Dream Theater – Awake (1994)

Vuonna 1985 Bostonissa, USA:ssa perustettu Dream Theater onnistui vastoin kaikkia todennäköisyyksiä lyömään läpi toisella albumillaan ”Images And Words” (1992).. Keskellä kuuminta grungen nousukiimaa ilmestynyt levy oli jotain muuta kuin Nirvana, Pearl Jam tai Soundgarden tarjosivat.

Pesäero toisaalta tukkahevibändeihin oli lähes samaa kokoluokkaa. Näin ollen bändillä, jonka juuret olivat maineikkaassa Berkeleyn musiikkiopistossa, oli oma pieni rakonsa, jossa he saivat vapaasti kumartaa niin Rushille, Yesille kuin Pink Floydille, Yhtyeen musiikista oli helposti kuultavissa myös Iron Maidenin ja Judas Priestin vaikutteet. Toki Queensrÿche oli tehnyt vastaavan aiemmin, mutta Dream Theater vei kaiken pidemmälle, korostaen erityisesti soittajien huikeaa virtuositeettia.

Ennen studiosessioita sekä niiden aikana yhtye oli paineen alla, sillä levy-yhtiö painosti muokkaamaan musiikkia kaupallisempaan suuntaan, jotta seuraava levy nostaisi Dream Theaterin vielä pykälää suuremmaksi nimeksi, kuin se oli ”Images And Wordsin” myötä noussut. Tämä tavoite mielessä sulkeuduttiin studioon yhdessä tuottajakaksikko John Burdellin ja Duane Baronin kanssa. Miehet olivat maineensa huipulla muutama vuosi aiemmin ilmestyneen Ozzy Osbournen koviin myyntilukuihin yltäneen ”No More Tears” –LP:n myötä.

30 vuotta täyttävä ”Awake” käynnistyy ärhäkästi ”6:00”:n myötä. Biisi on taattua Dream Theateria. Hienoa virtuositeettia, tarttuvuutta ja luonnollisesti vähintään riittävästi tahtilajin vaihtoja sekä osia. Lähimmäksi levy-yhtiön toivomaa hittiä päästään mainion kertosäkeen sisältävän ”Caught In A Webin” myötä. Tätä ei siitä huolimatta julkaistu singlenä. Se olisiko siitä ollut toistamaan ”Pull Me Underin” menestystä, ken tietää? Joka tapauksessa bändi latasi heti albumin kahteen ensimmäiseen kappaleeseen kaiken osaamisensa ja lisää tarttuvaa melodisuutta tarjotaan ”Innocence Fadedin” kautta.

Dream Theater -mittareilla ”helpon” alun jälkeen bändi hyppää altaan syvään päähään massiivisella ”A Mind Beside Itself” -trilogialla. Sen avaa fanien rakastama ”Erotomania”, kun taas ”Voices” on eeppinen, lähes 10-minuuttinen Dream Theater -spektaakkeli. Trilogian päättää akustinen balladi ”The Silent Man”, joka on lajissaan kiva. Liekö tavoitteena oli tehdä Dream Theaterin oma ”More Than Words” tai ”To Be With You”, mutta kappale ei ole yhtä helposti lähestyttävä kuin nuo kaksi popimpaa sävellystä, eikä siitä tullut hittiä, vaikka se ymmärrettiin laittaa ulos singlenä.

”The Mirror” lyö heti alussa tiskiin albumin raskaimman kitarariffin ja edessä on huima matka raskaaseen progeheviin. Tätä samaa tarjoilee ”Lie”, joka haastaa edeltäjänsä kilpailuun raskaudessa. Kokonaisuutena biisi on mainio sävellys.

”Lifting Shadows Off A Dream” käynnistyy balladina kasvaen siitä täysikasvuiseksi teokseksi ja tätä seuraava ”Scarred” kellottaa ennen maaliin saapumistaan lähes 11 minuuttia. Levyn viimeinen esitys ”Space-Dye Vest” on rakennettu pitkälti kosketinsoittaja Kevin Mooren pianon ympärille. Moore on myös sanoittanut ja säveltänyt kappaleen, joka on tuttuun tyyliin massiivinen, pitkä ja jälleen onnistunut sovitus.

”Awake” edusti Dream Theaterin historiassa erään aikakauden loppua, sillä biisinteossa erittäin suurta roolia kantanut Moore päätti jättää rivit kesken levyn miksauksen. Monet alkuajoista yhtyettä seuranneet ovat sitä mieltä, että kosketinsoittajan menetystä ei pystytty koskaan paikkaamaan.

Soittajana Mooren korvasi vähintään yhtä pätevä Derek Sherinian, mutta katosiko samalla sävellyskynästä jokin tärkeä osa, se on toinen asia. Joka tapauksessa ”Awake” on yksi parhaista Dream Theaterin pitkäsoitoista, vaikka täydellisyyteen ei aivan ylletä. Kyseessä on levy, johon huomaan palaavani tasaisin väliajoin.

9-/10

Ilkka Järvenpää

1. 6:00
2. Caught In A Web
3. Innocence Faded
4. A Mind Beside Itself: i. Erotomania
5. A Mind Beside Itself: ii. Voices
6. A Mind Beside Itself: iii. The Silent Man
7. The Mirror
8. Lie
9. Lifting Shadows Off A Dream
10. Scarred
11. Space-Dye Vest