2005 oli vuosi, jolloin Dimmu Borgir päätti palata juurilleen – ei pelkästään musiikillisesti, vaan konkreettisesti. Yhtye julkaisi uudelleen masteroidun ja osin uudelleen äänitetyn version vuoden 1996 kulttiklassikostaan ”Stormblåst”, joka aikanaan oli vielä suhteellisen nuhjuinen jatke debyytti ”For All Tid”:lle (1995).
Puolensa albumilla toki oli: ”Stormblåst” loi suuntaviivat Dimmu Borgirin tulevalle musiikille, säilyttäen vielä osan 1990-luvun vaarallisesta black metal -tunnelmasta. Uusintaversiointi ei ole pelkkä remasterointi, vaan kunnianosoitus menneelle ja samalla siirtymäriitti uudelle aikakaudelle.
Vuonna 2005 Dimmu Borgir oli jo noussut vuonojen maasta maailmanmaineeseen, ja heidän musiikkiaan kuultiin niin MTV:llä kuin Jyrkissä. ”Stormblåst MMV” tuntui olevan yritys palauttaa osa siitä mystiikasta, joka oli jäänyt vuosituhannen vaihteen toiselle puolen.
Albumi käynnistyy majesteettiselle ”Alt Lys Er Svunnet Hen” -raidalla, jonka uusi versio on kuin kylmä tuuli vuonon yllä: kirkas ja armoton. Äänimaailma on jo taattua 2000-luvun Dimmu Borgiria – toimii takuuvarmasti suurille massoille, mutta ärsyttänee hiomattomamman ilmaisun ystäviä.
Alkuperäisestä versiosta poiketen on Shagrath siirtynyt hoitelemaan lead-vokaalit ja Silenoz jäänyt tunnelmoimaan taustaosuuksia. Shagrathin vokalisointi sekä Hellhammerin tarkka rumputyöskentely tuovat levylle teknistä tarkkuutta, joka alkuperäisessä versiossa jäi varjoon. Selkeämpi ilmaisu tuo esiin myös tiukat riffit, josta ”Dodsferd” on kappaleen muodossa oiva esimerkki.
Vaikka ”Stormblåst MMV” on tuotannollisesti kuin yö ja päivä verrattuna vuoden 1996 versioon, on uusintakierrokselle onnistuttu tuomaan mukava annos vauhtia sekä vaaran tuntua. Kappalemateriaali on laadukasta kautta linjan, ja mukaan on mahtunut yksi uusi teos: ”Sorgens Kammer – Del II”, joka on hyvä tunnelmapala lunastaen paikkansa levyllä ilman sen kummempia moitteita. Albumin kohokohta on nimikkokappale ”Stormblåst”, joka vyöryy päälle – nimensä veroisesti – kuin jäinen myrskytuuli.
”Stormblåst MMV” on sekä uusintaversio että uudelleentulkinta. Albumi on luultavasti liian sliipattu niille, jotka haikailevat Dimmu Borgirin uran alkupuolen lo-fi-estetiikkaa, ja samalla liian vanhanaikainen sille kuulijaryhmälle, joka odottaa esimerkiksi ”Death Cult Armageddonin” (2003) kaltaista sinfonista spektaakkelia. Kyseessä on siitä huolimatta erinomainen levy, joka on edellä mainituista syistä saattanut jäädä Dimmu Borgirin albumikavalkadissa pimentoon.
8/10
Markus Salmela
1.Alt Lys Er Svunnet Hen
2.Broderskapets Ring
3.Når Sjelen Hentes Til Helvete
4.Sorgens Kammer – Del II
5.Da Den Kristne Satte Livet Til
6.Stormblåst
7.Dødsferd
8.Antikrist
9.Vinder Fra En Ensom Grav
10.Guds Fortapelse – Åpenbaring Av Dommedag
11.Avmaktslave
Ei oppinut hallitsemaan mitään soitinta, joten tyytyy kirjoittamisen ohella valokuvaamaan niitä, jotka tämän taidon omaavat. Vapaa-aikaa rytmittävät matkailu, kilpauinti ja black metal. Edellämainittujen lisäksi kiinnostunut eläimistä (ei siinä mielessä).
 Metalliluolan arvio, Markus Salmela.){kind=link}