At The Gates – Slaughter of the Soul (1995)

[three_fourth]90-luvun puoliväli oli raskaamman musiikin osalta kokeileva ja osittain myös synkkä ajanjakso. Perinteiset heavy metal – yhtyeet sukelsivat merenpohjaa ja death metallin hyökyaalto oli tuhonsa tehnyt ja yhtyeitä hävisi kartalta sitä mukaan kuin niitä olisi syntynytkin. Muutoksen tuulet olivat puhaltaneet ruotsinmaalta jo jonkin aikaa.  Göteborgista lähtöisin oleva At The Gates oli vuoteen 1995 mennessä julkaissut kolme albumia, jotka risteilivät melodisen death ja black metallin rajamailla. Näin jälkikäteen tarkasteltuna levyistä oli poimittavissa se kehityssuunta mikä konkretisoitui seuraavalle albumille. Marraskuussa 1995 nimittäin iskettiin pihalle levy, joka oli yksi suurimpia tekijöitä melodisen death metallin kehitykseen ja suosioon.

Slaughter Of The Soulia pidetään monesti genren läpimurtolevynä. Tyylillisesti musiikillisia linjauksia oli harrastettu jo aikaisemin, mutta kyseisellä levyllä biisimateriaali oli sen verran vahvaa ja tasaista, että albumin nostaminen klassikkoasemaan on ansaittua. 11 kappaleen kokonaisuus huokuu jotain selittämätöntä vihaa ja raivoa, joka tihkuu yksittäisistä kappaleista vahvemmin kuin yhdestäkään aikakauden muusta saman genren levystä. Albumin keskeinen teema on raivoisat ja repivät kitaramelodiat jotka tempon vaihdosten yhteydessä saa kylkeensä raskaampia runttauksia. Jos kitarat tuottavat laavanpunaisen hehkuvaa energiaa niin en voi jättää mainitsematta laulaja Tomas Lindbergiä, jonka vokalisoinnin katkeruus ja viha ovat lähes käsin kosketeltavissa.

At The Gates on onnistunut luomaan albumille hyvin synkän ja lohduttoman maailman jota myös sanoitukset tukevat. Viimeisetkin elämään uskovat karkurit otetaan kiinni tumman taivaan repeytyessä kahtia. Levyn kantta mukaillen oranssinpunainen väri valtaa pilvimassat työntäen niitä vain kauemmaksi, kunnes lopulta hehkuvasta helvetistä ratsastaa paholaisen kätyrit tulivaunuillaan tuhoten kaiken maanpäällisen elämän. Jollain tapaa albumin vahvuus heijastuukin tähän apokalyptiseen tunnelmaan, jota eksklusiivinen musiikkielämys jollain sairaalla tavalla täydentää.

Slaughter Of The Soulin tasaisesta materiaalista voisin nostaa esille avauskappaleen ”Blinded By Fearin”, jonka intro johdattelee kuuntelijaa tulevaan. Biisin alkuriffit piirtävät veriset urat koko albumille saaden kuuntelijan sätkimään kuin sähkötuolissa vajaa kolmeminuuttisen raivovyyhdin ajaksi. Yhtään heikommaksi eivät jää riffijyrä ”Under A Serpent Sun” tai tuskanhuuto ”World Of Lies”. Kuriositeettina on mainittava kappaleen ”Cold” erittäin taidokas neoklassinen kitarasoolo jonka Andy LaRocque kävi levylle soittamassa.

Järkevästi rakennettu biisijärjestys pitää huolen, että vähän päälle puolituntia kestävän levyn parissa aika ei käy pitkäksi. Tuotanto on ensiluokkaista ja jokaiselle soittimelle on luotu oma rooli jota rähisevä ja voimakas soundimaailma tukee. Levyn ainoaksi nimelliseksi heikkoudeksi jääkin tietty kaavamaisuus, joka voi tehdä tottumattomalle kuuntelijalle levystä aavistuksen hankalasti lähestyttävän. En voi olla myöskään mainitsematta albumin kannessa käytettyä Papyrus-fonttia, joka on häpeätahra muuten tyylikkäässä kansikuvassa. Näistä pienistä epäkohdista huolimatta Slaughter Of The Soul on ehdottomasti yksi vuoden 1995 parhaimpia metallijulkaisuja ja ajaton klassikko, jonka toivoisi löytyvän kaikkien metallifanien levyhyllyistä.

9-/10

Juha Karvonen

[/three_fourth]
[one_fourth_last]

1. Blinded by Fear 3:12
2. Slaughter of the Soul 3:03
3. Cold 3:27
4. Under a Serpent Sun 3:59
5. Into the Dead Sky 2:12
6. Suicide Nation 3:36
7. World of Lies 3:35
8. Unto Others 3:11
9. Nausea 2:23
10. Need 2:36
11. The Flames of the End 2:56[/one_fourth_last]