa me kuvattiin vielä ite ne tarinaosuudet. Monesti meillä on Joonan kanssa tehdyissä videoissa castatty tyyppejä esiintymään. Niinkun esim. Pyre Of Fears musavideoon. Mutta sitten kun Saaran kanssa kuvattiin se Part Of The Ocean, niin mä olin ite näyttelijänä siinä. Se oli kyllä mielenkiintoinen kokemus itellekkin kun pääsi kylmään ja märkään metsään vähissä vaatteissa heilumaan menemään.
Mutta no, ne on kyllä aina hienoja juttuja. Tykätään touhuta yhdessä ja edistää yhteistä suuntaa. Vaikka tottakai musavideot on työntäyteisiä, mutta se on silti erilainen hetki olla bändin kanssa yhdessä kuin mitä vaikka keikalla soittaminen.
Teillä on ollut keikat Helsingissä ja Kotkassa, miten yleisö otti vastaan uudet biisit?
Ihan pirun hyvin. Se oli tosi mukava nähdä. Me päästiin koeponnistaa noita muutamia sinkkubiisejä. Tottakai siellä on tietyt biisit jotka on osalle jengistä tuttuja. Ne jotka ei oo välttämättä meitä nii paljoo kuunnellu, niin ne oottaa niitä tiettyjä biisejä mitkä ne tietää. Mutta sitten huomaa et suurin osa jengistä syttyy kans noille uusille biiseille, jengi oikeesti pistää ne sarvet pystyyn ekan biisin aikana jo. Kun on levy julkaistu viikko ennen keikkaa, ja jengi on silti ihan messissä uusien biisien aikana – nii kyl se höllii.
Mistä saat inspiraatiota lyriikoiden kirjoittamiseen?
On tottakai monia eri juttuja ja eletystä elämästähän ne tulee. Mä en oo ikinä ennen tätä bändiä kirjoittanut lyriikoita, se oli tietyllä tapaa sellasta harjottelua, ja joka levy levyltä on huomannut miten kehittyy lyyrikkona. Mutta tää levy on tosi poikkeuksellinen meille lyriikoiden puolesta. Tää on konseptialbumi, eli yhden pimeän kokonaisuuden ympärillä pyörii koko levy alusta loppuun, vaikka toki monesta eri näkökulmasta ja vinkkelistä.
Jos kuuntelee koko levyn alusta loppuun, niin se on ikään kuin matka. On eri biisejä joissa kuvataan olotilaa joissa vellotaan, niitä tummia vesiä. Sit siellä on semmosia biisejä missä käydään läpi miten siihen tilanteeseen on ajauduttu. Sitten on sellasii biisejä et ollaan siinä tilanteessa ja etitään poispääsyä. Sit on sellasia biisejä jotka kertoo sellaisen mieleen tunkeutujan näkökulmasta: Miten joku ulkoinen taho on vaikuttanut, ja miten tollaseen tilanteeseen on päädytty.
Tää on kyllä ollut biisin kirjoittamiseen jännä kokemus, että on voinut kirjoittaa samasta aiheesta mutta vaihtanut sitä näkökulmaa. Että se on kehittänyt kyllä itteensä tosi paljon, että pystyy reflektoimaan ja myös kirjoittamaan varmasti tulevillakin levyillä uudella tavalla.
Ja kannustan kyllä kuulijoita tutustumaan ajatuksen kanssa noihin lyriikoihin mitä tossa △ (Trinity) levyllä on, ja saa toki laittaa palautettakin tulemaan meille niistä.
Onko sulla lempi biisiä levyltä? Jos on, niin mikä ja miksi?
Tää on vaikea kysymys, koska se vaihtelee. Jokainen biisi on jossain kohtaa ollut lemppari. Mutta sanotaan nyt kun on tota live-settiä treenannut, ja kun meillä on avausbiisinä toi I.A.Y.G, niin sanotaan että se on nyt ton uuden levyn lempibiisi. Sitä pääsi nyt treenaamaan ja vetämään livenä ja näkemään miten ihmiset ottaa sen vastaan. Siinä on monia hyviä elementtejä ja monta hyvää kohtaa jossa tulee ittellä kylmät väreet.
Millaista oli käydä soittamassa Saksassa Summer Breeze-festareilla?
No se oli ihan hullu homma. Se oli meidän eka ulkomaan keikka. Me ollaan myös käyty Briteissä, mutta klubikeikkalla, niin tottakai se oli erilainen kokemus. Se Summer Breeze oli ihan älytön. Siellä ollessa ja sen jälkeen on joka äijä ollut isommalla nälällä et tää on se juttu mitä kohti mennään. Siinä oli tietenkin se et me oltiin a) ulkomailla, b) oikeilla festarilla ja c) meitä kohdeltiin samalla tavalla kuin muitakin bändejä, vaikka me ollaan random ja pieni bändi jostain kaukaa Suomesta, niin silti me oltiin siellä samalla bäkkärillä isompien starojen kanssa.
Miltä I Am Your Godin kesä ja loppuvuosi tulee näyttämään?
Meillä on julkistettu 4.7. keikka Varparockiin Juankoskelle, Kuopioon. Ekan kerran päästään Savoon tykittelemään. Syksylle kaavaillaan △ (Trinity) tourin jatkoa tavalla tai toisella. Katotaan nyt missä päin ollaan, että ollaanko Suomessa vai jossain muualla päin Eurooppaa.
Metalliluola kiittää ja kumartaa.
I Am Your God:
Julius Vetämäjärvi – laulu
Atte Autio – rummut
Matti Hietala – kitara
Joonas Roivainen – basso
Joonas Erkkonen – kitara
Kuvat: Salla Kolehmainen, 2.5.2025, Tiivistämö, Helsinki
Haastatteluteksti: Aila Kapanen