Gravespawn – The Elder Darkness (2020)

Norjalaista trve black metallia Jenkeistä.

MAINOS:



1990-luvun norjalaista black metallia Jenkeistä. Alkoiko kiinnostaa?

Ai, ei vielä. Nostetaan panoksia ja lisätään settiin mukaan camp-henkeä huutava kansikuva sekä biisilistaus joka saa vanhempiensa kellarissa vielä kolmevitosena asuvan Janne-Petterin a.k.a. Hrothgharh Käärmeenmunan nousemaan pöntöltä, pistämään musta-valko maalaukset naamaan, kääntämään ristin väärinpäin ja lähtemään miekka tanassa uhraamaan naapurin kissaa Saatanalle.

Eikä tässä vielä kaikk, sillä pakettiin kuuluu vielä käriseviä vokaaleja, sirkkeli kitarointia sekä kirpparilta ostetun 10 euron Casion sulosointuja. Kaikki tämä mahtavuus on lopuksi kuorrutettu entisaikain perinteitä vahvasti kunnioittavilla primitiivisen ohuilla soundeilla.

Muille kuin todellisille “trve”-sotureille kaikki tämä ihanuus saattaa aiheuttaa myötähäpeää sekä mahdollisesti hallitsemattomia naurukohtauksia, mutta ei pidä antaa kliseiden määrän hämätä liikaa sillä pinnan alta löytyy se kaikkein tärkein eli oikein mukiinmenevää musiikkia.

Mistään klassikosta ei “The Elder Darknessin” kohdalla voi puhua mutta hyviä biisejä löytyy sen verran, että levyä kuuntelee mielellään yhden jos toisen kerran. Mutta kuten nykyajan trendeihin kuuluu on myös Gravespawn tehnyt uusimmastaan turhan mittavan. Ja koska voi olla vain yksi Yngwie Malmsteen niin tässä tapauksessa “less is more” olisi ollut se varteenotettavampi lähestymistapa.

Jos edellä luetellut asiat ovat lähellä mustaakin mustempaa sydäntäsi, et taatusti tule pettymään. Jos taas aiheuttavat inhon väristyksiä kannattaa siitä huolimatta rohkeasti tutustua, saatat yllättyä positiivisesti.

7/10

Marko Klingberg

1. The Primordial Dynasty
2. Hexenturm
3. Sons Of Mars
4. Curse Of The Ruins
5. Cocytus Winds Ascend
6. The Dreadful Eye
7. Kingdom Of Cruelty
8. Barbarian Misanthropy
9. Die By The Sword

+ artikkelit

Kipinä raskaampaa musiikkia kohtaan syttyi jo vaahtosammuttimen kokoisena 80-luvulla enon levykokoelmaa selaillessa. Number Of The Beastin kaltaiset kansikuvat iskostuivat lähtemättömästi nuoren miehenalun verkkokalvoille. Siitä asti on metallisempi musiikki ollut iso osa elämää. Ja vaikka olen kaikkiruokainen, on raskaampi ja synkempi ulosanti lähimpänä sydäntä.