Viime vuonna alkunsa saanut pääkaupungissa järjestettävä Easter Annihilation sai iloksemme jatkoa ja vuoden 2016 juhlia vietettiin tuttuun tapaan Bar Bäkkärin hyvissä puitteissa pääsiäisviikonloppuna. Paikalle oli saatu jälleen monipuolinen kattaus kotimaisia metallibändejä uusista tulokkaista kokeneisiin konkareihin. Lippuja tilaisuuteen myytiin ainoastaan ovelta, mikä todennäköisesti näkyi lopullisessa yleisömäärässä. Toisaalta paikalle saapuneet antoivat bändeille täyden kannustuksen, ja tunnelma paikan päällä pysyi korkealla molempina iltoina.
Perjantai 25.3.
Avausiltana Bäkkärillä oli luvassa äskettäin ”Land Of The Dead”-debyyttialbuminsa julkaissut Evil Drive, Itä-Suomen Distress of Ruin sekä ”Grey Heavens” merkkiteostaan promotoiva Omnium Gatherum. Melodinen death metalli oli jossain määrin yhteinen nimittäjä kaikille illan yhtyeille, mutta lähestymiskulma sovituksineen erilainen. Mukavaa oli huomata yhtyeiden merkkaritavaraakin olevan tarjolla heti portaita noustessa sisäänkäynnin yhteydessä. Väkeä virtasi sisään tasaisesti, joskin ensimmäisen yhtyeen aloittaessa tilaa Green Roomissa oli vielä reilusti.
Mukavasti pöhinää eri yhteyksissä herättänyt Evil Drive potkaisi tapahtuman käyntiin ”World Cleanersilla” ja tiukalla melodisen metallin ja thrashin keitoksella. Setti oli kevään mittaan elänyt niin, että aiemmin kuultu Motörhead-veto ”Killed By Death” oli vaihtunut Jeff Hannemanin kunniaksi vedettyyn ”Seasons In The Abyss”-klassikkoon. Slayer on aina Slayer ja vähäiset harjoituskerrat huomioiden esitys oli erinomainen. Myös uusi ensiesityksensä Bäkkärissä saanut biisi kuultiin ja ”Anti-Genocide” nostatti odotuksia jo bändin seuraavaa pitkäsoittoa kohtaan. Valmistelut levyn suhteen ovat ilmeisesti jo pidemmällä. Soundeissa lavalla näytti olevan joitain haasteita, mutta pääosin bändin yhdeksän kappaleen show iski hermoihin mainiosti. Viktoria karjui lauluosaston tuttuun manaaja-tyyliin ja verrattuna tulitikkuaskin kokoiseen On The Rocksin lavaan, jossa bändi edellisen kerran tuli todistettua, nyt muulla miehistöllä oli hieman enemmän tilaakin liikkua. Energisen esityksen päätteeksi tiskiin laitettiin ”Land Of The Dead”-albumin nimikkoraita sekä aina toimiva ”Iron Rain”-veto ja homma oli paketissa.
Joensuun Distress of Ruin laittoi seuraavaksi kehiin melodista death metallia hardcore-vaikutteilla. Yhtyeen keulamies ja myös Systematic Sickness Kinin keulilta tuttu Lauri Ruotsalainen karjui vakuuttavasti ja soittajilta ei ammattitaitoa puuttunut. Massasta erottuminen on se suurin uhka itä-suomalaisille, sillä juuri tämän tyylilajin tavaraa tuntuu nykypäivänä tulevan ovesta ja ikkunasta. Pelkkä asioiden hyvin tekeminen ei siis riitä, vaan omaa juttua pitäisi kaivaa musiikkiin ja sovituksiin selvästi enemmän. Bändin edellinen EP on vuodelta 2013, ja uusi single ”To Become Feathered” on ilmestynyt äskettäin. Lisää uutta materiaalia on lupailtu täksi vuodeksi, joten jäämme odottamaan mielenkiinnolla mitä kokoonpanolla on tarjottavanaan jatkossa. Hyvä esitys joensuulaisilta Bäkkärillä, mutta jäi tällä kertaa kahden muun illan yhtyeen varjoon.
Omnium Gatherum toimi ensimmäisen illan pääesiintyjänä ja otti tilan haltuun itseoikeutetusti vuosien kokemuksella ja varmuudella. 20-vuotista taivaltaan juhliva yhtye on noussut ansaitusti kotimaisen melodisen death metallin pioneeriksi. Juuri ilmestynyt ja komeasti Suomen albumilistan kakkoseksi noussut albumi ”Grey Heavens” sai luonnollisesti settilistassa paljon tilaa, ja uudet biisit istuivat livetilanteeseen mainiosti. ”Skyline” ja ”Frontiers” omaavat potentiaalia nousta tulevien vuosien kestosuosikeiksi.
Vokalisti Jukka Pelkonen huuteli useampaan kertaan yleisöä lähemmäksi ja roikkui eturiviä villiten jopa kattoripustuksista. Temput toimivat ja erityisesti loppua kohden ääntä alkoi lähteä Bäkkärin sisältä enemmän kuin kiitettävästi. Soundit yhtyeellä olivat tasapainoiset ja eri soittimet erottuivat mukavasti kokonaisuudessa. Pelkosen ohella kitaristi Markus Vanhalan työskentelyä oli myös ilo seurata miehen kiskoessa sooloja ja tarttuvia kitaraharmonioita lähes jokaisessa kappaleessa. ”New World Shadows” kruunasi hienosti ensimmäisen illan. Omnium Gatherum kannattaa tänä vuonna ehdottomasti tarkistaa, mikäli yhtye vain kohdalle osuu. Livekunto on nimittäin pitkäperjantain perusteella enemmän kuin kohdallaan.
Lauantai 26.3.
Toisen illan kattaus osoittautui vielä monipuolisemmaksi perjantaihin verrattuna. Luvassa oli progressiivista räimettä, voimametallia sekä itämaista mytologiaa Humavoidin, Dreamtalen sekä Whisperedin toimesta. Jälleen kellon siirtyessä osoittamaan klo 23 oli aika aloittaa tarkempi tutkimusmatka yhtyeiden maailmaan.
Espoolainen Humavoid sai kunnian avata toisen illan kattauksen. Bändillä on takanaan vasta yksi studioalbumi, mutta intoa riittää selvästi pidemmällekin ja yhtye haki esiintyjäpaikkaa ensi kesän Sweden Rockiin. Valitettavasti eivät tulleet valituksi, mutta kotimaassa. Huomio Humavoidin musiikillisessa ulosannissa kiinnittyy heti Suvimarja Halmetojan esittämään laulun ja koskettimien yhteispeliin, joka toi persoonallista sävyä sovituksiin. Myös kitaristi Niko Kalliojärvi tuki vokaaliosastoa hyvin. Jossain määrin yhtye tuntuu olevan kehittymisen tilassa, ja progressiivisen metallin keitos osoittautui tällä kertaa ehkä turhan vaikeaksi nieltäväksi seuraavien yhtyeiden suoraviivaisempaa materiaalia odottaneille. Kaikki instrumentit eivät myöskään miksauksessa kuuluneet yhtä selkeästi, joten tuntuu kuin kaikkea Humavoidin potentiaalia ei nyt saatu esiin.
Seuraavaksi lavalle astui omalla kohdallani illan odotetuin esiintyjä Dreamtale. Power metallin kovimpiin kotimaisiin nimiin 2000-luvun alusta kuulunut tamperelaisryhmä ei pettänyt innokkaita kuulijoita tälläkään kertaa. Myös soundit olivat kohdallaan ja jykevät läpi setin. Yhtyeellä on taito nostaa monessa liemessä keitetty ja kulunut genre musiikkinsa kautta selvästi toimivampaan valoon. Erityishuomion saivat tällä kertaa herrat Kolehmainen ja Keränen, joiden kitarat soivat hienosti yhteen ja etualalla Erkki Seppänen tarjoili korkeaa sekä kovaa tulkintaa. Laulujänteet kaikuivat hienosti ja olen aiemminkin ollut vahvasti sitä mieltä, että kyseessä on aliarvostettu esiintyjä.
Etualalla vaikuttaneiden pelimannien ohella, myös bassolinjat saatiin tässä kohden selkeästi kuuluville ja koskettimet taustoittivat menoa mainiosti. Bändiltä olisi ehdottomasti toiveissa kauan kaivattua uutta studiomateriaalia, sillä julkaistiinhan edellinen albumi ”World Changed Forever” jo kolme vuotta sitten. Setissä kuultu uusi kappale ”True Life” lupasi tältä osin paljon ja kakkosillan parhaan esityksen palkinnon pokkasi siis omissa kirjoissa kirkkaasti Dreamtale.
Iltaman ja koko Easter Annihilationin sai tällä kertaa päättää Whispered. Soittajat astuivat lavalle tutuissa kimonoissa, meikeissä ja tiukalla asenteella kiskaisten reilun tunnin setin samuraimetallia. Keikka toimi hyvänä nostatuksena yhtyeen toukokuussa ilmestyvälle kolmannelle albumille ”Metsutan – Songs Of The Void”. Tulevalta levyltä ennakkona julkaistu single ”Sakura Omen” saikin jengiltä hyvän vastaanoton. Laulaja/kitaristi Jouni Valjakka ärjyi vakuuttavasti ja satunnaiset itäiset folk-vaikutteet ja japanilaisen mytologian hyödyntäminen toivat hyviä säväyksiä esitykseen. Näitä olisi voitu hyödyntää enemmänkin. Vahvasti energisen ja monipuolisen Dreamtalen jälkeen Whisperedin pidemmän päälle varsin samoissa kantimissa kulkeneet kappaleet alkoivat illan hiipiessä syvemmälle pikkutunneille puuduttaa kuulijaa. Yleisö tuntui olevan hyvin menossa mukana ja eturivissä päät heiluivat ankarasti. Täältä suunnalta toiveena olisi uuden levyn tiimoilta jonkinlaista kaavan muutosta ja monipuolisuutta on toki luvattukin. Omassa rankingissa kaksi viimeistä yhtyettä olisi siis voinut vaihtaa paikkaa, mutta tästä huolimatta intensiteetillä Whispered keikkansa hoiti ja paikalla olleet poistuivat tyytyväisen oloisina maaliskuuksi lämpimään yöhön.
Mitä jäi käteen tämän vuotisesta Easter Annihilationista? Bändit esiintyivät vahvasti ja satunnaisista soundiongelmista huolimatta homma toimi kokonaisuutena hienosti. Erityistä plussaa esiintyvien yhtyeiden monipuolisuutensa, niin death metallia, progressiivisempaa koukeroita, melodista heviä ja voimametallia kaivanneet saivat omansa. Ehkä ensi kerralla repertuaaria vielä laajemmaksi ja mukaan perinteistä heavy ja black metallia. Yleisö antoi kaikille bändeille hyvän vastaanoton, mutta porukkaa olisi kiistatta saanut olla enemmän paikalla. Osasyynsä voi vierittää pyhille ja ennakkomyynnin puuttumiselle, ja jälleen kerran toivetta on esitettävä faneille. Ottakaa itseänne niskasta kiinni, tulkaa seuraamaan aitoa live-musiikkia ja tukekaa näitä kotimaisen hevin tapahtumia!
Raportti ja kuvat: Ville Krannila © Metalliluola
