Progemetallin jättiläisen Dream Theaterin uran seitsemäs albumi ”Train Of Thought” (2003) oli kokoonpanon mittareilla yllättävän raskas tapaus. Albumi sai osakseen pääosin erinomaisia arvosteluja, joten progeheville kumartavat yhtyeen fanit odottivat kesää 2005 kuin kuuta nousevaa.
Kyseinen ajankohta oli monilla merkittävä, sillä ”Train Of Thoughtin” seuraaja ”Octavarium” ilmestyi tuolloin. Toisin kuin edeltäjänsä, mielipiteet tuntuivat jakautuvan useaan suuntaan, joten nyt on sopiva hetki ottaa tämä 20 vuotta täyttävä albumi uudelleen katsantoon.
”Octavarium” käynnistyy erittäin lupaavasti ”The Root Of All Evililla”, joka on taattuun Dream Theater- tyyliin reilu kahdeksan minuutin seikkailu raskaamman linjan maailmassa. John Petruccin hieno riffitulitus on kappaleen selkäranka ja soolo-osastolla kosketinsoittaja Jordan Rudess antaa yhdessä Petruccin kanssa sellaisen huikean näytteen osaamisesta, että heikompaa alkaa huimata.
”The Answer Lies Within” käynnistyy Pink Floyd– henkisesti ja kappale on mukava balladi, joka ei missään nimessä nouse bändin parhaiden hitureiden joukkoon. ”These Walls” on progepoppia, toki pienillä rankemmilla sävyillä höystettynä. Yhtyeen huikea virtuositeetti ei pysty peittämään sitä tosiseikkaa, että sovitus etenee koko ajan kuin käsijarru olisi päällä.
”I Walk Beside You” jatkaa edeltäjiensä linjalla, eli Dream Theater on tällä kertaa hämmentävän pop-vaikutteinen. Kappaleesta löytyy tästä huolimatta todella tarttuva kertosäe, joten biisi on levyn parhaiten maaliin osuva progepop-esitys, erityisesti kun C-osa ennen lopun modulaatiota on erittäin onnistunut.
Tässä vaiheessa kevyempi ote on saattanut lannistaa muutamat fanit, mutta ei huolta, ”Panic Attack” ja Petruccin 7-kielisen kitaran jykevien ririffien ympärille rakennettu viidakko on puhdasta nannaa progehevi-faneille. Kappale on levyn ehdonta eliittiä.
”Never Enough” pitää meiningin semi-rankempana, mutta valitettavasti biisi ei yllä edeltäjän tasolle, ollen vain sarjassa ”ihan kiva” sävellys. Loppuun Dream Theater on säästänyt kaksi massiivista järkälettä, eli lähes 11-minuuttisen ”Sacrificed Sonsin”, joka on tyylikäs sekä mahtipontinen progesovitus, joka seikkailee hämmentävän helposti tunnelmasta toiseen. Tahtilajien ja osien määrää ei kannata alkaa laskea. Niitä nimittäin löytyy.
Kaiken viimeistelee todellinen Magnum Eepos eli peräti 24 minuuttia kellottavan nimikappaleen ”Octavarium”. Tällaista biisiä on vaikea arvioida, koska se ansaitsi oikeastaan kokonaan oman tekstinsä. Sen verran huikealla tavalla Dream Theater seikkailee tunnelmasta toiseen, nostaen siinä sivussa hattuaan myös monelle vaikuttajalleen, oli kyseessä sitten Rush, Genesis, Beatles, Yes tai ELP. Loistava sävellys.
Heti alkuun on sanottava, että minulle ”Octavarium” oli aikoinaan pieni pettymys. Pidin kovasti ”Train Of Thoughtin” rankemmasta ilmaisusta ja valitettavasti tämä puoli Dream Theaterista on jätetty äpäräpojan rooliin tällä seuranneella LP:llä.
Toisaalta pelkkä ”The Root Of All Evil”, ”Panic Attack” sekä levyn nimibiisi ovat huikeita esityksiä. Eli mitä tätä kieltämään, ”Octavarium” oli ja on pieni pettymys Dream Theaterin komeassa diskografiassa. Tämä ei tarkoita, että albumi olisi huono sitä. Siitä ei vain kannata bändin maailmaan tutustumista aloittaa.
Kaupallisesti ”Octavarium” oli menestys, sillä esimerkiksi USA:ssa se nousi albumilistalla sijalle 36, Saksassa puolestaan sijalle 15 ja täällä Suomessa saatiin jopa kakkospaikka haltuun.
7+/10
Ilkka Järvenpää
1. Root Of All Evil
2. The Answer Lies Within
3. These Walls
4. I Walk Beside You
5. Panic Attack
6. Never Enough
7. Sacrificed Sons
8. Octavarium
