AC/DC julkaisi kahdennentoista studioalbuminsa ”Ballbreaker” (Australiassa kyseessä oli bändin 13. levy) 30 vuotta sitten syyskuussa 1995. Odotukset ennen ilmestymistä olivat korkealla, sillä tuotannosta vastasi jo tällöin superluokkaan laskettu Rick Rubin, jonka kanssa yhtye oli ”harjoitellut” työskentelyä Last Action Hero -leffan soundtrackilta löytyneellä biisillä ”Big Gun”.
Rubinin läsnäolon lisäksi fanien odotuksia nosti monien mielestä ainoan oikean AC/DC-rumpalin Phil Ruddin paluu bändiin. Rudd oli poistunut yhtyeestä ”Flick Of The Switchin” (1983) aikoihin.
”Ballbreaker” lähtee käyntiin miehekkäästi ensimmäisellä singlejulkaisulla ”Hard As A Rockilla”. Kappaleen introsta asti on selvää, että tämä on AC/DC:tä. Komean avausraidan jälkeen bändi jatkaa mainiosti nimetyllä ”Cover You In Oil”, joka täyttää kaikki AC/DC-klassikon vaatimukset: mainio riffi, tarttuva kertosäe ja asiaan keskittyvät kieli tiukasti poskessa tehdyt lyriikat.
Avauskaksikon jälkeen laitetaan ilkeämpi vaihde päälle kahden seuraavan kappaleen ajaksi, sillä tyly ”The Furor” ja blues-henkinen ”Boogie Man” ovat onnistuneita muistutuksia siitä, kuinka tuima AC/DC halutessaan voi olla.
Lupaavan alun jälkeen bändin ote valitettavasti lipsuu. Seitsemästä jäljellä olevasta kappaleesta ainoastaan laadukkaalla kertosäkeellä varustettu toinen sinkkubiisi ”Hail Caesar”, pikkutuhma ”Caught With Your Pants Down” sekä viimeisenä kuultava, vastustamattomasti eteenpäin runnova levyn nimibiisi ”Ballbreaker” ovat AC/DC-suodattimen läpäiseviä sävellyksiä. Loput esityksistä eli ”The Honey Roll”, ”Burnin’ Alive”, ”Love Bomb” sekä ”Whiskey On The Rocks” jäävät täytetasolle.
Paljon on keskusteltu siitä oliko Rubinin ja AC/DC:n ”avioliitto” onnistunut. Jos levyä arvioi tuotannollisista näkökulmista, tämä soundaa klassiselta AC/DC:ltä, eli perusta on kunnossa. Toisaalta sessioita sävytti useampi yhteenotto Rubinin ja Malcolm Youngin välillä johtuen mm. siitä, että tuottaja vaati bändiltä jopa 50 ottoa per biisi.
Toinen syy ongelmiin yhtyeen ja tuottajan välillä olivat Rubinin toistuvat poissaolot studiosta. Mies katosi tasaisin väliajoin työskentelemään samanaikaisesti äänitetyn Red Hot Chili Peppers -levyn ”One Hot Minute” pariin.
”Ballbreaker” jäi ainoaksi Rubin-AC/DC- kollaboraatioksi, joten siitä voi päätellä millaiseksi osapuolet itse kokivat yhteistyön. Myyntiluvut olivat tästä huolimatta hyvät, sillä albumi myi pelkästään USA:ssa yli kaksi miljoonaa kappaletta.
Tätä arviota tehdessäni kuuntelin ”Ballbreakerin” useamman kerran läpi, mutta levyn status on omassa AC/DC-rankingissa yhä muuttumaton. Se kuuluu AC/DC:n kolmen heikoimman pitkäsoiton joukkoon. Tunnustan etten tunne ketään muuta, joka ajattelee näin. Mutta makunsa kaikilla. Tämä ei tarkoita sitä, että kyseessä olisi huono tuotos. Bändiä 40 vuotta fanittaneena olen sitä mieltä, että AC/DC on yksinkertaisesti maailman kovin rockyhtye ja myös heikomman biisinipun kanssa ryhmä potkii persausta.
Lopuksi voi todeta, että levy ei voi koskaan olla huono, kun muistaa sen olleen useamman sopivin virvokkein varustetun saunaillan soundtrack. Saunailtojen aamut ovat sitten kokonaan toinen tarina.
7/10
Ilkka Järvenpää
1. Hard As A Rock
2. Cover You In Oil
3. The Furor
4. Boogie Man
5. The Honey Roll
6. Burnin’ Alive
7. Hail Caesar
8. Love Bomb
9. Caught With Your Pants Down
10. Whiskey On The Rocks
11. Ballbreaker
