[three_fourth]Vuonna 2006 perustettu Fen pyrkii tunnelmallisella black metallillaan nousemaan suurempiin parrasvaloihin ja nyt siihen on oiva mahdollisuus uuden albuminsa Carrion Skiesin turvin. Post Rock vivahteet sekä kylmä black metal ei alkuun kuulosta kovin houkuttelevalta ja vielä kun lisätään folk-vaikutteet, niin hyvin monesti seinä on vastassa liian monimutkaisten tai kunnianhimoisten sävellysten johdosta. Fen on väläytellyt taitojaan edellisillä levyillään jääden kumminkin kokonaisuuksien valossa keskinkertaisuuden vilkkaalle polulle.
Ensimmäisten kuuntelukertojen aikana voi huomata miten Fen on ottanut suuria askeleita eteenpäin kappaleiden sävellyksistä ja sovituksista lähtien. Vaikka harharetkiä biiseissä ilmeneekin, niin kappaleet ovat pääosin varsin linjakkaita. Tunnelmallisten osioiden ja black metallin yhdistäminen ei ole koskaan ollut helppoa, mutta nyt voi sanoa että rajan vetämisessä on onnistuttu. Vaikka yhteydet eri osien välillä ovatkin kuin yö ja päivä, niin tunnelma pysyy korkealla kun musiikille antaa sen tarvitseman tilan.
Soundillisesti levy kaipaisi enemmän dynamiikkaa ja soittimien tasalaatuisuus ei vieläkään täysin palvele sitä, mitä Fenin musiikki parhaimmillaan voisi olla. Myös hiukan alhainen volumetaso ihmetyttää. Kitarasoundit ovat kuitenkin parhaimmillaan pehmeiden ja raskaiden melodioiden välilä hienoa kuultavaa. Välillä tunnelmointi kasvaa korkeuksiin ja siveltimet maalaavat kaunista maisemaa, kun taas vastakohtaisesti kitarat sahaavat jääkylmää viimaa suoraan ytimiin.
Fenin musiikista voi löytää viitteitä Enslavedin uudempiin tuotoksiin kuin myös post black metal yhtyeisiin kuten Agalloch. Mihinkään yltiöpäiseen mättämiseen Fen ei sorru, vaan rankemmatkin osiot ovat omalla tavallaan kauniita kaikessa rujoudessaan, joista huokuu erityisesti pohjoismaalainen tunnelma. Parhaiten levyllä onnistutaan kappaleessa ”Menhir – Supplicants”, jonka kaihoisat melodiat saavat sinut matkustamaan varjojen täyttämään maisemaan, jossa pieni usvapeite peittää osan luonnosta.
Levyn päättävä ”Gathering The Stones” nousee myös esiin tasaisesta materiaalista. Kevyempi tunnelmointi saa mukaansa puhtaat laulut, joiden käyttöä levyllä vähän kuin säästellään. Mihinkään ”puunhalailutyylisiin” ylilyönteihin ei kumminkaan sorruta ja pahat henget tulevat tasaisin väliajoin muistuttamaan olemassaolostaan.
Levyn tasainen materiaali on myös kompastuskivi, koska kappaleet kuulostavat hyvin paljon toisiltaan ja vasta lukuisten kuuntelujen jälkeen biisien eroavaisuuksia voi havaita. Toisaalta tämä palkitsee kuuntelijaa ja voisi sanoa, että Carrion Skies voisi olla genrensä esimerkkiteos, tosin yllätyksetön semmoinen. Kaikesta huolimatta Fen on tehnyt uransa parhaan levyn, jota voin varauksetta suositella tunnelmallisen musiikin kuuntelijoille.
8+ / 10
[/three_fourth]
[one_fourth_last]
1. Our Names Written in Embers Part 1 (Beacons of War) 11:08
2. Our Names Written in Embers Part 2 (Beacons of Sorrow) 06:30
3. The Dying Stars 09:51
4. Sentinels 10:10
5. Menhir – Supplicant 11:53
6. Gathering the Stones 12:54
[/one_fourth_last]