Site icon Metalliluola

Bluesrockin ytimessä: Billy Gibbons & The BFG’s @ Tampere-talo 12.6.2023.

ZZ Top -legenda Billy Gibbons saapui ilahduttavasti kahdelle keikalle maahamme, joten Tampereella ja Helsingissä oli luvassa maukkaat illat juurevan bluesrockin parissa.

ZZ Top on tietysti se, mistä laulaja-kitaristi Gibbons parhaiten tunnetaan, mutta julkaisuissa löytyy myös kolme soolotyötä. Billy Gibbons & The BFG’s – ”Perfectamundo” ilmestyi vuonna 2015 ja jatkoa seurasi vuosina 2018 ja 2021, kun julkaisuvuoronsa saivat Billy F Gibbons -nimellä kauppojen hyllylle saapuneet ”The Big Bad Blues” sekä ”Hardrive” -pitkäsoitot.

Nyt Tampere-talossa konsertoinut kiertuekokoonpano kantoi nimeä Billy Gibbons & The BFG’s, missä Gibbonsin lisäksi musisoivat kitaristi Austin Hanks, sekä rumpali John Douglas. Trio-miehistöllä siis mentiin, joten lavalla ei nähty basistia. Illan kitarakaksikko taikoi kuitenkin myös bassosoundit soittimistaan esiin.

Keikka alkoi vakuuttavasti ZZ Topin ”Eliminator” -klassikolta poimitulla ”Got Me Under Pressure” -jyrällä ja loppuunmyyty yleisö sai varmasti heti kättelyssä sitä, mitä oli illalta tullut hakemaan. Bändi soitti konserttisaliympäristössä poikkeuksellisen kovaa ja ajoittain erityisesti laulu oli hukkua kitaravyörytyksen sekä rumpujen alle.

Lava ja valaistus olivat pelkistetyt. Ainoan rekvisiitan virkaa toimittivat lavan takaosaan sijoitetut neljä skeittilautaa. Gibbons ja Hanks olivat pukeutuneet ZZ Topin vuoden 1981 ”El Loco” -albumin henkisiin automekaanikon haalareihin.

Illan 19 kappaletta käsittänyt settilista tarjosi tasapainoisen kokonaisuuden, missä soolomateriaalin ohella vahvaa jalansijaa annettiin myös ZZ Topin tuotannolle. ”Eliminator” oli toki näkyvästi esillä ja vähemmän yllättäen siltä poimitut hitit ”Gimme All Your Lovin’” ja ”Sharp Dressed Man” saivat yleisössä aikaan illan reippainta liikehdintää. Toki istumakatsomossa kun oltiin, suurella osalla tämä liikehdintä tarkoitti lähinnä puhelimien nostamista kuvausasentoon ja oman videopätkän tallentamista näistä suosikkikappaleista.

Vanhaa herkkua illassa tarjottiin, kun bändi tarttui ZZ Topin vuoden 1971 debyyttialbumin ”Brown Sugar” -kappaleeseen. Tässä oli minulle ehdottomasta yksi illan kohokohdista. (Kappaletta ei pidä sekoittaa The Rolling Stonesin samannimiseen hittiin). Myös vuoden 1975 ”Fandango!” -levyn loistava ”Blue Jean Blues” herkisti kuuntelemaan ja tätä on sielukas blues parhaimmillaan!

Soolopuolelta nostan tärppeinä esiin kolmikon ”More‐More‐More”, ”Missin’ Yo’ Kissin’” ja ”West Coast Junkie”, jotka jyräsivät vastustamattoman tehokkaasti.

Illan viimeisenä kuullun ”La Grange” -klassikon jälkeen yhtye poistui kiitosten jälkeen lavalta ja ilta vahvan bluesrockin parissa oli paketissa. Salista poistuvassa ihmisvirrassa nähtiin hymyileviä ilmeitä ja hyväksyvää päiden nyökyttelyä, joten konsertti oli täyttänyt odotukset.

Osaan salin katsomolohkoista sai viedä talon baarista ostettuja juomia, tosin maanantai-ilta ei ole aivan paras ajankohta olutmyynnille. Jos keikka olisi osunut viikonlopulle, olisi tästä palvelusta saatu varmasti enemmän irti ja tunnelma salissa olisi noussut takuulla vielä pari pykälää korkeammalle. Nyt keikan aikana tyydyttiin lähinnä kohteliaisiin aplodeihin. Yleisön pieni varautuneisuus saattoi johtua silkasta kunnioituksesta bluesrockin legendaa kohtaan ja musiikista haluttiin nauttia keskittyneesti kuunnellen.

Mainio ilta.

Raportti ja kuvat: Hannu Juutilainen ©Metalliluola

Exit mobile version