Mikkeliläisen Dyecrestin historia on hyvin metalliväen tiedossa, eikä sitä tarvitse sen enempää kerrata. Edellisestä levystä on ehtinyt vierähtää jo peräti 13 vuotta, enkä rehellisyyden nimissä uskonut enää bändistä kuulevani.
”Are You Not Entertained?” on yhtyeen kolmas albumi ja se esittelee yhtä monetta kertaa uuden vokalistin. Tällä kertaa mikrofonin takaa löytyy myös Everfrostissa ja Northern Seerissa vaikuttava Mikael Salo, joka seuraa Kimmo Blomin sekä Janne Oksasen jalanjälkiä. Salo on hyvä kiinnitys, miehen äänestä löytyy laajaa skaalaa puhtaasta tulkinnasta karheampaan ilmaisuun ja parhaimmillaan mieleen tulee mm. Persuaderissa sekä Savage Circucsessa laulanut Jens Carlsson.
Edellinen levy ”This Is My World” (2005) ei onnistunut vakuuttamaan, eikä uutukaista kohtaan ollut suuria odotuksia, kun uutisia bändin paluusta levytysrintamalle alkoi tihkua. Olisiko kyseessä vain väsynyt yritys lähteä uuteen nousuun, vai onko nyt sellainen sudenhetki, jonka myötä Dyecrest tulee ja iskee puun takaa?
Levy alkaa lupaavasti ”Fading/Reaching”–”Red Alert” -kaksikon sylkiessä power metalia asteikon raskaimmasta päästä ja kumpikaan biiseistä ei ole huono. Mitään hittejä nämä tekeleet eivät ole, mutta ne sijoittuvat oman genrensä harmaan massan yläpuolelle ja pitävät mielenkiinnon yllä. Kolmantena kuultavan ”Stage Is Setin” pistäessä vieläkin paremmaksi, alkaa puseroon hiipiä väkisin pieni hyvän olon tunne. Seuraavassa kappaleessa lähdetään ojan puolelle, sillä ”No Fear” jää mieleen lähinnä ylipitkänä ja suhteellisen mitäänsanomattomana sävellyksenä, jota ei pelasta edes Piet Sielckin vierailu.
Tilanne korjautuu heti perään kohtuullisen hyvin tarttuvan ”First Born Angelin” myötä ja hetkeä myöhemmin Symphony X –henkinen ”Where The Light Was Born” rynnii kamppailemaan pääsystä levyn parhaimmistoon. Albumin loppupuoli on ilahduttavan vahva, eikä pahoja rimanalituksia tule vastaan. Parhaiten mieleen jäävät hetket ovat naislaululla vahvistettu surumielinen ”Nuku Vaan” sekä lopussa kuultava vahva slovari ”Winterblood”.
Albumi kärsii muutamasta asiasta, jotka rikkovat kokonaisuutta. Yhteensä 13 raitaa (joista toki kaksi on instrumentaali/välisoitto-kategoriaa) on liikaa, 8-9 biisiä tekisi kokonaisuudesta huomattavasti tiiviimmän. Nyt materiaalia on liikaa, vaikka tämä on ymmärrettävää pitkän levytystauon vuoksi. Toinen kompastuskivi on turhan pitkät biisit. Useammassa kappaleessa on hieman liikaa mittaa ja tämä syö sävellysten tehoa, lyhyempinä vaikutus olisi samanlainen kuin aiemmin mainitussa tilanteessa kappalemäärän suhteen.
Joskus miettii, mistä jäisikään paitsi, jos paiskoisi arvioita eetteriin kuunneltuaan levyjä vain kertaalleen. Tämä nimenomainen albumi kuulosti ensi pyöräytyksen jälkeen kankealta, väsyneeltä ja kehnolta. Levyä pyöriteltyä uudelleen ja uudelleen alkoivat biisit hengittää sekä kokonaisuus hahmottua. Klassikkoa tai oman genrensä merkkiteosta ”Are You Not Entertainedista” ei saa tekemälläkään, mutta hetkensä sillä on. Onko niin, että tässä on ”haasteiden kautta voittoon”-case kehitteillä? Dyecrestilla tuntuu olevan annettavaa ja mainituista puutteistaan huolimatta kyseessä on hyvä albumi. Seuraavaa julkaisua ei toivottavasti jouduta odottamaan 13 vuotta.
7/10
Miika Manninen
1. Fading/Reaching
2. Red Alert
3. The Stage Is Set
4. No Fear
5. First Born Angel
6. Breaking News
7. Are You Entertained?
8. Where The Light Was Born
9. For The Better (They Will Die)
10. Devil Dance
11. Nuku Vaan
12. Winterblood
13. The Time Has Come
