Site icon Metalliluola

Anzillu – Ex Nihilo (2023)

1. Needles (On My Nerves) 2. Mental Graveyard 3. Trumpets Of War 4. The Cleansing Flame 5. Discordia 6. Dauntless 7. Splinter in the Mind’s Eye 8. Vultures 9. Ex Nihilo

Kotimainen vuonna 2019 perustettu nelihenkinen ääripään kaahaukseen painottunut Anzillu on kitaristi Jesse Kämäräisen lohtulapsi. Miehen aiempi viritys Inkvisitor hajosi kesken albumin työstön, eikä hyvää materiaalia voinut jättää käyttämättä. Muinaisen Sumerian kielestä nimensä saanut Anzillu sai syntyä ja debyyttialbumi “Ex Nihilo” (latinaksi “tyhjyys”) julkaistiin tammikuussa 2023. 

Bändin hieman hassuhkolta kuulostava nimi tarkoittaa kammotusta, joka sopii oikein hyvin nelikon soundiin, jossa ei kuulla yhtäkään rumpusamplea tai autotunea. Levyn ottoja ei ole korjailtu ja autenttisuus kuuluu kokonaisuudessa – enemmän hyvässä kuin pahassa. Taustalla häärivät äänityshommissa Nino Laurenne ja Svante Forsbäck ja kokonaisuus on laadukasta turpaanvetoa. Albumin ylituottaminen olisi vienyt siltä parhaimman terän ja hengen. 

Kitaristi Kämäräisen lisäksi yhtyeessä vaikuttavat vokalisti Teemu Kemppainen, basisti Rasmus Kantonen ja kitaristi Sami Katajainen. Albumin rummut on nakuttanut sessiorumpalina Tino Jäntti.

Yhtye ei halua lokeroitua yhden genren vangiksi ja “Ex Nihilo” onkin määritelty ehkä hieman mähmäisesti extreme metalliksi. Omaan korvaani albumi on kuitenkin pykälää rankempaa ja kiukkuisempaa thrashiä. Anzillun voisi kiteyttää Destructionin, Exoduksen ja Kreatorin yhteiseksi siitoslapseksi, jolle on ruiskutettu hieman steroideja kroppaan. 

40 minuutin session kappaleet sekoittavat thrashiä, äärijytkettä ja groovea. Mukaan mahtuu myös kaihoisampi ja levyn parhaimmistoon kuuluva “Discordia”. Vastavuoroisesti albumin rehellisin mättöbiisi ”Vulture” potkii legot suusta ja livahtaa hiukan jopa grindin puolelle. Pääsääntöisesti vauhti on helvetinmoista ja sinkkunakin julkaistu avausraita “Needles (On My Nerves)” avaa parhaiten bändin sielunmaisemaa ollen levyn kärkibiisejä . “Ex Nihilo” -albumin outolintuna voidaan pitää yli kahdeksanminuuttista tittelibiisiä, jonka maalaileva progeilu hieman poikkeaa muusta linjauksesta. Levyn päätösraidaksi tämä on kuitenkin oiva osoitus, että Anzillusta löytyy osaamista moneen soppeen ja jättää rikkaamman fiiliksen kokonaisuudesta. 

Vahvan biisimateriaalin lisäksi levyllä on sopivasti vaihtelua ja miltei jokaisesta biisistä löytyy ne oikeat koukut. Olisi ollut sääli jättää Iknvisitorilta jääneet kappaleet jonnekin pöytälaatikkoon unohduksiin. Vahva suositus äärilaidan metelin ystäville ja Anzillu on avannut omalta osaltaan vuoden 2023 varsin laadukkaalla tuotoksella.

8,5/10

Bändin linkit:

Exit mobile version