[three_fourth]Kotimainen melodista death metallia soittava Enthring on ennen uusimman EP:n haltuunottoani ollut itselleni täysin tuntematon tapaus. Yhtyeellä ei toisaalta olekaan kuin pari aiempaa tuotosta takanaan, EP vuonna 2010 ja omakustannealbumi vuotta myöhemmin. Viime vuoden puolella ilmestynyt “The Art of Chaos” tarjoaa kolmen kappaleen pituisen kuuntelukokemuksen, joka pääsee yllättämään aika monella tasolla. “We Thrive on Chaosin” päräytettyä levyn käyntiin ensimmäinen mielikuva kappaleesta ja bändistä oli jonkinlainen yhdistelmä Finntrollia ja Ensiferumia. Varsinkin jälkimmäinen bändeistä tulee hyvin vahvasti mieleen kappaleen voimametallimaisen melodisesta kertosäkeestä. Soitto kyllä kulkee hyvin ja levyn yleissoundit ovat laadukkaalla tasolla. Aloituskappaleesta jää jotenkin silti hieman hapuileva tunne, ja esim. koskettimet tuntuvat joissain kohdissa hieman ulkopuolisilta.
Sitten mennäänkin ihan erilaisella moodilla. Kakkosbiisi “And We Dream of Our Demise” heittää mainitut voimalliset melodiat hiiteen ja biisi toimii enemmän aggression ja sinfonisempien kosketinkuvioiden avulla. Vaikutteita tuntuu tulevan tällä kertaa enemmän melodisen black metallin toimijoiden puolelta. Kipale muuten alkaa viuluintrolla jossa soundisamplejen kanssa mennään omasta mielestäni aika metsään. Muuten kappaleesta ei oikein huonoa sanottavaa löydy alkuun päästyään eivätkä ne viulutkaan enää kuulosta pahalta muiden instrumenttien ollessa mukana. Etenkin säkeistöt toimivat hyvin monipuolisten kitarakuvioiden ja kaaoksenpalvauksen yhdistyessä. Aloitusbiisiin verrattuna bändi kuulostaa myös yhtäkkiä paljon tiukemmalta.
“The Second Vengeance Orchestra” päättääkin sitten äänitteen melkoisen kieroutuneeseen tohinaan. Soittimisto tarjoaa varsin hysteerisiä kuvioita, kuulostaen silti yllättävän eheältä. Varsinkin kappaleen kaoottinen mättö kertosäkeen tienoilla on ratkaisuna mielenkiintoinen ja kutkuttelee aivojen nyrjähtäneempään ilmaisuun tykästyneitä solupesäkkeitä. Koskettimet vetävät myös eniten muista instrumenteista irrallaan olevia kuvioita, mikä pääosin toimiikin. Genrerajat paukkuvat jälleen, mutta EP:n päätösbiisiä pitäisin kuitenkin äänitteen kiinnostavimpana kappaleena. Se on myös kappalemateriaalista vähiten verrattavissa muiden yhtyeiden tuotoksiin. “The Second Vengeance Orchestra” on kolmikosta myös selvästi erilaisin ja ehkä oikeastaan myös kypsin. Silti aloituskipale “We Thrive on Chaosin” kertosäemelodia kaikessa epäomaperäisyydessäänkin oli se, mikä tuntui parhaiten jäävän pysyvästi pääkoppaan kummittelemaan. Pakko myöntää että kyllä senkin tahtiin nyrkkiä (tai kolpakkoa?) nostelisi pimeällä klubilla.
Loppupeleissä on todettava, että vaikka kappalemateriaalissa on melkoisia tyylillisiä eroja, niin kyllä sieltä ilmaisujen aallokosta silti kuulee sen, että kyseessä on vielä sama bändi. Jokainen kappale kulkee omaa polkuaan, päätyen kuitenkin vielä samalle pitäjälle. Kovin en näe silti olevan varaa enää rajoja rikkoa. Vaikka tietenkin jos homma toimii, niin voihan sellainen olla tämän bändin juttukin. Täyspitkällistä äänitettä ajatellen pitäisin silti ihan hyvänä ideana tyylierojen kaventamista kappaleiden välillä. Samoin koskettimien käytössä ja soundeissa on vielä hiottavaa. Tällaisessa genressä se onkin melko haasteellista. Edellämainituista seikoista huolimatta näkisin kuitenkin että bändillä on paljon potentiaalia vaikka mihin, etenkin jos se ns. oma juttu vielä selkenee. Soitto/sävellystaidoista ei mikään ainakaan ole kiinni. Pisteisiin jätänkin lunastettavan potentiaalin mentävän aukon. Kyllä tässä kuitenkin kiinnostus tulevia julkaisuja kohtaan näet heräsi.
3½/5
Jari Ala-Kahrakuusi
[/three_fourth]
[one_fourth_last]
1. We Thrive On Chaos
2. And We Dream Of Our Demise
3. The Second Vengeance Orchestra[/one_fourth_last]
