Dream Evil nosti panoksia kolmannelle studiolevylleen ”The Book Of Heavy Metal”, joka ilmestyi vain reilu vuosi erinomaisen edeltäjänsä ”Evilizedin” jälkeen. Ruotsalaisten tehokkuus perinteikkään metallin alueella oli jo aiemmin todistettu, mutta tässä otettiin vielä askel eteenpäin.
Nimikappale on mahdollisesti yhtyeen tunnetuin sävellys, ja tätä kelpaa yhä kuunnella. Biisi heiluu puhtaan kullan ja komedian rajamailla, kuten monet metallihistorian parhaat esitykset kautta historian. Snowy Shaw oli noussut bändin johtohahmoksi tässä vaiheessa, ja hallitsee kappaletta joka suuntaan mäiskivällä perkussiollaan. Shawn tavoin viimeisellä Dream Evil -albumillaan vaikuttanut Gus G. takoo riffiä ja sooloa hengästyttävällä tarkkuudella. Kaiken päällä vokalisti Niklas Isfeldt vetää korkealta ja kovaa.
Tästä eteenpäin ote säilyy vangitsevana. Tunnelmaa lisäävät massiiviset kuorot osuvissa kohdissa. Sovitukset ovat moni-ilmeisiä ja tempot vaihtelevat kappaleiden välissä tehden 50 minuutin albumista mielenkiintoisen ja selvästi paremmin aikaa kestävän kuin yleisesti tässä genressä soivat yhden nuotin ihmeet.
Tuottajana vakuuttavamman uran tehnyt kitaristi Fredrik Nordström on loihtinut levylle raskaan soundin, joka toimii yhtälailla raskaammissa kohdissa kuin kevyemmissä tunnelmoinneissa. Shaw on kirjoittanut suuren osan musiikista ja lyriikoista ja sen myötä käy selväksi, että jotain sielukasta bändin olemuksesta katosi kun rumpali siirtyi muihin kuvioihin.
Yksittäisistä biiseistä nimiraidan ohella voisi nostaa useita kohokohta, mutta mainittakoon ”No Way”, joka kuulostaa niin vahvasti Ozzy Osbournen soolotuotannolta ulvovine kitaroineen, ettei voi välttyä Gusin ennakoineen jo tulevaa pestiään Ozzyn riveissä. ”Tired” täyttää pakollisen voimaballadin tunnuskirjaston ongelmitta. Lopuksi ”Chosen Twice” on loistava melodinen teos, jonka laulusovitus aiemmin mainittujen kuorojen vahvistamana on täydellinen.
Shaw ja Gus jättivät yhtyeen rivit 2000-luvun puolivälissä, ja tästä eteenpäin Dream Evil alkoi väistämättä menettää otettaan. Levyistä tuli keskinkertaisia samaa melodiaa ja riffiä kierrättäviä kokonaisuuksia, joista huippuhetkiä sai kaivaa suurennuslasilla. Huumori ei enää kantanut, vaikka satunnaisesti musiikki sai edelleen sykkeen nousuun.
Bändi jäänee sivuhuomautukseksi suuremmassa genren antologiassa, mutta kannattaa joka tapauksessa laittaa ”The Book Of Heavy Metal” soimaan. Albumi toimii edelleen 20 vuotta myöhemmin vakuuttavasti.
9-/10
Ville Krannila
1.The Book Of Heavy Metal (March Of The Metallians)
2.Into The Moonlight
3.The Sledge
4.No Way
5.Crusaders’ Anthem
6.Let’s Make Rock
7.Tired
8.Chosen Twice
9.M.O.M.
10.The Mirror
11.Only For The Night
12.Unbreakable Chain
