Beast In Blackin nousu kotimaisen ja koko mantereen voimametallin kärkijoukkoihin on ollut vakuuttavan nopea.
Yhtyeen toinen albumi ”From Hell With Love” on saapunut bändin kitaristien reilu vuosi sitten Metalliluolalle antaman lupauksen mukaisesti ja mikäli kaksikko Anton Kabasen ja Kasperi ”Kape” Heikkisen puheisiin on jälleen uskominen, kolmas seuraa yhtä nopeasti.
Kabanen ja Heikkinen kuvasivat viime vuoden aikana hektisen kiertueaikataulun lomassa tapahtunutta uuden levyn valmistelua, kitaraosuuksien työnjakoa, epäonneen päättynyttä syksyn 2017 W.A.S.P. -lämmittelykiertuetta, Beast In Blackin tulevaisuuden suunnitelmia sekä kunnianhimoisia tavoitteita.
Viimeksi istuttiin tässä reilu vuosi sitten ja puhe oli biisien valmiusasteesta jo toiselle levylle. Nyt ”From Hell With Love” on käsissä. Olette kiertäneet läpi viime vuoden todella tiiviillä aikataululla, missä välissä levy oikein valmistui?
Anton: Käytännössä ensimmäisen kerran painettiin rec-nappia toukokuussa 2018, pian sen jälkeen alkoivat festarikeikat. Eihän siinä muu auttanut kuin viikonlopun festarikeikkojen välissä arkipäivisin siirtyä studiolle ja viettää siellä aika hamaan tappiin asti. Samaan aikaan työstettiin lyriikoita. Siinä oli se pieni ero debyyttiin nähden, nyt oli deadline ja yleensä sanoitukset jäävät viime tinkaan. Yanniksen (Papadopoulos, vokalisti) lauluja nauhoitettiin iltaan, sen jälkeen jäin paikalle raapustamaan sanoituksia ja jatkoin aamulla. Se oli aika hektistä meininkiä. Totta kai sitä olisi mieluummin rauhoittunut kuukaudeksi tekemään homma valmiiksi, mutta ei siinä auttanut kuin hoitaa työ pois alta.
Kape: Aika viime tippaan meni se valmistuminen kyllä. Viime marraskuun alussa alkoi Nightwishin lämppärikiertue. Masteri tuli uunista 1-2 päivää ennen kiertueen alkua. Meni itse asiassa muutama päivä yli DL:n, mutta ei vaikuttanut onneksi mitenkään julkaisuaikatauluun tai muihin kuvioihin.
Anton: Olemme todella tyytyväisiä ja ylpeitä lopputuloksesta. Nyt tähtäin headline rundille tykittämään heavy metallia ihmisten lärveihin.
Levyllä tunnutaan välillä seilaavan kasarileffojen soundtrack-tunnelmissa. Disco-vaikutteet ovat läsnä vielä debyyttiä enemmän. Lopputulos tuntuu jakavan kuulijakuntaa.
Anton: Ei kyseessä ollut tietoinen ratkaisu, vaan soundista vain tuli sellainen. Valittiin biisejä, joista muodostui kokonaisuus, joka toimii.
Kape: Aina parempi juttu kun herättää reaktioita puolesta ja vastaan, eikä ole sellaista kädenlämpöistä vastaanottoa.
Anton: Ensimmäisellä singlellä ”Sweet True Lies” lähdettiin siitä, ettei ainakaan toisteta ”Blind And Frozenin” kaavaa jollain kakkosversiolla. Ja kakkossingle ”Die By The Blade” oli Berserk/Manga/Anime –tyylin veto, jolta osastolta meillä on myös paljon fanikuntaa. Feedbackin perusteella ratkaisu oli oikea. Tulossa on vielä kolmas kappale musiikkivideolla vahvistettuna.
Ensimmäisellä levyllä Kabanen hoiti sävellysvastuun yksin, suurimmaksi osaksi myös nyt mentiin kitaristin johdolla.
Anton: Luova prosessi eteni aika lailla samaan malliin kuin ensimmäisellä levyllä sitä deadlinea lukuun ottamatta. Ja lyriikoissa hyvä ystäväni, italialainen Paolo Ribaldini jeesasi. Hän diggaa Berserk/Manga –genrestä, josta oli apua. Paolo kirjoitti myös yhden lyriikan levylle kokonaan itse. Kaikki soittajat hoitivat oman tonttinsa erinomaisesti.
Sujuiko kitarakaksikon työnjako myös yhtä sopuisasti kuin ”Berserkillä”?
Kape: Meni 50/50 nytkin. Sain Antonilta biisit ja mietin niihin osuudet, sitten yhdessä päivässä vedin soolot purkkiin. Ei tarvinnut tuhlata omaa eikä kenenkään muun aikaa, vaan mahdollisimman tehokas työmalli studiossa eikä minkäänlaista epäselvyyttä siitä, mitä siellä tulisi tapahtua. Haluan suunnitella soolot etukäteen tarkasti ja sen mukaan mennään. Yksi lick taidettiin muuttaa yhdestä biisistä jälkikäteen lennossa.
Oliko Antonilla sama metodi?
Anton: Ei todellakaan. Minulla ei ollut mitään valmiina. Kapella oli soolot paketissa ja ryhdyin miettimään: ”mitä vittua minä oikein soitan?” En tiennyt mitään etukäteen, mutta lopputuloksesta piti tulla jotain, josta olisin ylpeä. Ja niin olinkin, mutta sen vuoksi omiin sooloihini meni viikko. Kape visioi oman juttunsa etukäteen hyvin tarkkaan. Pystyisin sen itse kyllä tekemään, jos organisoisin ajankäyttöni tehokkaammin, mutta jostain syystä en vain tee sitä. Sitten edessä on aina se sama paniikkiviikko soolojen äärellä. Jotenkin se silti aina onnistuu ja levylle päätyy jotain järkevää.
Miten soolojen toisto sitten livetilanteessa, tarkalleen vai vähän sinne päin?
Anton: Toiset osaa ja toiset yrittää! (naurua)
Kape: Kyllä itse soitan aika tarkalleen sen mitä levylläkin. Välillä toki kaikki tuntuu pelkältä tervanjuonnilta, mutta se kuuluu asiaan. Eikä omiin vahvuuksiin ole koskaan kuulunut improvisointi.
Anton: Näin puhuu vaatimaton virtuoosi…
Kape: Riman täytyy olla korkealla. Tänä päivänä soittajat ovat niin kovalla tasolla, että on pakko yrittää pysyä edes jollain tavalla hommassa mukana. Kuka tahansa voi oppia soittamaan nopeasti, mutta soittaminen tarkasti ja musiikaalisesti niin, että musiikissa on sisältöä – se on jo kokonaan toinen juttu. Sitä vain yrittää kehittää sooloja, jotka ovat jollain tavalla tuoreita ja puhuttelevat ihmisiä. Ei nopeus ole mikään itseisarvo.
Anton: Lempisooloni uudella levyllä on ”Unlimited Sin” –kappaleessa, jossa on varmaan kaikkein vähiten tilua Kapelta.
Kape: Tällä levyllä oli vielä haasteena se, että sooloslotit olivat lyhyempiä kuin edellisellä. Kun on vähemmän aikaa tehdä statement, on keksittävä jotain, mikä käy biisiin ja on samalla mielenkiintoista. Tällä levyllä vain asia oli näin ja oli toimittava niiden kehysten puitteissa, jotka annettiin.
Laulaja Yanniksen suoritus on jälleen kerran uskomaton ja monipuolinen.
Anton: Sitä tuntee jo kaverin äänen ja äänialan. Totta kai, kun opit tuntemaan jonkin instrumentin paremmin, yrität myös hyödyntää sitä laajemmin. Yannis on itse hyvin musikaalinen ja perfektionisti. Ei hän tyytynyt tuttuihin kaavoihin. Yannis menee laulukoppiin ja vetää aina sata lasissa, toisaalta hakien sitä mikä sopii biisin parhaiten ja samalla miettien jotain mitä ei ole vielä aikaisemmin kuultu.
Yanniksen ääni toimii myös livetilanteessa hienosti, eikä rankka keikkatahti tunnu kuuluvan missään.
Anton: En tiedä toista laulajaa joka olisi noin tikissä jokaisella keikalla. Joka päivä mies laulaa itsekseen vessassa ja bäkkärillä, illalla sitten lavalle ja täysillä mennään.
Kape: Yannis oli kipeänäkin jossain välissä, mutta se ei vaikuttanut lainkaan menoon.
Asuuko Yannis vielä Kreikassa? Miten harjoittelukuviot ovat sujuneet tästä näkökulmasta?
Anton: Yannis asuu Kreikassa. Lentoja buukkaillaan videokuvauksiin, promoihin ja treeneihin. Ihan hyvin toimivat kuviot. Ei ole toistaiseksi harkittu miehen siirtymistä lähemmäksi, mutta katsotaan miten hommat etenevät. Onhan se asunut joskus Amerikassa puoli vuotta, joten aika näyttää.
Levyjen välissä myös rumpali on vaihtunut ja Thunderstonesta sekä Agonizerista tuttu Atte Palokangas on saapunut kehiin.
Anton: Atte on 10/10 Beast In Black –miehiä. Etsimme tuuraajaa W.A.S.P. –rundille vuonna 2017 ja Force Majeuren rumpali Jaakko Nylund vinkkasi muutamaa nimeä. Atte oli ainoa näistä, jolle tuo kiertue sopi aikataulullisesti sekä töiden puolesta. No se rundi jäi lyhyeen. Sen jälkeen meillä oli toinen kiertue Saksassa Beyond The Blackin lämppärinä ja viimeistään sen jälkeen kaikki oli sitä mieltä, että pyydetään Atte mukaan bändiin pysyvästi.
Kape: Kaikin puolin asiallinen kaveri ja yhtä sekaisin kun me kaikki muut. Älytön äijä ja pelkästään hyvässä mielessä. Ja hyvä soittaja vielä, hän ei pelkästään soita rumpuja vaan tekee myös showta.
Mainitsitte kesken jääneen W.A.S.P. –kiertueen. Mitä siinä oikein tapahtui?
Kape: Blackie Lawless tapahtui. Neljä keikkaa ehdimme soittaa ja se loppui siihen. Se oli yhtä vittuilua alusta lähtien. Joka päivä tuli jotain uutta.
Anton: Viimeinen niitti oli Blackien vaatimus rahasta. Missään sopimuksessa ei ollut tästä mainintaa. Kesken kaiken aletaan kiristää. Ilmoitimme, että me emme maksa mitään, se on hei vaan.
Kape: Aikamoista pelleilyä. En tiedä elääkö Blackie edelleen jossain 1980-luvun maailmassa. Mutta turha sitä on muistella, mikä on tapahtunut, on tapahtunut. Silloin ei hirveästi naurattanut, kun tajuttiin ettei enää voida jatkaa rundilla, mutta nyt pystyy jo hymyilemään koko jutulle.
Anton: En halua olla taikauskoinen, mutta olikohan tässä jonkinlainen symbolinen kolmen mustan orin kilpa-ajo? Blackie Lawless, Beast In Black ja sitten oli vielä Beyond The Black…
Kape: Nyt etsitään syvältä merkityksiä. (naurua)
Tuon ikävän episodin jälkeen jälkeen yhtyeellä on ollut kuitenkin todella onnistuneita kiertueita aina viimeisimpään loppuvuodesta 2018 toteutuneeseen Nightwish-rundiin.
Kape: Kyllä. Keikkapaikat olivat sen kokoisia, että siinä tavoitti aivan eri luokan yleisön. Suurimmat olivat lähempänä 20 000 henkeä vetäviä areenoita. Sehän oli käytännössä enemmän lomareissu, kaikki puitteet olivat luksusta, järjestelyt toimivat moitteettomasti ja koko homma yksinkertaisesti toimi. Tuolla tasolla ei tarvitse enää todistella mitään, sillä Nightwish on lunastanut paikkansa jo ajat sitten. Lämppäriä ei tarvitse polkea vaan kaikki ovat kuin yhtä suurta perhettä. Varmasti saimme paljon uutta näkyvyyttä. Katsotaan nyt millä tavalla se heijastuu maaliskuun kiertueeseen.
Kotimainen teollisuusmetalliyhtye Turmion Kätilöt toimii silloin lämppärinä, ei aivan selvin valinta Beast In Blackin rinnalle?
Anton: Mausteita on monenlaisia. Kokeillaan nyt tätä. Management oli mukana pohtimassa asiaa ja mielestäni tässä on hyvä paketti kasassa. Turmion Kätilöt on suosittu yhtye ja heillä on fanikuntaa varsinkin Saksassa, joten kyseessä on win-win tilanne meille ja faneille. Lipunmyynti on mennyt hyvin, joten positiivisen odottavalla kannalla ollaan.
Onko settilistoihin luvassa tasainen poiminta molemmilta yhtyeen pitkäsoitoilta?
Anton: Molemmat levyt soitetaan aika pitkälti kokonaisuudessaan. Siinä on kuitenkin 90 minuuttia soittoaikaa.
Kape: Tarkoitus on treenata ”From Hell With Lovelta” kaikki kappaleet. Samalla on tarkoitus testata kuinka hyvin biisit toimivat livetilanteessa.
Kuinka levyn suuret syntikkamatot saadaan livenä toistettua, onko mahdollista joskus nähdä kosketinsoittaja osana Beast In Blackin kokoonpanoa?
Anton: Kosketinosuudet tulevat USB-tikulta. Praise the technology!
Kape: Ei ole kosketinsoittajaa tulossa. Kyse on yksinkertaisesti käytännön syistä. Vaikka sellainen lavalla olisikin, suurin osa osuuksista tulisi joka tapauksessa taustanauhalta. Massaa on niin paljon levyillä, ettei sitä kaikkea yksi tyyppi pysty soittamaan. Helpottaa myös yhtälöä monessa suhteessa, kun on yksi kaveri vähemmän mukana. Ei kyseessä ole mikään epäluottamuslause koskentinsoittajia kohtaan, se vaan yksinkertaisesti helpottaa säätöä, kun on vain viisi jäsentä mukana.
Anton: Pitäisi olla 3-4 kaveria puikoissa noita juttuja varten, miksi lähteä pilkkomaan sitä levyjen synahelvettiä?
Viimeksi kun juteltiin, oli sihtauksessa edessä oleva kiertuevuosi ja pohdittiin metallin klassikkonimiä joiden kanssa toiveissa olisi esiintyä samalla areenalla. Antonin suosikin Judas Priestin kanssa yhtye pääsi samoille festareille Hyvinkään Rockfestiin. Kapen toive AC/DC with Bon Scott jäänee ymmärrettävästi haaveeksi. Onko tälle vuodelle uusia toiveita keikkakavereista?
Anton: Rockfestissähän toteutui samalla kaksi unelmaa, kun Priestin lisäksi samana päivänä soitti myös Klamydia! Soitamme hyvin usein ennen keikan alkua nauhalta Klamydian ”Kemppainen”-kappaletta ja sen jälkeen Judas Priestin ”Night Crawleria”. Ja sen jälkeen huomaamme olevamme Rockfestissä Priestin ja Klamydian kanssa. (naurua)
Kape: Jätimme ”Night Crawlerin” pois setistä niillä festareilla. Olisi tuntunut jotenkin halpamaiselta soitella sitä siinä tilanteessa. Ian Hillin (Priest-basisti) kanssa ehdin paiskata kättä ja rumpali Scott Travis oli siellä myös. Yannis pääsi Rob Halfordin kanssa yhteiskuvaan. Priestillä oli siellä täysin oma bäkkäri-alue, joten sikäli ei ihme, ettei niitä ukkoja paljon näkynyt.
Anton: Suurin toive tulevalle taitaa olla nyt se, että päästään kasvattamaan Beast In Blackia suuremmaksi yhtyeeksi. Tehdään headliner-rundista voitokas kaikin puolin. Siinä on se suurin nälkä: päästä asemaan, jossa tämä on kaikille leipäpuu. Mielestäni onni on asia, joka pitää luoda itse. Beast In Black etenee juuri oikeaan suuntaan ja tehdään oikeita juttuja.
Kape: Jos kaikki hommat toteutuvat kuten suunniteltu, tie on auki hyvin pitkälle.
Mikä on herrojen oma suosikkibiisi ”From Hell With Lovelta” tällä hetkellä?
Anton: Nimikkobiisi kolisee kyllä hyvin tänne, mutta se riippuu päivästä. Ei minulla oikeastaan ole suosikkia.
Kape: ”Unlimited Sin” on ehkä se kovin tällä hetkellä, eikä pelkästään soolon vuoksi. Nimikappale on myös todella asiallinen. Mutta se riippuu minullakin päivästä, eikä levyllä ole yhtään heikkoa biisiä. Kaikki kappaleet toimivat.
Aika pistää homma pakettiin. Istummeko jälleen vuoden kuluttua tässä juttelemassa kolmannesta levystä?
Anton: Toivon mukaan. 1980-luvulla bändit julkaisivat levyn vuodessa. Se oli normaalitahti silloin. Suora selkä sekä viivoitin ja passi –meiningillä mennään.
Kape: Halutaan pitää homma kompaktina. Nykyään tuntuu olevan tahti sellainen, että aivan sama, kunhan biisit ovat pitkiä. Esimerkiksi Iron Maiden on tullut aika kauas siitä, kun julkaisivat parhaan kappaleensa eli ”Alexander The Greatin”. Siinä oli yhdeksän minuuttia ilman yhtään turhaa osaa. Nykyään Maidenin kappale kestää 20 minuuttia ja siinä vain toistetaan samoja osia uudelleen ja uudelleen. Ei se vielä tee hommasta progressiivista, että venytetään turhuuksiin sovituksia.
Viimeiset terveiset faneille ja Metalliluolan lukijoille?
Anton: Kiitos kaikille. Seuratkaa bändiä, tulkaa keikoille, nauttikaa meidän YouTube-tarjonnasta ja ostakaa levyjä. Toivottavasti tykkäätte ”From Hell With Lovesta”.
Kape: Ja kuunnelkaa Klamydiaa.
Anton: Vanhaa Klamydiaa. Kuunnelkaa Kemppaista.
Beast In Blackin ”From Hell With Love” –albumi ilmestyy 8.2.2019. Yhtye käynnistää Suomen kiertueen 20.2.2019.
Haastattelu: Ville Krannila & Raisa Krogerus
Kuvat: Hannu Juutilainen & Raisa Krogerus ©Metalliluola
