Children Of Bodom löi itsensä osittain läpi vuoden 1999 ”Hatebreederilla”, mutta todellinen jackpot osui vuoteen 2000, jolloin ”Follow The Reaper” nosti yhtyeen treenikämpiltä maailmanmaineeseen. Oliko tämä yhtyeen uran musiikillinen huipennus vai vain välivaihe matkalla johonkin suurempaan?
Yhtyeen ensimmäinen albumi ”Something Wild” oli hienoudestaan huolimatta melkoinen raakile. Kappaleet eivät istuneet kunnolla pitkäsoittoformaattiin, albumia kuljettava punainen lanka oli ohuen ohut ja tuotanto vähän sinne päin. Edellisestä jalostui sittemmin klassikkoaseman saavuttanut ”Hatebreeder”, joka ei onnistunut viemään yhtyettä välittömään maailmanmaineeseen.
Kolmannella yrityksellä onnisti. ”Follow The Reaper” yhdisti yhtyeen aiemmilta teoksilta tutun raa’an metallisoundin melodiseen sisältöön, ja tuloksena oli purkkapopin lailla tarttuvaa, mutta samalla katu-uskottavaa melodista death metalia. Tämä kombinaatio onnistui tavoittamaan laajan yleisön metalliväkeä – ja mikä tärkeämpää – käsittämättömän joukon ihmisiä, jotka eivät olleet aiemmin kiinnostuneita raskaasta musiikista.
”Follow The Reaper” ei ehkä sisällä samalaisia superhittejä, kuten aiemmilta levytyksiltä tutut ”Downfall” tai ”Lake Bodom”, mutta on taas kaikin puolin valmiimpi ja eheämpi levykokonaisuus. Kappaleista on turha tehdä yksittäisiä nostoja – kukin valitkoon suosikkinsa. Vaihtoehtoja tällä albumilla joka tapauksessa riittää. Paitsi että kappelemateriaali on loppuun asti hiottua ja harkittua, on Alexi Laihon mestarillista (ja tällä kertaa selkeämmin esille tuotua) kitarointia ilo kuunnella kerta toisensa jälkeen.
On mielenkiintoista ajatella, kuulostavatko jotkin tietyt albumit erilaisilta eri elämänvaiheissa. Itse kuuntelin Children Of Bodomin uran alkupuolen tuotantoa paljon rankkoina teinivuosina, jolloin elämän suurimpina ongelmina olivat finnit sekä tyhmät mitään mistään ymmärtämättömät vanhemmat. Nyt kun albumeita tulee kuunneltua hieman erilaisessa elämäntilanteessa kuin silloin joskus, on vain todettava että on tämä nyt helvetin hyvää musiikkia! Moni yhtye on vuosien saatossa jäänyt, mutta Espoon viikatemiehet ovat pysyneet.
Väitän, että ”Follow The Reaper” on ollut Children Of Bodomin pitkän uran musiikillinen huipentuma, mutta ei missään nimessä huipentuma uran kokonaisuuden kannalta – tästä kaikki vasta alkoi. Albumi avasi portit taivaaseen ja nosti yhtyeen yhdeksi tähän asti menestyneimmistä suomimetallin sanansaattajista. Uudemmista levyistä ei liene tarpeen edes puhua samassa lauseessa, mutta fakta on se, että 2000-luvun alkuvaiheilla saavutetun maineen vuoksi harvassa ovat ne suuremmat kaupungit, joissa Children Of Bodom ei olisi esiintynyt, tai ne metallimusiikin ystävät jotka yhtyeen nimeä eivät tunnistaisi.
8/10
Markus Salmela
1. Follow The Reaper
2. Bodom After Midnight
3. Children Of Decadence
4. Everytime I Die
5. Mask Of Sanity
6. Taste Of My Scythe
7. Hate Me!
8. Northern Comfort
9. Kissing The Shadows
