Kitaristi Pete Ahosen kolmas julkaisu vuoden sisään osoittaa ainakin, että tiukkaa tahtia mies jaksaa pitää näinä aikoina, jolloin pienemmillä yhtyeillä levyjen väliin mahtuu helposti useampi vuosi. Stargazery ja Burning Point julkaisivat jo aiemmin tänä vuonna uudet levyt ja nyt on siis Ghost Machineryn kolmannen täyspitkän vuoro. Edellinen albumi ”Out For Blood” julkaistiin vuonna 2010, joten käsittelyssä olevan bändin paluuta on tovi odoteltu.
Myös vokaaleihin tällä julkaisulla palanneen Ahosen yhtyeistä eniten perinteisen hard rockin, jopa AOR-menon ja power metallin sekoittamaa polkua kulkeva Ghost Machinery on ”Evil Undertow” – levyllään edennyt entistä melodisempaan suuntaan. Koskettimet soivat vahvasti mukana ja koko homma ei itse asiassa tunnu olevan kaukana Kirkan vuoden 1987 ”The Spell” -levyn tunnelmista. Kasarisoundille toki kaikki kunnia ja oikeassa mielentilassa sille on aina tilaus, mutta tässä kohtaa meininki ei ole vanhentunut parhaalla mahdollisella tavalla.
Biisit ovat pääasiassa tasaisia genren perusrakenteita noudattavia pikkunättejä menopaloja, jotka yhtye latoo hihnalle kohtalaisen hyvällä energiatasolla varustettuna. Tämän myötä ”Evil Undertow” ei ole mitenkään vaikeaa kuunneltavaa, ongelmana on lähinnä tuotannon ohuus, kappaleiden erottuminen massasta sekä omaleimaisuuden puute. Levyn loppupuolelta joukosta erottuvat ”Tools Of The Trade” sekä ”The Last Line Of Defence,” joissa tiskiin laitetaan aina toimiva raskaampi kitarariffi ja Ahosen laululle annetaan riittävästi tilaa.
Soittajat tekevät ammattitaitoista työtä ja kitarasoundi on hyvä tukien materiaalia oikealla rivakkuudella ja tarkkuudella. Ahosen vokaaleissa on sen sijaan havaittavissa jonkin verran kireyttä ja ne on miksattu aavistuksen liian alas. Kokonaisuutena tuotantoa olisi voinut ruuvata hieman kirkkaammaksi ja raskaammaksi, jolloin biisien yksityiskohdat ja hyvät riffit olisivat erottuneet paremmin.
Ghost Machinery tarjoilee melodisen hevin ystäville tutun perustason makunautinnon ja kuten monesti tämän kaltaisten kappaleiden kanssa, mahdollisessa liveympäristössä ne nousevat todennäköisesti parempaan rooliin. Loppujen lopuksi ”Evil Undertow” sisältää pätevää suorittamista, mutta jää levynä turhan harmaaksi ja tasapaksuksi. Se häviää selvästi Burning Pointin ja erityisesti Stargazeryn uusimmille julkaisuille, joissa biisimateriaali ja tuotanto liikkuvat selvästi paremmalla tasolla.
7/10
Ville Krannila
1. Arms Of The Strangers
2. Fatal
3. Kingdom Of Decay
4. Go To Hell (It’s Where You Belong)
5. Evil Undertow
6. Brave Face
7. Tools Of The Trade
8. No Easy Way Out
9. Dead Inside
10. Lost To Love
11. The Last Line Of Defence
12. Fight For The Strangers (Bonustrack)
13. Never Stop Running (Bonustrack)