[three_fourth]Melodisen metallin ystävien iloksi kotimaamme Entwine on palannut. Vuonna 1995 rumpali Aksu Hantun, kitaristilaulaja Tom Mikkolan ja basisti Teppo Taipaleen toimesta perustettu lahtelainen bändi tunnettiin aluksi nimellä Kaamos ja silloin musatyyli oli raskaampi. Muutaman vuoden jälkeen tyyli vaihtui nykyiseen melodisempaan metalliin rockahtavalla sivumausteella. Samalla syntyi bändi nimeltä Entwine. Ensimmäisellä demolla ja kokopitkällä levyllä lauluhommia hoiteli kakkoskitaran ohella uusi jäsen Panu Willman. Ensimmäisen levyn jälkeen Willman ja basisti Teppo Taipale erosivat bändistä ja tilalle tulivat Joni Miettinen (basso) sekä Mika Tauriainen (laulu). Entwine on saavuttanut mainetta myös Suomen rajojen ulkopuolella ja kiertuekokemusta on kertynyt mm. yhdessä Nightwishin kanssa.
Uusin studioalbumi ”Chaotic Nation” julkaistiin 2.10. Edellisestä lätystä ”Painstained” oli ehtinyt vierähtää kuusi vuotta, tosin välissä (vuonna 2010) julkaistiin kokoelma-albumi. Levy alkaa lupaavasti yhdellä albumin parhaista biiseistä, ”End Of Silencella.” Mukaansatempaavan vauhdikas ralli sopii avausraidaksi myös nimensä perustella, viitaten tietenkin suhteellisen pitkään taukoon levyjen teossa. Kakkosveto ”Saint of Sorrow” jatkaa samalla nopealla tahdilla, lisäten mukaan hiukan elektronisia tehostekeinoja erityisesti laulun suhteen. Kolmas biisi ”Fortune Falls” onkin sitten jo jonkin verran erilainen sovitus ja liukuu ehkä enemmän rockin ja konemusiikin puolelle. Nelosraita ja singlenäkin julkaistu ”Plastic World” taas on onnistunut yhdistelmä hard rockia sekä metallia. Itse tykästyin erityisesti biisin kitarasoundeihin, joissa oli ajoittain todella herkullista rytkettä. Vitoskappaleena kuultava ”As We Arise” aaltoilee sekin rockin, ajoittain ehkä jopa popin ja metallin välillä. Itse olisin kaivannut ehkä hiukan enemmän metallia puolestaan tähän biisiin, mutta kyllä sitä kuuntelee tuollaisenakin ihan mielellään.
Vahvan alun jälkeen valitettavasti loppua kohden materiaalin taso alkaa hiukan heikentyä, vaikka tuotannollisesti levy on vahvaa tekoa. Mukana on toki maukkaita kitarariffejä ja hyviä aihioita mallikkaaksi biisiksi, mutta jotain jää silti puuttumaan ja viimeinen silaus olisi tarvittu. Muutama loppupään kappale menee tyyliltään myös hiukan liian pitkälle poppipuolelle ainakin meikäläisen makuun. Varsinkin seiskaraita ”Adrenalizen” kertosäkeen ”juhuut” saivat minut kavahtamaan. Albumin viimeinen biisi ”Scream” on taas parempaa materiaalia ja jättää kuitenkin suhteellisen hyvät tunnelmat kuuntelusession päätteeksi.
Tämä oli ensikosketukseni kyseiseen bändiin ja fiilis jäi ehdottomasti plussan puolelle, vaikka täydellisestä tuotteesta ei voidakaan puhua ja osa kappalemateriaalista olisi tarvinnut tiukentamista. Levy on kokonaisuutena onnistunut ja yhtye kuulostaa olevansa kokemuksen tuomassa elementissään. Entwinella ei tunnu olevan mitään vaikeuksia yhdistellä erilaisia tyylejä keskenään ja hyvä niin. Kannattaa ehdottomasti tsekata!
8 / 10
Marko Leppinen
[/three_fourth] [one_fourth_last]
1. End Of Silence
2. Saint Of Sorrow
3. Fortune Falls
4. Plastic World
5. As We Arise
6. Lost, But Still Alive
7. Adrenalize
8. The Evil Lives In The Shadows
9. Revolt For Redemption
10. Scream[/one_fourth_last]