[three_fourth]Edellisellä levyllään And The Sky is Ours (2013) mainetta saavuttanut Enthrone The Unborn julkaisi helmikuun lopulla odotetun uutuuslevyn LXXVII. Albumin nimi viittaa salatieteisiin kuin myös noituuteen ja roomalaisittainhan LXXVII tarkoittaa numeroa 78. Harmillisesti minulle lähetetyssä cd:ssä ei ollut sanoituksia mukana, joten niihin ei päässyt sen syvällisemmin tutustumaan.
Enthrone The Unborn on perustettu vuonna 2011 ja jäsenistöstä löytyy kytköksiä myös muihin yhtyeisiin, joista varmasti nimekkäin on Re-Armed. Ensipyöräysten aikana ei jää epäselväksi, etteivätkö muusikot osaisi asiaansa. Vaikka genrenä onkin pinnalla oleva melodinen death metal, niin musiikista löytyy paljon koukkuja ja erottelevuutta. Musiikillisesti uusin albumi ei juuri tee kovin suurta pesäeroa edelliseen levytykseen, mutta kasvamista on tapahtunut. Jotenkin koko yhtyeestä huokuu vapautuneisuus, joka heijastuu positiivisesti sävellystyöhön ja koko levyn yleisilmeeseen.
LXXVII sisältää genrelleen kaikki vahvasti määritetyt piirteet aina teknisistä riffeistä suorempiin runttauksiin. Vaikka yhtyeen linja on suora hyökkäys, niin kyllä niitä melodiakuvioitakin löytyy tyylikkäistä leadeista hitaampiin, jopa lähes pysähdyksissä oleviin tunnelmallisiin kohtiin, mitä tämän tyylinen musiikki tarvitsee. Laulupuolella Eero Harsunen vuorottelee matalamman sekä kirkuvamman ääniskaalaansa kanssa erittäin tyylikkäästi. Kontrasti lauluosuuksissa ei jää tähän kun Juhamatti Kauppinen vetelee vielä puhtaita lauluja tuoden kertosäkeisiin perinteisemmän heavy metallin aineksia.
Tuotannollisesti albumi on nykystandardien mukaan varsin vahvaa tekoa. Itseäni kylläkin alkuun häiritsi aavistuksen tunkkainen yleissoundi ja rummut tuntuivat olevan liian pinnalla haudaten kitarat välillä allensa. Alkutotuttelun jälkeen pienet haavat umpeutuvat ja särmikkään levyn parissa voi oikeasti sanoa viihtyvänsä.
Levyllä on mittaa sopivat 35 minuuttia. Levyn pyöräyttää vaivoin lävitse ja ne parhaimmat palat ovat siroteltu pitkin levyä. Tästä pitää huolen myös kappaleiden monimuotoisuudet, joista keskivaiheella tuleva ”I, The Unseen” ansaitsee huomion. Vaikka biisi heti alusta alkaen hyökkää päälle kuin yleinen syyttäjä, niin biisin melodiat ja tunnelmat voimistuvat loppua kohden erittäin taidokkaalla tavalla. Hittimateriaalia tarjoilevat ”Where The Flames Grow Downwards” sekä ”Burns Within”, joista jälkimmäisessä puhtaat lauluosuudet laulaa mahtipontisella otteella Pain Confessorin Make Kivistö. Levyn kovempaa tykitystä edustavat noituuteen paneutuva ”Harvest” sekä oma suosikkini ”Chalice”.
Enthrone The Unbornin LXXVIII on yksi alkuvuoden parhaimpia kotimaisia metallilevyjä. Suomalaisiin saman genren kilpailijoihin nähden yhtye porskuttelee askeleen pari edellä onnistuen tuomaan levylle juuri niitä aineksia, mitä olen monelta yhtyeeltä perään kuuluttanut. Voisi sanoakin bändin liikkuvan vahvuusalueillaan sen verran vakuuttavasti, että albumi löytänee tiensä myös uudempien fanien levyhyllyihin.
8+ / 10
Juha Karvonen
[/three_fourth]
[one_fourth_last]
1. Two Reflections
2. Where The Flames Grow Downwards
3. Burns Within
4. Harvest
5. I, The Unseen
6. Halcyon
7. Unhallowed
8. Chalice
9. Journey’s End
10. Home[/one_fourth_last]