[three_fourth]Saksalainen kitaristivelho Axel Rudi Pell on kulkenut soololevyillään vankkumatonta tietä melodisen hevin etulinjassa jo yli 25 vuoden ajan. Viimeiset albumit ovat valitettavasti satunnaisia yksittäisiä poikkeuksia lukuun ottamatta alkaneet äärimmäisen puuduttavasti toistaa itseään. Nyt matkaamme kuitenkin 1990-luvun loppuun, jolloin Pell oli luovassa huipussaan ja teki kenties uransa kovimman albumin ”Oceans Of Time.”
Levy esitteli uuden laulajan; Hardlinesta tutun Johnny Gioelin, joka korvasi vokaaleissa 1990-luvun alusta mukana olleen Jeff Scott Soton. Koskettimiin saapui Rough Silkistä tuttu Ferdy Doernberg. Stratovariuksessa tuolloin vaikuttanut rumpali Jörg Michael teki viimeisen esiintymisensä tällä Pell-levyllä ja luottokannuttaja Mike Terrana astui pian paikalle. Näin vakiinnutettiin Pellin yhtyeen pitkäikäisin kokoonpano, joka hajosi vasta äskettäin Terranan postuttua takavasemmalle.
Tyypillinen Pell-levyjen aloitusintro saattelee matkaan nopean ”Pay The Pricen,” joka tarjoilee terävää riffittelyä ja Gioelin heti kotoisalta kuulostavaa korkeaa ja melodista tulkintaa. Toisena varsinaisena kappaleena sitten kuullaan legendaarinen ”Carousel” esitellen Axel Rudi Pellin sävellys- ja soittotaidon parhaimmat puolet. Biisi on oikeastaan prototyyppi siitä miten keskiaikaisilla vaikutteilla höystettyä melodista heviä tulee tehdä. Pellin vahvuus verrattuna moneen neoklassiseen vinguttajaan on nimenomaan miehen taito tehdä tunnelmallisia ja melodisia kappaleita, joissa ei joka sekunti kuulla yletöntä kitarasooloilua. ”Oceans Of Timella” on hetkiä, jolloin kitaristi on täysin hiljaa antaen musiikin edetä luonnollisesti. Pellin taitava soitto palvelee jatkuvasti kappaleita, eikä kyseessä ole pelkästään kitaran ehdoilla tehtyä äänivirtaa.
Levy jatkaa polkuaan jatkuvasti korkean tasonsa säilyttäen. Eeppisellä puolella tarjoillaan kultakauden Rainbown ja Dio-ajan Black Sabbathin jalanjälkiä kulkeva hieno ”The Gates Of The Seven Seals.” Nimikappale puolestaan on yksi hienoimpia voimaballadeja, joita tässä genressä on sävelletty. Siitä on Pell myöhemmin jostain syystä tehnyt täysin turhan uutuusversionkin. Lopusta löytyy vielä unohdettu klassikko ”Holy Creatures”, joka päättää hypnoottisen kitaran ja laulun yhteismelodian myötä albumin todella vahvoissa tunnelmissa. Lisäksi esiin on nostettava ”Living On The Wildside,” joka osaa kaikilla perusmausteillaankin koukuttaa kuuntelijan vastustamattomasti.
Tuotanto on Pellin itsensä ja pitkäaikaisen yhteistyökumppanin Ulrich Pösseltin käsialaa, ja todella onnistunut kaikkien instrumenttien noustessa hyvin pinnalle. Myös Gioelin jokainen nyanssi ja ähkäisy ovat selkeästi kuultavissa. Albumi myi aikanaan hevin lama-aikana varsin mukavasti saatellen Pellin kiertueelle uuden menestyksen siivittämänä. Jostain kumman syystä miestä on aina ollut satunnaisia festivaaliesiintymisiä lukuun ottamatta äärimmäisen hankala saada esiintymään kotimaansa ulkopuolelle, ja pyyntöjäkin tästä on jo 1990-luvulla lähetetty managereille.
Joka tapauksessa ”Oceans Of Time” on Pellin uran kruununjalokivi ja levy jonka pariin on aina äärimmäisen mukava palata.
9+ / 10
Ville Krannila
[/three_fourth] [one_fourth_last]
1.Slaves Of The Twilight
2.Pay The Price
3.Carousel
4.Ashes From The Oath
5.Ride The Rainbow
6.The Gates Of The Seven Seals
7.Oceans Of Time
8.Prelude To The Moon
9.Living On The Wildside
10.Holy Creatures[/one_fourth_last]
Hevimaailmassa vaellettu jo 1980-luvulta. Monipuolisen metallimusiikkiin syventymisen, perheen sekä työn ohella ajan vievät kolme koota; kirjoittaminen, koulutus ja kuntoilu.
