Puolalainen Batushka (suomeksi isä) on noussut hetkessä yhdeksi black metal – maailman kiinnostavimmista nimistä. Yhtyeen piiloutuminen mystisyyden verhojen taakse on kieltämättä asia millä huomio saadaan kiinnitettyä tämän päivän hektisessä elämänvirrassa liikkuviin faneihin. Vielä kun bändin jäsenten sanotaan olevan taustoiltaan menestyvistä yhtyeistä, niin salaliittoteoriat ja huhupuheet raivaavat tietä yhtyeen menestykselle. Oli kysymyksessä sitten esim. Mgla:n tai jopa Behemothin kaltaisten yhtyeiden jäsenistön salainen sivuprojekti niin julkisuuskuvassa on onnistuttu, puhumattakaan itse musiikista.
Jos Deathspell Omega albumillaan “Si Monumentum Requires, Circumspice” vavisutti mielenterveyttä ja laittoi pyhän kolminaisuuden toimimaan Saatanan kätyrinä, niin ruotsalaiset Funeral Mist sekä Ondskapt jatkoivat omilla tahoillaan mestarin työtä. Eli genre-määritelmänä voidaan puhua ns. religious black metallista johon myös Batushkan voi musiikillisesti lokeroida. Ortodoksisen kirkon menojen häikäilemätön hyväksikäyttö itse Saatanan nimeen voi olla ja on herkkänahkaisille liikaa, josta todistuksena Venäjän kiertueiden peruuntuminen. Sovituksellisesti Batushka liikkuu omissa sfääreissään ja mukana olevat kuorot sekä liturgiat sulautuvat paikoin nopeaankin mustan metallin messuamiseen täydellisellä tavalla.
”Litourgiya” koostuu kahdeksasta osasta joiden turha pilkkominen tuntuisi häväistykseltä. Albumi on tehty nautittavaksi kokonaisuudessaan eikä yksittäisten osioiden olemassaoloa kannata turhaan lausua, aivan niin kuin ei herran nimeäkään. Mutta vastoin yleisiä normeja levyarvostelun nimissä nostan III-osan levyltä ehkäpä helpoimpana tarttumapintana. Sävellykseltään suoraviivaisin mutta täynnä erilaisia koukkuja oleva kappale puskee raivokkaasti melodioiden saattelemana kohti pelastusta.
Batushka hyväksikäyttää musiikissaan myös painostavia elementtejä avoimilla soinnuillaan sekä hitaammalla tunnelmoinnillaan. Juuri kun hidastempoinen hekumointi on saavuttamassa päätepistettä, niin marssijärjestys muuttuu ja massiiviset kitarat maalaavat paikoin jopa post-metal hengessä taivaankaarta sysimustaksi. Oikeastaan juuri tämä yllätyksellisyys, vokalistin erittäin pahansuinen rääkynä sekä koko yhtyeen soittotaito tekevät Litourgiyasta niin hyvän albumin kuin mitä se todellisuudessa on. Mitä enemmän levylle antaa aikaa, sitä enemmän se tarjoaa musiikillista tyydytystä. Kuulokkeiden kautta voit jopa kokea hengellisiä herätyksiä, mikä on tämän päivän black metallissa lähes ennen kuulumatonta.
Soundillisesti levyn äänimaailma on vahvaa tekoa. Kitarat soivat tarvittaessa melodisina kuin murskaavina, aivan kuin osoittaen Saatanan voiman ja kauneuden. Rummut hakkaavat maailmanlopun tunnelmissa siinä missä basso sivaltaa ruoskan lailla uskovaisen selkään. Vaikka lähtökohtaisesti Batushka koskettaa musiikillaan marginaaliosastoa, niin en voi olla tekemättä hengellistä työtä ja julistaa yhtyeen sanomaan muillekin metalliveljille- ja siskoille.
9½ / 10
Juha Karvonen
1. Ектения I: Очищение
2. Ектения II: Благословение
3. Ектения III: Премудрость
4. Ектения IV: Милость
5. Ектения V: Святый вход
6. Ектения VI: Уповане
7. Ектения VII: Истина
8. Ектения VIII: Спасение