Site icon Metalliluola

Grave Siesta – Piss & Vinegar (2015)

Kuva: Jutun yhteydessä mainittu yhtye/artisti/levy-yhtiö/tiedottaja ja/tai sen lähettämä lehdistö- tai promootiokuva

Kuva: Jutun yhteydessä mainittu yhtye/artisti/levy-yhtiö/tiedottaja ja/tai sen lähettämä lehdistö- tai promootiokuva

Doom/sludge/death-maisemissa vaeltava helsinkiläinen Grave Siesta julkaisi viime vuonna kakkosalbuminsa ”Piss & Vinegar,” joka Metalliluolan arvioijan loppumattomasta levypinosta laskeutuu vuorollaan soittimeen ja sitä myötä tutkinnan kohteeksi.

Varsin nopeasti käy selväksi, että bändin hautasiestan soundtrack tarjoilee todellakin sekoituksen kolmesta alussa mainitusta genrestä. Pääpaino on kuitenkin tuomion huuruissa ja sen kotimaisissa esikuvissa. Välillä laahustetaan aavikolla kärventävän auringon alla, sen jälkeen huudetaan tuska pois ja lopuksi kuljetaan tripillä jossa Black Sabbathin ”Snowblind”-värinät saavat tanssimaan keijujen lailla. 1970-luvun hevifanit ja raskaampaa riffimättöä kaipaavat saattavat tässä vaiheessa olla jo into katossa.

Laulaja Taito Halosen vokaalit ovat kärsimystä tehokkaasti välittävät, ja samalla tuskallisen hiomattomat. Cathedralin Lee Dorrian lienee toiminut pääasiallisena vaikuttajana. Vokaalien osalta rankemmat ärjynnät kuulostavat selvästi paremmilta kuin puhtaat osuudet, vaikka selvää terävöittämistä tälle puolelle tarvittaisiin. Kitarat rouhivat mukavan alavireisesti ja onneksi musiikki ei Cathedralin tavoin hairahdu psykedelian poluille, vaan pysyy puolituntisen ajan tiukasti raskaammassa fokuksessa. Omakustanteen tuotanto on mallikas, eikä turhan kirkas soundimaailma tämän tyyppiselle sienimetsässä rämpimiselle sopisikaan.

Sävellyksinä biisit eivät valitettavasti kanna levyllä odotetusti ja kappaleiden vaihtumista ei aina edes huomaa, vaikka voisi kuvitella lavalla näiden saavan kansaan liikettäkin. Grave Siestalla tuntuu olevan tahtoa ja yritystä, mutta se viimeinen niitti jää valitettavasti kokonaisuudesta puuttumaan. Levy saa tinkimättömyydellään kuuntelijan ajoitellen mukaansa, albumin saavuttua päätökseensä käteen vain jää turhan vähän. Seuraavalla julkaisulla kannattaa ottaa se musiikillinen sivuaskel aavikolta keitaan suuntaan, ettei nestehukka vie lopullisesti tajuntaa.

6½/10

Ville Krannila

1.Tyrant Pleasures
2.Coffinborne
3.Seamen Swallow’d
4.Warwhore
5.Pile Of Tongues
6.Knight Of A Bent Lance
7.Whispers Of The Worm

Exit mobile version