[three_fourth]Grave on jäänyt osaltani vähimmälle huomiolle Ruotsin death metallin ”big fourista”. Vaikka yhtyeen ensimmäisen levyn Into The Grave (1991) legendastatusta ei voi ohittakaan, niin osa Graven täyspitkistä on jäänyt sinne haudan pohjalle mätänemään. Mielestäni bändin paras saavutus onkin heidän toinen levynsä ”You`ll Never See” joka nousee lähelle ruotsidödiksen parhaimpia levytyksiä. Grave kumminkin nosti päätään arkun tammilaudoituksesta edellisellä Endless Procession Of Soulsilla (2013), joka kuulosti pitkästä aikaa tuoreelta ja hyvältä vaisumman kauden jälkeen.
Grave ei ole muuttanut tyyliään lähes 30-vuotisen uransa aikana vaan luottaa edelleen perusasioihin. Luvassa on groovaavaa kuin hitaampaakin lahtausta unohtamatta Ola Lindgrenin tiukkaa örinää ja tunnistettavia riffejä. Onko tämä samojen polkujen polkeminen tullut kumminkin tiensä päähän? Uusi albumi ei nimittäin tarjoa mitään mitä ei olisi aikaisemmin kuultu. Se ei ole tässä genressä mikään yllätys, mutta nyt Grave kuulostaa liiankin monotoniselta ja suoraan sanottuna toistoa omaan historiaan alkaa olemaan liikaa. Tämä lause onkin etukäteismaistiaisten pohjalta itseänikin hiukan yllättävä, koska yksittäin kappaleet toimivat paremmin kuin ripoteltuna albumikokonaisuuteen.
Albumin tasaisuus tekeekin levystä lähes raskaan kuunneltavan ja kohokohdat jäävät levyn edetessä koko ajan yhä vain pienemmälle huomiolle. Kuitenkin levyltä nostaisin pari kappaletta ylitse muiden. ”The Ominous They” esittelee yhtyeen tunnistettavia elementtejä parhaiten. Tasaisesti eteenpäin jyrisevä biisi viiltää kuin murjoo kuuntelijan allensa. Albumin toinen nostettava biisi on ennakkoon julkaistu ”Mass Grave Mass”, jonka kautta voimme sukeltaa ruotsalaisen death metallin alkujuurille. Jos liiankin tasainen jyrinä lasketaan albumin suurimmaksi ongelmaksi, niin biisien pituuksista olisi voitu myös nipistaa hiukan pois. Yhtään alle neljän minuutin kuolemanveisua ei levyltä löydy. Päätöskappele vetää pohjat ja ruotsalaista haudanpohjaa pääset halailemaan kunnes happivaje lopettaa maanpäällisen elämän kymmenenminuutin kohdalla.
Soundeiltaan laatu on tasaisen varmaan. Levy soi raskaasti ja sopivan tarkasti. Kokemus kuuluu ja näkyy kauttaaltaan, vaikka itse kappaleiden tarttuvuuteen sitä olisi pitänyt enemmän saada kohdistettua. Grave-faneille tämä on tietenkin pakollinen hankinta, mutta muuten jättäisin väliin parempien levyjen tieltä. Voisi sanoakin, että valo pilkahtaa maan syvyyksiin, mutta yhä vain himmeämminpä välähdyksinä kunnes tulee täyspimeys. Arkun kansi sulkeutuu… kenties ikuisiksi ajoiksi.
7-/10
Juha Karvonen
[/three_fourth]
[one_fourth_last]
1. Intro / Mass Grave Mass
2. Flesh Before My Eyes
3. Plain Pine Box
4. Out of Respect for the Dead
5. The Ominous ’They’
6. Redeemed Through Hate
7. Deified
8. Trail of Ungodly Trades
9. Grotesque Glory[/one_fourth_last]