Skotlantilaisen piraattimetalli-ryhmä Alestormin ensimmäinen pääesiintyjäkiertue Suomessa starttasi Tampereen Klubilta sunnuntaina 3. maaliskuuta.
Islantilaisen Skálmöldin kanssa yhdessä toteutetun Skálstorm-rundin lämmittelijänä nähtiin englantilainen rokkitulokas Bootyard Bandits.
Yhdistelmä houkutteli sunnuntai-iltana Pakkahuoneen Klubin täyteen väkeä. Huolimatta ajankohdasta keikka myytiin loppuun jo ennakkoon ja useampi yleisöstä näytti myös ottaneen pääesiintyjän teemaan kuuluvan asenteen alkoholiin.
Bootyard Bandits – stetsoneita ja maailman hevein banjon soittaja
Illan avasi uutuusnimi Bootyard Bandits reippaan humoristisella hillbilly-henkisellä country hard rockillaan. Yhtyeeltä oli ennakkoon löydettävissä striimaussovelluksista vain yksi biisi, ensisinkku ”Hoedown Showdown”. Solisti CJ Handsomen kysyessä yleisöstä yhtyeen ennestään tuntevien perään yksi uskalsi myöntää kuulleensa sinkkubiisin. Tieto otettiin iloisesti vastaan.
Bootyard Banditsin show oli viihdyttävä, energinen ja toimiva, vaikka ennestään tuntemattomat biisit hujahtivat saman tien toisesta korvasta ulos. Tämäntyyppinen hard rock löytää joka tapauksessa varmasti tulevaisuudessa kuulijakuntansa.
Skálmöld – hullut, ihanat islantilaiset
Skálmöldia lavalle odoteltaessa yleisössä kaikui jo kutsuva messuaminen. Islantilaisten saapuessa ilmoille karkasi riemukas huuto. Tamperelaisyleisön lämmin vastaanotto sai arvoisensa kiitoksen hyväntuulisen riehakkaan esiintymisen ja jykevän musiikillisen annin muodossa.
Settilista koostui mukavasti livenä toimivista biiseistä, jakautuen melko tasaisesti bändin uran pituudelle. Viime vuonna ilmestyneeltä ”Sorgirilta” soi yllättäen vain pari kappaletta, mullikuoroineen ja kansantanhumaisesti tarttuvine kitaramelodioineen viehättävä ”Sverðið” sekä ”Móri”.
Koko bändi ilkamoi lavalla siihen malliin, että metallin vääntäminen tulee suoraan tuliperäisestä sydämestä. Yhtye oli yhtä hymyä läpi keikan, eikä yhteistä hassuttelua ja velmuilua jäänyt puuttumaan. Erityissuosmaininnan saavat tällä kertaa rumpali Jón Geir Jóhannssonin tarttuva nauru sekä kitaristi Baldur Ragnarssonin sielukkaat taustarääkynät.
Onneksi Skálmöld on tulossa myös Nummirockiin, koska näitä jannuja tuli ikävä saman tien, kun lava jäi heidän jäljiltään tyhjäksi.
Alestorm – OH WOW! Mutta ei kumiankkaa!
Aikanaan kuulin jonkun toteavan Alestormin musiikista, että piraattivitsi tulee vanhenemaan nopeasti. Kuitenkin juopottelusta, merirosvoseikkailuista ja taisteluista kertovat rallatukset uppoavat yleisöön yhä, varsinkin keikoilla. Alestorm on pyörinyt aika ajoin jo debyytistään ”Captain Morgan’s Revengesta” asti myös minun soittimessani.
Viime kesänä Alestorm ihastutti Nummirockissa hilpeän räävittömällä showllaan ja valtaisalla yleisössä kiertäneellä kumiankallaan siinä määrin, että heidät oli nähtävä livenä uudestaan. Ja klubiolosuhteissa musiikillisesti jonnekin skeittipunkin ja folkmetallin väliin putoava merirosvometalli toimi yhtä tehokkaasti kuin kölin alta vetäminen.
Mitään uutta tai taivaita aukaisevaa ei Alestormin keikka selvin päin seuraavalle tällä kertaa antanut, vaikka tutut ja tarttuvat kipaleet saivat jalan naputtamaan ja ”Nancy The Tavern Wench” myös liittymään laulaen kertosäkeeseen. Huolimatta bändin välittömästä hölmöilystä lavalla ei Alestormin karisma purrut Metalliluolan edustukseen Skálmöldin jälkeen odotetulla tavalla. Myös Klubin suhteellisen ahtaisiin tiloihin ilmeisen epäsopiva kumiankka loisti poissaolollaan.
Useimpia tamperelaispiraatteja Skálmöldin esiintymisen jälkivaikutus ei hidastanut, vaan useamman kappaleen aikana lavan läheisyydessä kiehahti pienimuotoinen pitti pyörimään ja yleisö tuntui osaavan jokaisen biisin sanoitukset ulkomuistista.
Kokonaisuudessaan ilta oli viihdyttävä, eikä soittoaikataulu haitannut aikausuudellaan arkea vasten. Kiitos taas, ja ensi kertaan!
Teksti ja kuvat: Raisa Krogerus ©Metalliluola