[three_fourth]Isoja riffejä, huutoa, karjuntaa, olutta, dieselin katkua ja palavaa kumia. Näillä sanoin musiikkiaan kuvaa Tamperelainen metalliorkesteri Black Royal. Tuoreen Ep:n kannessa istuu vielä vuohi valtaistuimellaan niin kyllähän mielenkiinto väkisinkin herää yhtyettä kohtaan. Musiikillisia vaikutteita on otettu 90-luvun death metallista kuin 70-luvun rynkytyksestä. Nyt jos hapuilet kaapin pohjalta leveälahkeisia farkkuja, isokauluksisia paitoja ja keltalinssisiä aurinkolaseja, niin turhaan.
Kuuden biisin ep:llä on mittaa 23 minuuttia ja mikään läpihuutojuttu Black Royal ei todellakaan ole. Ahdistava ja raskas yleistunnelma luo painetta kuuntelijaan ja itsellä menikin ensimmäiset kuuntelut miettiessä, että mikä helvetin yhtye tämä on kun ei ole aikaisemin vastaan osunut. Painavat riffit ja erityisen hyvin pinnalla oleva basso ovat vain ensimmäinen kosketuspinta, jotka johdattelevat kuuntelijan syvemmälle Black Royalin luomaa paholaisenkin kanssa flirttailevaa tunnelmaa.
Mitään kuoropoikia Black Royalin jäsenet eivät ole ja sen kuulee musiikista. Laulaja Riku vetelee tummanpuhuvaa matalaa lauluaan erittäin hyvällä otteella. Kitarat jyrisevät vakuuttavasti alavireessä ja soundi on yksinkertaisuudessaan todella raskas. Rumpali Jukka kannuttaa iskut perille ja muutenkin peruskompit istuvat hyvin kappalekokonaisuuksiin. Joskus basistit jätetään yhtyeissä taustalle, mutta nyt on eri ääni kellossa. Peten basso luo erittäin hyvän kombinaation rumpujen kanssa. Muutenkin bassokuviot saavat tarpeeksi tilaa eivätkä sounditkaan ole mitään 70-luvun ”jynkytystä”. Tuotannollisesti MSTR-Studiossa on tehty erinomaista jälkeä.
The Summoning Pt.1 on tasainen kokonaisuus, jonne on ripoteltu hitaasti avautuvaa metalliryminää. Jos ensimmäinen kappale ”Black Royal” on hidasta doomahtavaa jopa Candlemassin tyylistä painavaa riffittelyä, niin vastapainoksi vauhtia lisätään ”All Proven Stupidyssa” jossa otetaan kaikki irti mitä diesel-moottorista on saatavissa. Levyn parhaimmaksi kappaleeksi nousee kumminkin puhtaita taustalauluja sisältävä ”Contagion Accident”, joka kuljettaa kuuntelijan western-saluunasta pimeimpiin metallikellareihin ja aina kannessa näkyvän vihtahousun luokse.
Black Royalin musiikki on loppujen lopuksi yllättävänkin monipuolista, jota värittävät oikeisiin paikkoihin isketyt melodiat, puhtaat taustalaulut sekä myös tunnelmalliset fiilistelyt. Vaikka lähtökohdat ovatkin hyvällä mallilla, niin haasteitakin tulee olemaan. Aavistuksen tasapaksu materiaali kaipaa vielä hiomista ja keinoja millä erottaudutaan joukosta. Jos omaat pitkän parran, ruman naamataulun sekä todellisen hevarin asenteen, niin Black Royal on sinun juttusi. Vahva pelinavaus ja jatkoa varmasti seuraa.
3+ / 5
Juha Karvonen
[/three_fourth]
[one_fourth_last]
1. Black Royal
2. Destination: Threshold
3. Contagion Accident
4. Festering Truth
5. All Proven Stupidity
6. Reformation[/one_fourth_last]