Cradle Of Filth – Nymphetamine (2004)

Cradle Of Filthin uran alkutaipaletta väritti vahva goottimystiikka aina 2000 vuoden ”Midianiin” asti. Tämän jälkeen kuultiin popahtavampaa ilmaisua ”Damnation And A Dayn” (2003) muodossa, ja yhtyeen 20 vuotta täyttävä viides täyspitkä ”Nymphetamine” on melko lailla suoraa jatkumoa edelliselle. 1990-luvun puolelta tuttuun kovaa ja korkealta -kirkumiseen tykästyneet fanit tulevat pettymään myös tähän albumiin.

”Nymphetamine” alkaa vahvasti, ja ”Gilded Cunt” sekä ”Nemesis” tarjoavat vauhdikkaan lähdön kauhuromantiikan maailmaan. Tuotanto on laadukasta sekä ilmavaa ja Dani Filthin korneja sanoituksia ja osittain erittäin taitavia kielenkäänteitä on mukava hyräillä mukana. Nokkamies hoitaa myös vokaaliosuudet kunnialla, vaikka kuulijan mieli haikailee väistämättä uran alkupuolen mielipuolisiin laulusuorituksiin. Tiuhaan tahtiin vaihtunut rytmiryhmä ei onnistu tarjoamaan yllätyksiä suuntaan eikä toiseen. Toisinaan suorittaminen on jopa häiritsevän tasaista ja yllätyksetöntä.

Albumin nopeatempoisemmat raidat ilahduttavat, mutta todelliset yllättäjät löytyvät hitaammin rullaavalta osastolta: ”Absinthe With Faust” sekä Liv Kristinen tähdittämä ”Nymphetamine Overdose”, joista jälkimmäinen on melkein tyylipuhdas slovari, edustavat erilaista Cradle Of Filthiä, jota tähän asti on totuttu kuulemaan. Onko tämä jopa radiokelpoista extreme-metalia? Jollain tapaa nämä kyllä sulkevat toisensa pois.

Muutamat hienot kappaleet eivät silti onnistu pelastamaan albumia pitkin matkaa vaanivalta keskinkertaisuudelta. Levylle on mahdutettu yksinkertaisesti liian monta puhdasta filleriä. Muutaman kuuntelukerran jälkeen alkaa armoton kappaleiden yli hyppiminen, ja tiivistämisen tarpeesta kertoo myös osaltaan ehkä se, että albumin päättäväksi bonusraidaksi on valikoitu neljä minuuttia lyhyempi ”radioversio” nimikappaleesta.

Yhtyeen meriitiksi on tästä huolimatta luettava kyky ja uskallus uudistua – vaikka se tarkoittaisi vanhojen fanien mielten pahoittamista. Metallimusiikki koki melkoisia mullistuksia vuosituhannen vaihteessa; tyylisuuntauksia tuli ja meni, yhtyeitä syntyi ja kuoli, paikoilleen jääminen tarkoitti itsemurhaa. Cradle Of Filth on onnistunut luomaan nahkansa kerta toisensa jälkeen uudestaan, vaikka se on tarkoittanut rajojen rikkomista ja yleisille mielipiteille viis veisaamista – eikö se toisaalta ole rock’n’rollia, jos mikä?

7½/10

Markus Salmela

1.Satyriasis
2.Gilded Cunt
3.Nemesis
4.Gabrielle
5.Absinthe With Faust
6.Nymphetamine (Overdose)
7.Painting Flowers White Never Suited My Palette
8.Medusa And Hemlock
9.Coffin Fodder
10.English Fire
11.Filthy Little Secret
12.Swansong For A Raven
13.Mother Of Abominations
14.Nymphetamine Fix