[three_fourth]
Tuntuu uskomattomalta ajatella, että siitä on jo 24 vuotta kun Cannibal Corpsen raaka debyyttilevy ilmestyi. Levyn kannessa kävelevä ruumis syö itseään. Vielä enemmän sekaannusta aiheutti seuraavat levyn kannet, joista Tomb Of The Mutilatedin kansi oli paheksuttavin. Omat vanhempani varmasti miettivät , että onko teini-ikäisellä pojalla kaikki kunnossa, kun kuuntelee musiikkia missä öristään ja levynkannet ovat suorastaan kuvottavia. Minun mielestä kannet olivat tietenkin hienoja ja niille lähinnä naurettiin. Ei niitä kukaan “tosihevari” tosissaan ottanut. Näistä ajoista lähti käyntiin verinen hyökyaalto, joka ei ole vieläkään pysähtynyt. Nyt julkaistu A Skeletal Domain on yhtyeen kolmastoista studioalbumi. Bändi ei ole menettänyt otettaan vaan brutaali death metal porskuttaa eteenpään vahvempana kuin vuosiin.
Uudelle levylle muutoksia oli tehty sen verran, että tuottaja Eric Rutain sai väistyä Mark Lewisin tieltä. Tässä haettiin enemmänkin uusia näkökulmia ja modernisuutta musiikkiin, kuin että yhtye olisi ollut tyytymätön Eric Rutainin työhön. Ratkaisu oli varmasti oikea, koska soundillisesti ja tuotannollisesti levy on erittäin vahva kokonaisuus.
Levyn avaava ”High Velocity Impact Spatter” pistää vasarat ja lekat heilumaan ja murjoo sen verran vakuuttavasti, että ihme jos biisi ei saa kunniaa toimia tulevan kiertueen settilistan avaajana. Kappaleessa on jotain alkuaikojen raivoa, joka täydentyy erittäin teknisellä riffiosastolla. Bändi tuntuu elinvoimaiselta, eikä mitään keski-iän väsymystä ole havaittavissa. Levyn alku onkin takuuvarmaa Cannibal Corpsea. Biisit etenevät myrskyn lailla eteenpäin ja bassotaituri Alex Websterin kädenjälki kuuluu voimariffien seassa. “Corpsegrinderin” äänessä on voimaa ja mahtipontisuutta, joka kuljettaa biisit maalin vaikka sävellyksistä viimeinen viilto puuttuisikin. Cannibal Corpsen ongelma on monella levyllä ollut kappalemateriaalin samankaltaisuus ja tälläkin kertaa siihen ollaan vaipumassa kunnes ”The Murderer’s Pact” heittää veret naamalle ja iskee riffeillään kuulijan hereille. Biisin monipuolisempi rakenne sahausriffeineen ja sooloineen nostaa kappaleen levyn parhaimmistoon. Reilu viisi minuuttinen biisi esittelee yhtyeen edelleen kunnianhimoisena ja raivokkaana kuolemankoneena.
Levyn loppupuolelta on turha yllätyksiä odottaa. Yhtyeelle ominaiset laahustavat, hitaamman puoleiset runttaukset saavat myös levyllä osansa. Parhaiten ne tulevat esille brutaaleissa kappaleissa ”Icepick Lobotomy” sekä ”Vector Of Cruelty”. Biisit eivät sorru kumminkaan ylitsepääsemättömään fiilistelyyn, vaan veren vuodatus saa jatkua kun veitsikäsi on saanut hetken levätä.
Cannibal Corpse näyttää edelleen pitävän brutaalin death metallin mestarin viittaa harteillaan. 44 minuuttinen albumi pitää sisällään 13 kappaletta. Levyn kansitaide ei ole alkuaikojen veroinen, mutta kansivihkossa olevat Dexter-tyyliset valokuvat ovat tyylikkäitä. Biisikatraan parit heikommat sävellykset eivät vaikuta juurikaan levyn kokonaisuuteen kun vastapainoksi löytyy ”High Velocity Impact Spatterin” tai ”A Murderer’s Pactin” kaltaisia taideteoksia. Mielestäni on harmillista, että Cannibal Corpsen taitavat muusikot eivät saa ansaitsemaansa tunnustusta. Alex Webster on varmasti yksi metallimaailman parhaimpia basisteja eikä kitaristikaksikko O’Brienin ja Barretin taitojakaan voida väheksyä. A Skeletal Domain on hyvä albumi, josta riittää pureskeltavaa pitkäksi aikaa. Nosturissa todistetaan sitten uusien biisien toimivuus ja yhtyeen livekunto.
8 ½ / 10
Juha Karvonen
[/three_fourth]
[one_fourth_last]
01. High Velocity Impact Spatter
02. Sadistic Embodiment
03. Kill Or Become
04. A Skeletal Domain
05. Headlong Into Carnage
06. The Murderer’s Pact
07. Funeral Cremation
08. Icepick Lobotomy
09. Vector Of Cruelty
10. Bloodstained Cement
11. Asphyxiate To Resuscitate
12. Hollowed Bodies[/one_fourth_last]