Punk-iltamat Henry’s Pubissa, Kuopiossa 17.6.2016: All Over Maniacs, Kumikameli ja J.M.K.E.
Viikkoa ennen juhannusta saatiin tanssia keskikesää hieman etuajassa suomalais-virolaisissa punkrock-kinkereissä Kuopion Henkassa. Illan viihdyttämisestä vastasi helsinkiläinen kvartetti All Over Maniacs, hieman pidemmällä kokemuksella musiikillista sekametelisoppaa veivaava Kumikameli sekä virolainen punk-legenda J.M.K.E. Sekä J.M.K.E. että Kumikameli juhlivat tänä vuonna 30-vuotista uraansa. Kumikamelihan tunnetaan myös sivuprojektistaan humppa-coveryhtye Eläkeläisistä.
All Over Maniacsin aloittessa reippaan settinsä, oli yleisöä kertynyt paikalle joitain kymmeniä. Lavan edessä parveili aktiivisten musiikinystävien joukkio, mutta pääosin kuuntelijat lymyilivät pöydissään tai hieman etäämmällä. AOM:n energinen trash-henkinen punkrock sai yleisön nyökkäilemään ja notkistelemaan polviaan ryminän tahdissa, mutta varsinaista villiintymistä ei lavan edessä tapahtunut. “Itä-Saksa” ja päätösbiisi “Minä Olen Laki” houkutteli muutaman fanin lisää lavan eteen joraamaan. Setissä kuultiin enimmäkseen biisejä yhtyeen tuoreimmalta, viime vuonna julkaistulta ”Heikoilla Jäillä” –albumilta, mutta muutama vanhempikin kipale soitettiin. Esimerkkinä juuri aiemmin mainitut Itä-Saksa ja Minä Olen Laki.
Yhtyeen lavashow oli eloisa ja suoraviivainen. Henry’s Pubin lavalla mahtui myös rumpalia lukuun ottamatta kaikki juoksentelemaan ja pomppimaan sopivasti. Yhtyeen liikkuvaisin jäsen basisti Tomi Laaksonen ehti esiintymisen aikana näyttämään perinteisen tukanlennätyksen lisäksi mm. leveää haara-asentoa lavalta sprinttailua..
AOM:n setti soi Henkkaan suorastaan harvinaisen sopivalla äänenvoimakkuudella. Basso ja rummut täristi hetkittäin sopivasti lattiaa, mutta jopa lavan edessä erotti laulun, taustalaulut ja soittimet varsin mukavasti. Seurueeni kommentoi ettei sanoista saanut selvää, mutta mielestäni se menee enemmän Noljakan ärjähtelevien vokaalien kuin äänentoiston piikkiin. Biisit tuntevalle laulun kuuleminen tai erottaminen ei tuottanut lainkaan vaikeuksia.
Kumikamelilta tämä oli minulle ensimmäinen keikka, enkä ole tuotantoonkaan aikaisemmin juuri perehtynyt. 30-vuotisen taipaleen varrelta Kumikamelille on kertynyt musiikillisesti hyvin kirjava tuotanto vaihtoehtorockista ärhäkkään punkkiin. Tämä kuului myös soitetussa setissä. Musiikillisen tyylin aaltoilua enemmän kuitenkin huomioni kiinnittyi biisien sanoitusten hersyvään mustaan huumoriin. Kumikamelin uusin levy ”Verta ja Suolia” ilmestyi toukokuun alussa, joten keikalla kuultiin luonnollisesti paljon näitä uusia biisejä.
Bändin aloittaessa Henry’s Pubiin ja lavan eteen kertyi enemmän väkeä ja paljon uusia naamoja. Enimmäkseen kuitenkin vähän peremmällä pystyi hyvin välttämään kaiken fyysisen kontaktin kanssakuulijoiden kanssa näin toivoessaan. Lavan edessä jammattiin, heilutettiin tukkaa, huudeltiin toivebiisejä ja laulettiin mukana esitykseen osallistuen.
Solisti Toppo Koposen välispiikit seurasivat samaa pimeän humoristista linjaa kuin biisien sanoituksetkin. Settilistaa seurattiin myös joustavasti. Esimerkiksi kertaalleen hypättiin biisin yli seuraavaan, koska Toppo ei muistanutkaan juuri nyt sanoja ”Keijusalamaan”. Biisin sanat muistuivat mieleen seuraavan biisin aikana, joten Keijusalama kuultiin kuitenkin.
Itselleni illan viimeinen bändi J.M.K.E. oli odotetuin esiintyjä. Vimmaista, poliittista virolaista punkkia kuunneltiin peräkylillä sanoituksista mitään ymmärtämättä joskus 90-luvun alkupuolella moneen kertaan kopioiduilta C-kaseteilta, mutta koskaan en ole aikaisemmin päässyt bändiä livenä näkemään. Yhtyeen tuotannon linjaus on vaihdellut vuosien vieriessä. Poliittisimmat, neuvostovaltaa kritisoivat alkutaipaleen biisit saattavat vaikuttaa nykyään kummallisilta ja kaukaisilta. Kuten solisti Villu Tamme lavalla kommentoi, että hän vieläkin laulaa vanhoista asioista, joita ihmiset eivät enää muista.
J.M.K.E.:n aloittaessa riehaantui lavan eteen pogoileva pitti, villeimmät ilman paitaa. Yleisöstä huudeltiin myös toivebiisejä, varsinkin yhtyeen ehkä tunnetuinta biisiä ”Tere Perestroika”. Vaikuttaisi siltä, että J.M.K.E. houkutteli paikalle eri ihmisiä kuin aiemmat esiintyjät, koska osa kasvoista vaihtui lavan edustan tienoilla. Illan edetessä porukka lisääntyi hissukseen muutenkin ja J.M.K.E.:n soittaessa Henkassa oli jo ihan tunnelmallista.
Tammen lavaesiintymisessä näkyi ikä ja pitkä ura punkin parissa. Jaksaakseen laulaa vimmaisella punk-energialla piti Villu välillä lyhyitä jutustelutaukoja tasatakseen hengitystään. Ääni kesti koko keikan ja J.M.K.E. soitti reippaan setin räyhäkästä punkkia. Esityksessä kuultiin mm. paljon toivottu ”Tere Perestroika” ja punk-coverversio Juice Leskisen biisistä ”Eesti”.
Vaikuttaa siltä, että äänenvoimakkuutta nostettiin piirun verran jokaisen bändin kohdalla, mutta vielä J.M.K.E.:nkaan kohdalla vaatteita ei saanut lepattamaan volyymin vuoksi muuten kuin osumalla vahingossa ihan kaiuttimen viereen.
Kolmen bändin ilta alkoi suomalaisittain varsin mukavalla aikataululla jo kello 22.00. Bändien jälkeen jaksoi vielä olla sosiaalinen, moikata kavereita ja viihtyä hyvän aikaa ennen yöpalan hakua ja häviämistä aamuyön selkään.
Teksti ja kuvat: Raisa Krogerus © Metalliluola
