[three_fourth]Yksi alkuvuoden odotetuimpia levyjä oli Ensiferumin One Man Army. Yhtyeen edellinen albumi Unsung Heroes (2012) oli suuremmalle osaa fanikuntaa melkoinen pettymys ja nyt miekat sekä kolpakot käsissä odoteltiin uutta tulemista ja paluuta yhtyeen loistoaikoihin.
One Man Army on lopulta hyvin tyypillinen Ensiferum albumi, oikeastaan juuri sellainen mitä osasikin odottaa. Muutamat yllätykset kohauttavat varmasti ensi kuunteluilla, mutta mitä enemmän levyä pyörittää niin myös nämä ”kohokohdat” sulautuvat levyn kokonaisuuteen kuin hiivanmakuinen väljähtänyt olut viikinkisarveen. Tunnustan, että en ottanut maistiaisia levystä kuin vasta fyysisen kappaleen käsiin saatuani. Frederikin mukana olo sai aikaan virneen naamalle, mutta kuitenkin positiivisella tavalla. ”Two of Spades” nouseekin Frederikin läsnäolon voimalla levyn iskevimmäksi kappaleeksi, jonka aikana olut läikkyy ja lavalla nähdään mitä erikoisempia tanssiliikkeitä.
Ettei hommaa lasketa ihan leikkimiseksi, niin kyllähän albumilta löytyy myös kovia kappaleita, joista levyn toinen raita ”Axe Of Judgement” edustaakin yhtyeen repertuaarin brutaalimpaa osastoa. Mietin jo miten hyvin tämä biisi laittaa livenä yleisön lämpimäksi. Biisin monikerroksiset osiot yhdistettyinä hienoihin kuorolauluihin, raskaampiin rutistuksiin kuin laukkakomppeihin toimivat todella hienosti. Perinteisempää viikinkimenoa edustaa ”Heathen Horde” joka matkustaa menneisyyteen ja sinne, missä ehkä yhtyeeseen ensikertaa ihastuit. Kappaleen kuorolauluosioita tarjoillaankin sitten enemmän kuin tarpeeksi. Vähän samoilla linjoilla mennään myös nimibiisissä ja tässä vaiheessa jään kaipaamaan Petri Lindroosin ääniskaalaan lisää leveyttä. Kuoro- ja taustalaulut toimivat hyvin, mutta vain sopivasti ripoteltuna, nyt niille annetaan mielestäni liikaa tilaa.
Albumin keskivaiheilta nousee kuin tuhkista ”Warrior Without a War”, jonka sovituksellinen toteutus hakee levyltä vertaistaan. Taustalaulut tuovat mieleen kauniiden viikinkinaisten armeijan, joka vaeltaa usvaisen ja hämyisen meren yllä hiukset lepattaen. Erittäin hieno ja tunnelmallinen kappale, joka tulee jäämään varmasti monen mieleen. Albumin loppupuolella vaivutaan paikoitellen unenomaiseen ja tyhjäkäynnillä kulkemiseen vaikka eeppiisen päälle 11 minuuttisen ”Descendant, Defiance, Dominationin” hienot osiot tyydyttävätkin kovimpien miekkamiesten- ja naisten tarpeet. Levyn viimeinen biisi on yllätysmomentin laannuttua oikeasti hyvä lajissaan. Se, että kuuluuko se tälle levylle on mielestäni toissijaista, koska näinkin räikeästi rajoja rikko tyyli on hatunnoston arvoinen asia. Jos satut kuulemaan Ensiferumia Iskelmäradion puolella, voit kerrankin olla vanhusten kanssa samaa mieltä. Saavutus sekin.
Tuotannollisesta tämän tason yhtyeiltä on turha odotella tylsiä teriä tai hengetöntä soundimaailmaa. Nykyajan muovisuuden loistaessa poissaolollaan puhdas ja viileähkön terävä yleissoundi kasvattaa levyn tunnelmaa kohti muinaisia metsiä ja kivilinnoja.
One Man Army on selkeä parannus edellisestä levystä. Vaikka yhtyeen huippulevyjen loistoon ei ylletäkään, niin albumia voi pitää positiivisena kokonaisuutena, josta ei parista notkahduksesta huolimatta selviä heikkouksia löydy. Ensiferum on jälleen kerran lähtenyt matkalle ja suunta on ylöspäin. Jos yhtye aikoo vielä alkuaikojen hohtoa saavuttaa, niin seuraavalla levyllä pitää olla jotain entistä suurempaa, koska sitä eivät enää iskelmätähdet tai tyylilleen täysin poikkeavat kappaleet pelasta.
8- / 10
Juha Karvonen
[/three_fourth]
[one_fourth_last]
1. March of War 01:32
2. Axe of Judgment 04:33
3. Heathen Horde 04:12
4. One Man Army 04:25
5. Burden of the Fallen 01:49
6. Warrior Without a War 05:24
7. Cry for the Earth Bounds 07:31
8. Two of Spades 03:39
9. My Ancestor’s Blood 04:30
10. Descendants, Defiance, Domination 11:20
11. Neito Pohjolan 04:10[/one_fourth_last]