Arch Enemyn laulaja Alissa White-Gluz ja perustajajäsen, kitaristi Michael Amott kertovat uudessa Classic Rockin haastattelussa näkemyksiään metallin nykytilasta sekä bändinsä edelleen kasvavasta suosiosta. Alissan mukaan yhtyeen musiikki on ajatonta ja ylittää sukupolvien rajat. Amott puolestaan kuvaa yhtyeen alkuvuosia vaikeiksi ja arvioiden olleen tuolloin usein negatiivisia. Death metal ei ollut 1990-luvun puolivälissä enää suuressa suosiossa, mutta kurssi on kääntynyt tälle vuosituhannelle tultaessa vähitellen bändille positiiviseksi.
Arch Enemy julkaisee uuden levynsä ”Will To Power” 8.9.2017. Yhtye nähdään Helsingissä 1.10.2017.
Alissa White-Gluz bändin nykyisen suosion taustoista:
I think that there’s something about Arch Enemy’s music that’s timeless and allows it to be enjoyed by people from a variety of different ages. Whether it was written last year or 20 years ago, it still works, and that’s a really important thing that sets some bands apart.
Michael Amott yhtyeen alkuvuosista:
1996 was completely the wrong time to start a band like Arch Enemy. The guitar had been replaced by the turntable, the singer had been replaced by the rapper. Death metal had died off, that whole scene had ground to a halt. Bands were experimenting more with industrial, there was nu metal… We did one album on a small independent label, but the second album Stigmata came out on Century Media, and I remember doing interviews in 1998 with people asking us why we have guitar solos. One review said that listening to that album was like locking a paedophile into a daycare home or something (laughs). It was really nasty, and I thought it was crossing the line. That turned around completely and became en vogue again. We’ve been doing the same thing for a long time and sometimes it’s been in – it’s ups and downs.
Lue koko haastattelu linkistä.
Lähde: Classic Rock